Monenlaiset normit vaikuttavat elämäämme. Kulttuuriin ja aikaan sidotut kirjoittamattomat säännöt kertovat meille, millaiset ihmiset, suhteet, perheet ja elämäntyylit ovat tavallisia, normaaleja, ideaaleja, ihanteellisia, luonnollisia ja tavoiteltavia. Samalla ne tulevat määritelleeksi, mikä on luonnotonta, epätavallista, epänormaalia ja ei-tavoiteltavaa.
Esimerkiksi heteronormi luo oletuksen siitä, että ihmiset ihastuvat ja ovat rakkaussuhteessa aina eri sukupuolta olevaan henkilöön. Yhteiskuntamme suhdenormi määrittää, että onnistunut ja ideaali suhde on pitkä, kahden ihmisen välinen parisuhde. Siihen tulee pyrkiä. Sukupuolinormi antaa olettaa, että sukupuolia olisi vain kaksi, ja naisilla ja miehillä on omat, tietyt roolinsa, mieltymyksensä ja tehtävänsä. Perhenormi piirtää eteemme oletetun perheen, johon kuuluvat äiti, isä ja heidän biologiset lapsensa. Normeja on meidän yhteiskunnassamme paljon muitakin, esimerkiksi kehonormi, normi valkoisuudesta ja normi vammattomuudesta.
Jos itse sattuu sujahtamaan normeihin, voi olla, ettei ole tullut tietoiseksi ympäröivistä ja meihin kaikkiin vaikuttavista normeista. Saattaa pitää itsestään selvänä, että jokainen on vapaa valitsemaan itse, millaista elämää elää.
Suuri osa normeja rikkovista ihmisistä saa osakseen myös paheksuntaa tai tuomitsemista, syrjintää ja osa jopa hylkäämisen kokemuksen läheistensä, koulukavereidensa tai yhteiskunnan osalta omaan itseen liittyvän ominaisuuden vuoksi.
Vähemmistöihin kuuluvat ihmiset rikkovat normeja ja tulevat tietoiseksi normeista pakotetusti. Samaa sukupuolta oleva pari, transihminen ja intersukupuolinen, sateenkaariperhe, monisuhteessa elävä, ruskeaihoinen tai vammainen henkilö saavat jatkuvasti muistutuksia ympäristöltä siitä, että he ovat erilaisia ja toisenlaisia. Ulkopuolisuuden kokemusta vahvistavat esimerkiksi normatiiviset sanat ja kuvat, joita käytämme, ihmisten kummastelevat katseet ja eleet ja toisinaan täysi oman kokemuksen ohitetuksi tuleminen.
Suuri osa normeja rikkovista ihmisistä saa osakseen myös paheksuntaa tai tuomitsemista, syrjintää ja osa jopa hylkäämisen kokemuksen läheistensä, koulukavereidensa tai yhteiskunnan osalta omaan itseen liittyvän ominaisuuden vuoksi. Esimerkiksi sateenkaarinuoret kokevat koulukiusaamista, seksuaalista häirintää ja väkivaltaa sekä henkistä ja fyysistä väkivaltaa kotona selvästi enemmän kuin ikätoverinsa.[1]
Normeista johtuva ulkopuolisuuden ja toiseuden kokemus, syrjintä ja pelko syrjinnästä aiheuttavat monille vähemmistöihin kuuluville, niin myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluville ihmisille, vähemmistöstressiä. Vähemmistöstressi on yksilön pitkäaikaista sosiaalista ja sisäistä painetta kielteisesti arvotettuun vähemmistöryhmään kuulumisesta. Vähemmistöön kuuluminen ei itsessään aiheuta vähemmistöstressiä, vaan se, miten yhteiskunta ja ympärillä olevat ihmiset suhtautuvat vähemmistöihin.
