Vieraannuttamisesta puhuminen herättää voimakkaita tunteita. Vieraannuttaminen on ilmiönä kompleksinen ja kiistanalainen niin eronneiden vanhempien, heitä kohtaavien ammattilaisten, tutkijoiden kuin somekeskustelujen valossa. Puheessa syntyy helposti puolesta ja vastaan -asetelmia, jotka entisestään lisäävät konfliktia osapuolten välille. Kun puhutaan vieraannuttamisesta, on kiihkottomasti tarkasteltava myös vaihtoehtoisia selitysmalleja. Ennen kaikkea lapsen tilannetta on arvioitava eri näkökulmista silloin, kun lapsen ja toisen vanhemman suhde on katkennut (kokonaan) tai vahingoittunut.


Molempien vanhempien velvollisuutena on myötävaikuttaa tapaamisoikeuden toteutumiseen ja välttää haitan aiheuttamista lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle.


Uuden lapsenhuoltolain yhtenä tavoitteena on ollut ehkäistä vieraannuttamista. Siinä korostetaan lapsen ihmissuhteiden vaalimista, mutta myös lapsen osallisuutta ja suojelua väkivallalta. Molempien vanhempien velvollisuutena on myötävaikuttaa tapaamisoikeuden toteutumiseen ja välttää haitan aiheuttamista lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle. Vanhemman tulee myös ilmoittaa toiselle vanhemmalle etukäteen muuttoaikeista. (LHL 190/2019)

Vieraannuttava käyttäytyminen voi olla esim. toisen vanhemman mustamaalaamista lapselle, perusteettomien pelkojen herättämistä, tapaamisten ja kontaktin rajoittamista tai lapsen emotionaalista manipulointia. Vieraannuttamisen taustalla on ajatus siitä, että ennen eroa lapsen ja vieraannuttamista kokevan vanhemman suhde on ollut ”normaali”, hyvä ja myönteinen. Vieraannuttaminen ei näin ollen koske esimerkiksi tilanteita, joissa tapaajavanhempi on käyttäytynyt väkivaltaisesti lasta kohtaan tai lapsi pelkää tapaajavanhempaa. Vieraannuttaminen ei koske myöskään tilanteita, joissa toinen vanhempi on itse halunnut olla vähemmän vuorovaikutuksessa lapsensa kanssa tai lapsi haluaa etääntyä vanhemmasta omaehtoisesti. (Häkkänen-Nyholm, Laajasalo & Tuuri 2013.)

Joskus lähivanhempi voi myös tiedostamattaan toimia tai puhua tavoilla, joka etäännyttää lasta toisesta vanhemmasta. Lapsilla ilmenee vieraannuttamisen myötä esimerkiksi psyykkisiä oireita ja kouluvaikeuksia (Häkkänen-Nyholm, Laajasalo & Tuuri, 2013). Vieraannuttaminen heikentää merkittävästi myös torjutun vanhemman psyykkistä vointia.


Lapsen edun ja oikeuksien näkökulmasta lapsen turvallisuuden varmistaminen on aina etusijalla.


Vaikeiden eroriitojen yhteydessä esitetään usein väitteitä lapsen vieraannuttamisesta tai kaltoinkohtelusta vanhempien tehdessä rikos- ja lastensuojeluilmoituksia toisistaan. Vieraannuttamiskeskustelun vaikeuteen liittyy, että vieraannuttamista käytetään myös väkivallan välineenä ja jatkona aiemmissa perhesuhteissa alkaneelle väkivallalle. Ennen kuin voidaan sanoa, että vieraannuttamista on tapahtunut, tulee selvittää, onko väkivaltaa ollut ennen eroa ja onko kyse lasten tai toisen vanhemman suojaamisesta väkivallalta ja vainolta, vai vieraannuttamisesta.

