Näin kysyi lapsi erään paikallisyhdistyksemme väkivaltatyön asiantuntijalta. Pieni ihminen tutki maaperää. Arvioi, mistä puusta kyseinen työntekijä on tehty. Jospa hän ei kestäkään kuulla sitä, mitä aion sanoa.  Tai  nauraa, että höpöhöpöjuttuja taidat keksiä. Kannattaakohan minun kertoa? Mitäs jos minua ei uskota?

Kyseinen työntekijä kesti kuulla. Lapsi sai puhua turvallisissa olosuhteissa ihmiselle, joka kykeni vastaanottamaan lapsen hädän. Lapsen kannatti kertoa ja keventää mieltään.


Turhautuneena toivoi, että joku aikuinen olisi osannut poimia ahdistuneesta tai apaattisesta kehonkielestä signaaleja. Tunnistanut, että kotona asiat eivät olleet ihan mallillaan.


Kaikki lapset eivät itse kykene sanoittamaan vaikeita asioita. Usein aikuisen on oltava aloitteellinen ja uskallettava kysyä. Asioiden puheeksi ottaminen voi kuitenkin olla meille aikuisille vaikeaa.  Mitä jos juttutuokio lapsen tai nuoren kanssa johtaakin tilanteeseen, josta en löydäkään ulospääsyä? Pitääkö silloin toimia? Aiheutuuko lapselle traumoja? Ei minulla ole oikein aikaa tähän. Asia kuuluu jollekin muulle. En minä osaa.

Väkivaltaa lapsuudessaan kohdanneet nuoret kertovat, että aikuiset – edes ammattiauttajat – eivät osanneet kysyä heiltä paljoakaan perheen turvallisuudesta. Lapsena asiaa oli vaikea ottaa itse esille. Tunteet olivat ristiriitaisia: toisaalta halusi, että joku kysyisi. Samalla tunsi lojaliteettia omaa perhettään kohtaan eikä halunnut vanhemmilleen vaikeuksia. Turhautuneena toivoi, että joku aikuinen olisi osannut poimia ahdistuneesta tai apaattisesta kehonkielestä signaaleja. Tunnistanut, että kotona asiat eivät olleet ihan mallillaan. Kumartunut puoleen, kysynyt onko kaikki hyvin vai pelottaako sinua jokin.

Turvallisuuden ja turvattomuuden puheeksi ottamista helpottamaan on Ensi- ja turvakotien liiton Ylisukupolvisen kaltoinkohtelun katkaiseminen -hankkeessa kehitetty Turva10-välineet. Selkeät kysymykset ja kuvat auttavat keskusteluun pääsemisessä. Valmiista kysymyksistä voi valita omaan työskentelytapaansa sopivimmat. Välineitä voi käyttää joustavasti ja valikoiden.

Vauvan- ja taaperon Turva10 auttaa vanhempaa pohtimaan asioita lapsen näkökulmasta. Se myös vahvistaa vanhemman kykyä asettua lapsensa asemaan.  Työntekijän ja vanhemman välille syntyy yhteinen viitekehys, jonka pohjalta on luontevaa keskustella perheen turvallisuuteen ja lapsen hoivaan liittyvistä asioista.

Leikki- ja kouluikäisten Turva10 -väline sisältää kuvia. Niiden kautta lapsi voi olla aktiivinen toimija: hän voi piirrellä, valita kuvia ja värittää niitä. Hän voi kertoa haluamistaan asioista ja saada myönteistä palautetta kokemuksistaan. Hän tulee kuulluksi ja kohdatuksi asioissa, jotka ovat hänelle tärkeitä.

Nuoruusikäisten versiossa nuori saa tilaisuuden kertoa omista tunteistaan ja mahdollisesti kokemastaan väkivallasta. Myös nuoren selviytymiskeinot nousevat keskustelussa esille. Aikuinen voi osoittaa nuorelle olevansa kiinnostunut tämän elämästä. Nuoren ei tarvitse pohtia asioita yksin, vaan hän saa kanssakulkijan polulleen.

Jos lapset ja nuoret uskaltavat kertoa meille aikuisille kokemuksistaan, ei ole hyväksyttävää torjua heitä. Vedota kiireisiin, toimenkuviin tai osaamattomuuteen. Aikuinen: muista, että lyhytkin kohtaaminen lapsen tai nuoren kanssa on arvokas. Pysähdy kuuntelemaan.

Sinä voit muuttaa tarinaa, uskalla ottaa turvallisuus puheeksi!

Lue lisää: Puhu turvallisuudesta lapsen ja nuoren kanssa – Turva10 kysymykset apunasi

Maaret Parviainen

Kirjoittaja: Maaret Parviainen

Maaret Parviainen toimii Perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyn tiimissä lapsityön asiantuntijana.