Vähemmistöstressi heikentää hyvinvointia
Vähemmistöstressi voi vaikuttaa kielteisesti niin fyysiseen kuin psyykkiseen hyvinvointiin. Sateenkaari-ihmisillä on tutkitusti suurempi riski moniin mielenterveyden ongelmiin, kuten masennukseen, ahdistushäiriöön, syömishäiriöihin, traumaattiseen stressihäiriöön ja itsetuhoisuuteen. Riski sairastua on korkeampi myös monien fyysisten terveysongelmien, esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien ja astman, kohdalla.[2]
Vähemmistöstressi voi ilmentyä yksilön elämässä monin eri tavoin. Sateenkaari-ihminen pohtii jatkuvasti, missä tilanteissa on turvallista tulla kaapista ulos eli kertoa omasta identiteetistään, kumppanistaan tai perheestään. Monet useimmille ihmisille arkiset tilanteet aiheuttavat pohdintaa ja pelkoa: Uskaltaako pitää kumppania kädestä kiinni julkisella paikalla? Tölväiseekö joku vessajonossa, että taidat olla tulossa väärään vessaan? Uskallammeko osallistua näkyvästi koko perheenä lastenkonserttiin? Aiemmat syrjintäkokemukset tai pelko syrjinnästä voivat eristää yksilön sosiaalisista tilanteista ja elämästä jopa kokonaan. Pahimmillaan vähemmistöstressi aiheuttaa sisäistettyä itsesyrjintää, mikä tarkoittaa sitä, että ihminen alkaa pitää itseään vähempiarvoisena ja ymmärtää itseensä kohdistuvaa syrjintää.
Kokemus tai pelko siitä, ettei tule hyväksytyksi ja rakastetuksi omana itsenään, saattaa muodostaa tarpeen olla superihminen, superpuoliso ja supervanhempi. Sateenkaariperheen vanhemmille voi tulla ”onnellisuuspakko”: meidän täytyy osoittaa maailmalle, että onnistumme suhteessamme ja perheenä, meillä ei saa olla ongelmia. Näin kukaan ei pääse sanomaan, että eihän tuollainen suhde tai perhe voinutkaan onnistua tai olla hyvinvoiva. Kaikilla ihmisillä kuitenkin on kriisejä, mutta onnistumispakko tai pelko tai kokemukset syrjinnästä palveluissa (vähemmistöstressi), voivat estää hakemasta apua ongelmiin.
Turvallinen kohtaaminen vähentää stressiä
Ammattilainen voi omalla toiminnallaan olla vahvistamassa tai lieventämässä sateenkaari-ihmisten vähemmistöstressiä. Viljelenkö puheessani sukupuolittuneita (nainen, mies, isä, äiti, vaimo, sisko, veli) vai sisällyttäviä sanoja (vanhempi, kumppani, puoliso, sisarus, henkilö)? Määrittelenkö asiakkaan puolesta (”Tuleeko lapsen isäkin paikalle?” ”Sinä olet hyvä äiti!”) vai annanko hänen itse määritellä, keitä perheeseen tai lähipiiriin kuuluu ja mitä sanoja heistä käytetään (”Keitä muita on tulossa paikalle?” ”Mitä vanhemmuusnimitystä toivot sinusta käytettävän?”).
Ammattilainen voi omalla rauhallisella läsnäolollaan, arvostavalla katseellaan ja kuuntelevalla kohtaamisellaan luoda turvallisempaa tilaa sateenkaari-ihmiselle uskaltaa kertoa tilanteestaan, suhteistaan ja haasteistaan. Näin asiakas voi tulla kokonaisvaltaisesti kohdatuksi – ja kokonaisvaltaisemmin autetuksi. Ammattilainen voi olla se henkilö, joka kohtaamisellaan antaa sateenkaari-ihmiselle ainutkertaisen kokemuksen nähdyksi ja arvostetuksi tulemisesta.
Lämpimästi tervetuloa kuulemaan sateenkaari-ihmisten perhe- ja läheissuhteiden erityiskysymyksistä sekä konkreettisista keinoista sensitiiviseen kohtaamiseen ja tukemiseen Sateenkaari-ihmisten perhesuhdekeskuksen koulutukseen 30.11.2021. Koulutus on tarkoitettu Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten työntekijöille.
Sanna Metsäpuu on tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiantuntija ja työskentelee johtavana asiantuntijana Sateenkaari-ihmisten perhesuhdekeskuksessa.
Terhi Väisänen on perhe- ja paripsykoterapeutti ja työskentelee perhetyöntekijänä Sateenkaari-ihmisten perhesuhdekeskuksessa.
[1] Jokela ym (2020). Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvointi, Kouluterveyskyselyn tuloksia 2019, THL. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140742/URN_ISBN_978-952-343-580-3.pdf?sequence=1&isAllowed=y
2 Jaskari ja Keski-Rahkonen (2021). Vähemmistöstressi uhkana seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen terveydelle. Duodecim. https://www.duodecimlehti.fi/xmedia/duo/duo16384.pdf
