”Me päästiin jätkien kanssa syömään!”

Iloinen huuto eteisestä ei mahtunut tähän kotiin, ei tänään. Siirsin pahvilaatikkoa jalallani ja kurkkasin makuuhuoneesta punaposkisia poikia. ”Voi ku kiva” sain sanottua, ”miten te nyt silleen?”. Yritin hymyillä ja peittääkseni itkuiset kasvoni kumarruin nostamaan jätesäkkiä lattialta. ”Jätkät oli puistossa ja sano, että ne menee niiden äitien kans syömään ja että meki saadaan tulla. Oli ihan sikakivaa.” Summeri alkoi soida poikien takana. ”Se on Roope[1].” Joku pojista sanoi toiselle. ”Ni meiän ei tartte nyt syödä. Moikka!”. Oven paukahdettua kiinni näytti, kuin pojat olisivat jättäneet jälkeensä pyörteen valoisaa pölyä muuten niin harmaaseen eteiseen. Sinä päivänä poikien isä muutti pois.

Lapsiperheiden erotilanteita voi harvoin verrata keskenään. On vaikeaa edes tietää, kuinka moni lapsi on kokenut perheessään erotilanteita, sillä avoliittojen eroja – muiden ihmissuhteiden purkautumisesta puhumattakaan – ei tilastoida. Vuonna 2018 vanhempiensa avioeron koki 16 031[2] lasta. Erolasten arki ei välity tilastoihin, kuten yliaktuaari Kaisa-Mari Okkonen on todennut. Se välittyy kuitenkin ihmisten kokemuksiin, kohtaamisiin ja laadullisiin tutkimuksiin, joiden kautta tiedetään, että ero koskettaa lasta enemmän kuin me aikuiset haluaisimme myöntää.

Vain eron osapuolet voivat tietää, miten ero koetaan. Toiselle ero voi olla helpotus ja ulospääsy pitkään jatkuneesta vaikeasta tilanteesta, kun taas toinen kokee voimakkaan hylkäämisen.

Lähes aina ero tuo mukanaan epäonnistumisen kokemuksen – miksi meille kävi näin? Erotilanteissa aikuisten on yllättävän vaikeaa pysähtyä miettimään, miltä ero näyttää lapsen näkökulmasta. Lapselle ero on aina kriisi – silloinkin, kun se helpottaa lapsen elämää. Ihmislapsella on luontainen tarve kasvaa perheyhteisössä ja sen rikkoutuminen horjuttaa elämän perusrakenteita. Jotta lapsi selviäisi erosta mahdollisimman vähäisin vaurioin, aikuisten on huolehdittava, että lapsen asema turvataan erossa ihmissuhteiden, arjen sujuvuuden, talouden ja osallisuuden näkökulmista. Riidattomissakin eroissa tämä on vaikeaa. Erotilanteessa tarvitaankin muiden ihmisten tukea.

Lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta on tehty muutoksia, jotka tulivat voimaan tämän vuoden alussa. Lapselle tärkeiden ihmissuhteiden vaaliminen ja lapsen toiveiden sekä mielipiteen huomioiminen ovat aiempaa velvoittavampia – myös erotilanteissa.

Vastuu lapsen hyvinvoinnista on ensisijassa vanhemmilla, mutta yhteiskunnalla on velvollisuus tukea vanhempia tässä tehtävässä.

Kriisitilanteissa tuki on erityisen tärkeää. Se voi tulla palvelujärjestelmän ammattilaisilta, järjestön työntekijöiltä tai sukulaisilta. Se voi tulla myös lähiyhteisöltä tai ystäviltä. Tärkeintä on, ettei lapsi jää yksin kysymystensä ja kokemustensa kanssa.

Myöhemmin tapasin yhden äideistä ja kiitin, että pojat saivat tulla mukaan syömään. Kun meillä oli silloin… ”Niin no Roope kerto, että poikien isä muuttaa, niin todettiin Virpin kanssa, että nyt vois ehkä olla hyvä hetki ottaa pojat mukaan.” Sillä hetkellä ymmärsin, että lapsiperheen ero ei kosketa vain oman perheen lapsia, vaan myös heidän ystäviensä ja lähipiirin lapsiperheiden elämää. Samalla yksi elämäni surullisimmista päivistä muodostui muistoksi siitä, miten kauniilla eleellä voi tuoda pyörteen valoa harmauteen ja auttaa lapset vaikeimman hetken yli. Kiitos teille, jätkät ja äidit.

Kirjoittaja: Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen

Tervetuloa Erofoorumiin 18.3.2020, jossa teemana on Lapsen hyvä ero. Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen  Ero ja lapsen oikeudet nostetaan esiin lapsen oikeudet erotilanteessa ja kutsuu ammattilaisia pohtimaan, miten vanhempien keskinäistä yhteistyötä lapsen oikeuksien edistämiseksi voidaan tukea niin erotilanteissa kuin eron jälkeen. Ohjelma ja ilmoittautuminen 3.3.2020 mennessä tästä.

[1] Henkilöiden nimet on muutettu.

[2] Tilastokeskus: Avioerot äidin iän ja alle 18-vuotiaiden lasten lukumäärän mukaan 2018 https://www.stat.fi/til/ssaaty/2018/02/ssaaty_2018_02_2019-11-14_tau_003_fi.html

Kuva: Pixabay