Lapsen edun ja oikeuksien näkökulmasta lapsen turvallisuuden varmistaminen on aina etusijalla. Huoltoriidan yhteydessä ilmenevää lapsen haluttomuutta pitää yhteyttä toiseen vanhempaan tai tavata tätä tulee aina tarkastella yksityiskohtaisesti. Lapsen kielteinen suhtautuminen toiseen vanhempaan voi johtua siitä, että lapsi on kokenut vanhemman kohdelleen häntä kaltoin tai että toinen vanhempi vieraannuttaa lasta, tai lapsen ikä- ja kehitystasoon liittyvästä halusta ottaa etäisyyttä vanhempaansa esimerkiksi murrosiässä. (ks. Laitinen ym. 2017.)


Vanhempien näkemykset lapsen parhaasta ovat joskus kuitenkin hyvin kaukana toisistaan ja keskinäiset välit niin tulehtuneet, että tarvitaan ammattilaisten apua lapsen äänen kuulemiseen


Vanhempien eroriidan alkumetreillä onkin siksi tärkeää pysähtyä lapsen kokemusten äärelle, jos toinen vanhemmista tuottaa vieraannuttamispuhetta. Myös vanhemmat tarvitsevat apua oman toimintansa vahingollisuuden tunnistamiseksi. Lapsen toivomusten ja mielipiteen selvittäminen erotilanteessa on ensisijaisesti vanhempien tehtävä. Vanhempien näkemykset lapsen parhaasta ovat joskus kuitenkin hyvin kaukana toisistaan ja keskinäiset välit niin tulehtuneet, että tarvitaan ammattilaisten apua lapsen äänen kuulemiseen eroriidan keskellä.

Tutkimusten mukaan pitkittyneen eroriidan keskellä eläminen on vahingollista lapsen kehitykselle. Vanhempien pitkittyneet konfliktit ero- ja huoltoriidoissa tulisikin siten tunnistaa lapsen kaltoinkohteluksi. Jokaisella lapsella on vanhempien erotessa oikeus tulla kuulluksi, säilyttää hänelle tärkeät ihmissuhteet ja kokea olonsa turvalliseksi. Lapsen turvallinen yhteys hänestä erossa asuvaan vanhempaan voidaan konfliktoituneissa tilanteissa varmistaa esimerkiksi lapsen ja vanhemman valvotuilla tai tuetuilla tapaamisilla tapaamispaikassa*.

Turvassa –hankkeessa kehitetään työmenetelmiä vaativiin erotilanteisiin lapsien, heidän vanhempiensa ja läheisten auttamiseksi. 29.4.2020 seminaarissa kuulemme puheenvuoron vieraannuttamisen ja väkivaltaepäilyjen problematiikasta, hankkeen työmenetelmistä sekä kokemusasiantuntijan ja eri ammattilaisten näkemyksiä auttamiskeinoista lapsen edun toteutumiseksi.

Kirjoittajat: projektipäällikkö Johanna Vaitomaa ja väkivaltatyön kehittämispäällikkö Tiina Muukkonen


*Ensi- ja turvakotien liiton 16 jäsenyhdistystä tarjoaa tapaamispaikkapalvelua.

Lisätietoja ja ilmoittautuminen 29.4.2020 seminaariin Lapsen etu haastavissa erotilanteissa

Lähteet:
-Häkkänen-Nyholm, H., Laajasalo, T., & Tuuri, T. (2013). Lapsen vieraannuttaminen vanhemmasta: toimintatavat ja niiden vaikutus lapsen ja vanhemman hyvinvointiin. Helsinki: PsyJuridica Oy.
-Laitinen, Kinnunen ja Hannus (toim.) (2017) Varjosta valoon. Eron jälkeisen vainon tunnistaminen, katkaisu ja uhrien selviytymisen tukeminen. Ensi- ja turvakotien liiton julkaisu 41/2017.
-Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (190/2019) (Finlex)
-Turvassa -hankkeen esite

Johanna Vaitomaa

Kirjoittaja: Johanna Vaitomaa

Johanna Vaitomaa toimii Turvassa -hankkeessa projektipäällikkönä.