Televisiosta tuli Aira Samulin – tanssien 95 vuotta -ohjelma. Airan elämässä on tapahtunut paljon hyviä ja myös pahoja asioita. Hän on kokenut sisarustensa kuolemat ja sodan kamaluudet lapsena, lähisuhdeväkivaltaa parisuhteessa ja oman lapsen sairastumisen vakavaan psykiatriseen sairauteen. Jo yksikin näistä tapahtumista riittäisi haavoittamaan ihmisen mieltä ja toimintakykyä lopun elämäksi.  Aira on selviytynyt koettelemustensa läpi ja niiden kanssa lähes vuosisadan ajan. Matka on ollut pitkä. Hänen elinvoimansa voi olla poikkeuksellista, mutta se antaa toivoa. Vaikeista kokemuksista voi selviytyä ja elämä voi muuttua hyväksi. Toivon näkeminen on erityisen merkityksellistä juuri nyt, kun järjetön sota ei säästä edes odottavia äitejä ja syntymättömiä lapsia. Hädän hetkellä vain harva selviytyy yksin, turvallisuuden ja toivon ylläpidossa tarvitsemme toisiamme.


On tärkeää suojella lapsia vanhempiensa traumataakalta, joka usein aiheuttaa perheväkivaltaa. Näin tekemällä voidaan katkaista haitallisten kokemusten siirtymistä sukupolvelta toiselle ja ehkäistä inhimillisen tragedian toistumista.


Turvallisuus on tärkeää myös niille lapsille, jotka eivät ole akuutissa vaarassa

Ukrainan järkyttävä tilanne on herättänyt monissa avuttomuuden tunteita. Lasten silmistä näkyvä pelko ja suru ahdistavat. Mitä voisin tehdä auttaakseni, moni kysyy. Aikuisten katseet ovat suuntautuneet sota-alueella oleviin ihmisiin ja heidän hätäänsä. Oma halumme puhua, kuulla ja auttaa voivat jättää varjoon lapset lähellämme. Myös he tarvitsevat suojelua. Heillä on oikeus turvalliseen arkeen. Tässä hetkessä on tärkeää suojella kaikkia lapsia väkivallalta. On tärkeää tarjota turvaa sotauutisia näkeville ja kuuleville lapsille ja niille, jotka ehkä tänäänkin kokevat omassa perheessään väkivaltaa. On tärkeää auttaa sodan kokeneita lapsia pääsemään turvaan ja toipumaan koetusta väkivallasta. On tärkeää suojella lapsia vanhempiensa traumataakalta, joka usein aiheuttaa perheväkivaltaa. Näin tekemällä voidaan katkaista haitallisten kokemusten siirtymistä sukupolvelta toiselle ja ehkäistä inhimillisen tragedian toistumista.

Kun tapahtuu jotain järkyttävää, joka koskettaa voimakkaasti, on ymmärrettävää, että reagoimme siihen vaistomaisesti ikään kuin autopilotilla ja tunteita säätelemättä.  Reaktio voi yllättää ja saada ihmettelemään omaa käyttäytymistä. Toisinaan näiden selkäytimestä tulevien vastausten taustalla ovat omat turvattomuuden kokemukset ja omilta vanhemmilta opitut kielteiset käyttäytymismallit.  Jokainen vanhempi tulee huomaamaan itsessään sen seikan, että hän joskus käyttäytyy lastansa kohtaan omalle isälle tai äidille ominaisella epämiellyttävällä, jopa pelottavalla tavalla. Se voi tuntua pahalta. On lohdullista tietää, että lapset sietävät yllättävän hyvin ajoittain tapahtuvaa taantumista vanhempiensa käytöksessä. Vahingolliseksi tilanne muuttuu, jos vanhempi jatkuvasti kohtelee lasta turvattomalla tavalla ja siihen sisältyy väkivaltaa, kaltoinkohtelua tai laiminlyöntiä.


Turvallisuudella on perustava merkitys ihmisen kaikelle hyvinvoinnille, optimaaliselle mahdollisuudelle kehittyä ihmisenä ja synnyttää uusia, luovia ideoita yksin ja yhdessä toisten kanssa.


Jokainen aikuinen voi vaikuttaa omaan käyttäytymiseen ja miten hän kohtaa lapsen arjessa

Käyttäytyminen ei ole pysyvä ominaisuus, se on suurelta osin opittua ja sitä voi muuttaa. Jokainen aikuinen voi vaikuttaa siihen, miten hän arkitilanteessa kohtaa oman tai toisen lapsen. Tästä syystä on tärkeää tutustua omiin käyttäytymismalleihin ja niiden perusteisiin. Omia kokemuksia tutkimalla on mahdollista ymmärtää lapsen olotilaa ja muuttaa omaa käyttäytymistä siten, että se varjelee lapsen turvallisuuden tunnetta. Turvallisuudella on perustava merkitys ihmisen kaikelle hyvinvoinnille, optimaaliselle mahdollisuudelle kehittyä ihmisenä ja synnyttää uusia, luovia ideoita yksin ja yhdessä toisten kanssa. Pelko on turvallisuuden vastakohta. Pelko estää monella tavoin henkistä ja fyysistä kehittymistä. Se muun muassa lamaannuttaa lapsen luontaisen uteliaisuuden, joka johtaa oppimisen äärelle ja parhaimmillaan antaa onnistumisen ja ilon kokemuksia. Ei siis pidä väheksyä turvallisuuden merkitystä ihmiselämälle, erityisesti lapsille.

