”Hei katso! Tuolla on isä tähti, äiti tähti ja lapsitähtiä! Paljon lapsitähtiä. Ja kaveritähtiä ja meidän Viirukin on siellä. Toi on perhe! Ja tuolla on mummi ja vaari. Ne kaikki juttelee ja tuikkii siellä iloisena – näetkö äiti? Näetkö?”
Lapsi kertoo, että hänellä on ikävä sitä, että olisi tavallista. Ja kaikki olisivat lähellä ja olemassa niin kuin ennen. Tavallinen on voinut olla paikoitellen vanhempien riitojen sävyttämää. Hiljaista ja painostavaa mökötystä. Toisen vanhemman valitusta, kun joutuu tekemään yksin. Tai kun se toinen ei koskaan hoida. Tavallinen on voinut olla sitä, että lapsi joutuu odottamaan hakijaa harrastuksista. Tai jäämään yksin odottamaan vanhemman tuloa kotiin venyvästä palaverista. Miksi lapsi tätä kaipaa? Nythän on paremmin. Riidat ovat vähentyneet, vanhemmuus tasoittunut ja vastuut selkeämpiä. Kumpikin haluaa onnistua – lapsen tähden.
Vanhempien erossa lapsen elämismaailmaan kohdistuu usein vääjäämättä muutoksia. Yhden asuinpaikan sijasta onkin kaksi. Yksien perheen sääntöjen sijaan onkin kahdet. Yhden avaimen sijaista kaksi avainta. Siirtyminen eri paikkoihin vaihtelee ja lisääntyy. Harrastukset saattavat joskus muuttua työläiksi, jos matkat venyvät pitkiksi tai välineet painaviksi. Nuhakuume ja vatsataudit lisäävät puheluita moniin suuntiin ja vaativat järjestelyitä. Pandemiasta puhumattakaan.
Kuka kulkee kanssani ja kuka minua lohduttaa? Siinä muutoksessa, kun entinen tavallinen elämä muuttuu uudeksi tavalliseksi, lapsi tarvitsee erityistä huolenpitoa. Tilanne on vaativa lapsen vanhemmille, sillä he elävät samaa muutosta omilla tavoillaan ja tahoillaan. Vanhemman tunteet siirtyvät joka tapauksessa jollain tavoin lapselle. Jos niitä piilottaa, niin siirtyy epäselvää ja padottua. Jos tunteensa näyttää, niin niitä pääsee selittämään. Aikuinen ei kuitenkaan saisi itkeä enemmän kuin lapsi.
Lapsen turvallisuudentunteen rakentaminen on vanhemmuuden tärkeimpiä tehtäviä. Mutta mikä luo turvallisuutta? Lapset haluavat ja pystyvät osallistumaan itseään koskevaan päätöksentekoon. Heillä on usein tarkkoja näkökulmia ja mielipiteitä itseään koskeviin asioihin, mikäli aikuiset vain muistaisivat pysähtyä kuulemaan lapsia. Usein aikuiset eivät luota lasten kykyyn ymmärtää monimutkaista maailmaa ja laiminlyövät riittävien selitysten antamisen ja tilanteen kertomisen lapsille. Lasten kuuleminen ja heidän ottamisensa mukaan arjen suunnitteluun ei tarkoita, että vastuu annettaisiin lapsille. Lapset tietävät, että aikuisilla on vastuu heidän asioistaan. Turvallisuutta rakennetaan kertomalla. Siitä, mitä tapahtuu ja miten tilanteessa ollaan. Kertomalla, mikä pysyy muutoksista huolimatta. Vain turvassa jaksaa olla rohkea.
Tähtitaivas on hyvin pysyvä. Maapallon liike maailmankaikkeudessa muuttaa tähtitaivaan kuvioita, mutta muutoin tähdet pysyvät hyvin samoilla sijoillaan maasta katsottuna. Tähtikuviot muodostuvat ilman liitoksia, saumoja tai lankaa. Hyvin pienetkin lapset pystyvät kuvittelemaan ja pitämään yllä mielikuvia niistä, jotka eivät ole läsnä. Aikuisten tehtävä on kannatella näitä mielikuvia.
”Tiedätkö, vaikka nyt on pilvistä, ne tähdet on siellä kuitenkin.”
Aino Kääriäinen, VTT, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto
Tule kuuntelemaan Ainon puheenvuoro Lapsen kuulemisesta kirjoittaminen olosuhdeselvityksissä Erofoorumiin 23.3.2021. Katso ohjelma ja ilmoittaudu mukaan täällä.
