Huolto- ja tapaamislain tulee huomioida vanhempien tosiasialliset tilanteet

Molempien vanhempien yhtäläisiä mahdollisuuksia vastata lapsen hoidosta eron jälkeen tulee lainsäädännön keinoin vahvistaa. Käynnissä olevassa huolto- ja tapaamislainsäädännön uudistustyössä on tärkeä huomioida vanhempien tosiasialliset arkielämän tilanteet sekä edistää vanhempien tasapuolisia mahdollisuuksia toteuttaa yhteistyövanhemmuutta eron jälkeen. Tällä hetkellä esimerkiksi erityislasten kohdalla lapselle myönnetään tarvittavat apuvälineet tai koulukyyti yleensä vain virallisen osoitteen mukaisen asumisen perusteella. Myös asumistuki myönnetään yhden osoitteen mukaisesti eikä huomioiden lapsen eläminen kahden vanhemman luona. Etuuksien tulisi tukea lapsen mahdollisuutta asua tasapuolisesti kummankin vanhempansa luona.

Yleistyvä vuoroviikkoasumisen malli tulisi huomioida uudessa lainsäädännössä sekä laatia lastenvalvojien työn tueksi selkeät ja yhdenmukaiset ohjeistukset lapsen edun määrittelylle sekä vanhempien velvoitteille vuoroviikkoasumista ratkaistaessa. Osa vanhemmista ratkaisee tällä hetkellä esimerkiksi elatusavun maksamiseen liittyvät pulmat toteuttamalla vuoroviikkoasumista, vaikka vanhempien taloudelliset tilanteet voivat kuitenkin olla hyvin erilaiset ja tällöin lapsen oikeus elatukseen jää vaillinaiseksi.

Keskiöön tulee nostaa myös lapsen näkemysten entistä parempi selvittäminen ja se tulee kirjata uuteen lakiin. Lasten oikeuksien sopimus velvoittaa myös Suomen lainsäätäjiä miettimään, miten lapsen oikeus kuulluksi tulemiseen huomioidaan laissa samalla säilyttäen lapsen oikeus erityiseen suojeluun alaikäisyytensä nojalla. Sopimusneuvotteluissa on myös huomioitava lapsen mahdollisesti kokema laiminlyönti tai perheväkivalta ja nämä kokemukset on huomioitava päätöksenteossa sekä varmistettava, että lapsi saa väkivaltakokemuksen käsittelyyn ammatillista apua.  Tällä hetkellä lastenvalvojien luona käytävissä sopimusneuvotteluissa lapsen näkemys tilanteesta ja toiveista on vanhempivälitteistä ja työntekijä luotaa siihen, että vanhemmat ovat keskustelleet tilanteesta ja muutoksista lasten kanssa.

Uudistustyössä tulee vahvemmin huomioida tilanteet, jolloin vanhempien laatimat sopimukset eivät toimi tai niiden toteuttamisessa on haasteita. Vanhempien kokemusten mukaan toimimattomien sopimusten kanssa jää tällä hetkellä yksin ja avunsaanti tilanteeseen on hankalaa. Yleisimpänä vaihtoehtona näyttäisi kokemusten mukaan olevan turvautuminen oikeudenkäynteihin tai sopimusten toimimattomuus johtaa lapsen ja vanhemman välisen suhteen katkeamiseen. Kokemustemme mukaan varhaisella tuella tilanteissa, jossa vasta harkitaan eroa tai on hiljattain tehty eropäätös eikä sopimuksia ole vahvistettu, voidaan edistää yhteistyövanhemmuuden toteutumista ja ennaltaehkäistä toimimattomien sopimusten syntyminen tai ristiriitojen kärjistyminen vanhempien välillä. Lailla tulisikin säätää erotilanteessa palveluiden vastaanottamisesta esimerkiksi osallistumisesta vertaisryhmiin sekä vahvistaa perheasioiden sovittelun roolia erotilanteessa.

Vanhemmille annettavassa informaatiossa tulee antaa asianmukaista tietoa eron vaikutuksista niin vanhemman kuin lapsen elämään ja nostaa esiin vanhempien välisen yhteistyön merkitys lapsen hyvinvoinnille eron jälkeen samalla korostaen vanhempien keskinäistä vastuuta huolehti yhteisesti lasten koskevasta huolenpito- ja kasvatustehtävästään.