Vanhemman omat lapsuudenaikaiset turvattomuuden kokemukset voivat näkyä suhteessa omaan lapseen haitallisten käyttäytymis- ja kasvatusmallien toistamisena, varsinkin jos vanhempi ei tiedosta näiden mallien haitallisuutta lapselle. Toki niiden tiedostaminen voi myös kääntää asiat päälaelleen ja vanhempi ymmärtää, mitä ei ainakaan halua oman lapsensa kokevan. Toinen asia on, osaako tai kykeneekö vanhempi toimia haluamallaan tavalla lapsen parhaaksi.

Vanhempi voi kokea syyllisyyttä ja huonommuuden tunnetta siitä, ettei pysty suojelemaan lasta näkemästä tai kokemasta väkivaltaa. Syyllisyyden tunne voi saada vanhemman käyttäytymään ylisuojelevasti. Hän saattaa esimerkiksi yrittää hyvittää menneitä tapahtumia ylimitoitetuilla teoilla tai olemalla yhdessä hetkessä ylenpalttisen myötäelävä ja toisessa hetkessä hyvinkin joustamaton. Näin tekemällä vanhempi usein uuvuttaa itsensä. Hän vaatii jatkuvasti täydellisiä hetkiä ja suorituksia itseltään, mutta epäonnistumisen kokemukset turhauttavat ja lisäävät itsesyytöksiä. Tilanne ei tällöin tyydytä kumpaakaan, ei vanhempaa eikä lasta.


Turvallisuus arjessa on tärkeää jokaiselle. Kun maailmalta kantautuu pelottavia uutisia, tarvitsee lapsi lähelleen luotettavan aikuisen, joka tuo turvaa, tarjoaa myötätuntoa ja ylläpitää lapsen uskoa hyvään tulevaisuuteen.


Apua on saatavilla, jos omat voimat eivät riitä tarjoamaan turvallista arkea lapselle

Kykenemättömyys antaa riittävää turvaa ja suojata lasta omalta haitalliselta käyttäytymiseltä voi myös hävettää. Kielteisestä kehästä irrottautuminen ja uusien turvallisten käyttäytymismallien oppiminen on monille meistä vaikeaa omin avuin. Monet perheet ovat ulkopuolisen tuen avulla löytäneet arkeensa turvallisia käytäntöjä ja saaneet apua väkivallan käsittelemiseen. Muutos perheen voinnissa on lähes käsin kosketeltavaa. Vastaanotettuaan apua, vanhemmat ja lapset ovat tulleet toisilleen entistä läheisemmiksi, he viettävät enemmän aikaa yhdessä ja kokevat yhteistä iloa. Hallitsemattomat suuttumuksen purkaukset vähenevät, ja lapsi uskaltaa näyttää entistä avoimemmin erilaisia tunteitaan. Hankalissa hetkissä hän myös uskaltaa hakea turvaa vanhemmasta pelkäämättä torjutuksi tulemista. Turvallisuuden tunne helpottaa rutiinien suorittamista ja auttaa lasta rauhoittumaan, kun on esimerkiksi keskityttävä koulutehtävien tekemiseen tai käytävä nukkumaan. Lapsella vapautuu energiaa leikkiin, pelaamiseen, tovereiden tapaamiseen ja muuhun kiinnostavaan toimintaan, kun hänen ei tarvitse tarkkailla kodin ilmapiiriä ja vanhemman reaktioita.

Jokainen vanhempi kokee joskus avuttomuutta oman lapsensa kanssa ja jokainen vanhempi haluaa myös tarjota turvaa omalle lapselleen. Aina omat voimat ja kyvyt eivät riitä, silloin kannattaa hakea apua. Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset auttavat vanhempia ja lapsia käsittelemään väkivaltakokemuksia, opettelemaan tunteiden säätelyä ja lisäämään turvallisia vuorovaikutuskeinoja perheen arjessa. Apua on tarjolla myös verkossa.

Turvallisuus arjessa on tärkeää jokaiselle. Kun maailmalta kantautuu pelottavia uutisia, tarvitsee lapsi lähelleen luotettavan aikuisen, joka tuo turvaa, tarjoaa myötätuntoa ja ylläpitää lapsen uskoa hyvään tulevaisuuteen.

Voit auttaa tekemällä lahjoituksen perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyöllemme MobilePaylla 91539, verkkopankissa tai tilisiirrolla.


Kirjoittajat

Niina Remsu toimii projektipäällikkönä Ylisukupolvisen kaltoinkohtelun katkaiseminen -hankkeessa. Liinastiina Leinonen työskentelee Perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön tiimissä.

Lue myös

Enska: Loppu lapsen kaltoinkohtelulle, artikkeli 3/2021

Kirjoittaja: Niina Remsu

Niina Remsu työskentelee Ensi- ja turvakotien liitossa Ylisukupolvisen kaltoinkohtelun katkaisu -hankkeessa projektipäällikkönä.