Helsingin vankilan Palvelumessuilla pysäytimme miesvankeja kysymyksellä: ”Hei, oletko isä”? Jos vastaus oli myönteinen, teimme lisäkysymyksen: ”Mitäs sanot, voiko vankilassa olla isä”? Vastauksia: ”Jotenkuten”, ”No ei helposti. ”Joo, mulla on ihan hyviä kokemuksia”. ”Lapset pelkäävät, eivät halua tulla vankilaan tapaamaan”. Ja sitten seurasi hyvinkin seikkaperäisiä kertomuksia isyyden toteutumisesta muurien sisäpuolella: tapaamisjärjestelyistä ja tapaamisten sujumisesta, puhelumahdollisuuksista, isä-lapsipäivistä. Joukosta erottuivat isät, joille isyys on todella tärkeä asia elämässä, niistä isistä, joilla isyys on jäänyt pienemmälle osalle elämää.
Kysymyksillämme kartoitimme tietoa vanhemmuuden toteutumisesta vankilassa uuden hankkeemme, Vanhempi vankilan portilla (2017-2019) kehittämistyön pohjaksi. Halusimme kuulla, mitkä ovat ne asiat, jotka vaikeuttavat heidän yhteydenpitoaan lastensa kanssa. Koska teemme työtä lastensuojelujärjestössä, tutkailimme asioita kaiken aikaa myös lapsen silmin. Mitenhän lapsi kokee sen, että isä on vankilassa? Millaista on, kun isä on suljetussa vankilassa, johon tuleminen pelottaa? Kuka on lapselle se turvallinen aikuinen, jonka kanssa hän voi puhua näistä asioista?
Olemme tässä hankkeessa perustyömme ytimessä, tekemässä näkyväksi lasta tarpeineen. Suomessa arvioidaan olevan 8 000-10 000 alaikäistä lasta ja nuorta, joiden vanhempi on vankilassa. Vankeuslain mukaan lapsella on oikeus pitää yhteyttä vanhempaansa. Vankilassa olevaa isää tai äitiä on taas tuettava suhteiden ylläpitämisessä perheeseensä ja läheisiinsä ja annettava mahdollisuus osallistua lastensa elämään ja kasvatukseen, jos se on lapsen edun mukaista.
Lapsella on oikeus päästä tapaamaan vanhempaansa vankilassa, mutta ei velvollisuutta. Yhteydenpidon on oltava lapselle hyväksi.
Lapsen osallisuus on hankkeen kantava punainen lanka. Lapsi, jonka vanhempi on vankilassa, voi selviytyä ja menestyä elämässä. Vankien lapsilla on tutkimusten mukaan kuitenkin kohonnut riski mielenterveysongelmiin, epäsosiaaliseen käyttäytymiseen ja muihin syrjäytymiseen altistaviin tekijöihin. Meidän aikuisten, niin lasten vanhempien kuin ammattilaisten, tulee toimia lapsen parhaaksi vankilan portin molemmilla puolin ja tarjottava hänelle oikea-aikaista ja tarpeenmukaista tukea.
Lapsella on oikeus päästä tapaamaan vanhempaansa vankilassa, mutta ei velvollisuutta. Yhteydenpidon on oltava lapselle hyväksi. Aina toinen vanhempi ei halua tai voi vierailla vankilassa ja joskus vanhempi ja lapsi voisivat tarvita tapaamisessa apua keskinäisen suhteen vahvistamiseen. Olisiko tässä mahdollisuus vapaaehtoistyön kehittämiseen? Rangaistusten loppuvaiheessa yhä useampi vanki päästetään koevapauteen. Lapsen mielipide on selvitettävä ja tarvittaessa lasta on kuultava, jos vankeusrangaistus tai osa siitä suoritetaan lapsen kotona. Mitä ja miten kysyä niin, ettei lapsi koe syyllisyyttä valinnoistaan? Entä mitä tukea tarvitaan vankilan portin sulkeuduttua? Ja miten kaikki tämä voisi tapahtua niin, että lapsi kokee olevansa turvassa?
Ensi- ja turvakotien liitto toteuttaa Vanhempi vankilan portilla -hankkeen yhteistyössä kolmen jäsenyhdistyksensä kanssa: Kanta-Hämeen perhetyö ry, Kuopion ensikotiyhdistys ry sekä Lahden ensi- ja turvakotiyhdistys ry. Yhdistyksillä on vankka kokemus haastavissa elämäntilanteissa elävien perheitten kanssa tehtävästä työstä. Hankkeessa kehitetään vankien ja heidän perheittensä kanssa tehtävää työtä jo vankila-aikana, mutta erityisesti ehdonalaiseen vapauteen siirtymisen vaiheessa. Vaikka vapautuminen vaikuttaa suuresti koko perheeseen, vankien lapset ja puolisot ovat jääneet usein vangin ehdonalaisen vapauden suunnittelussa vähälle huomiolle.
Hankkeesta saatuja ja jo aiemmin hyväksi todettuja lapsen turvallista arkea tukevia käytäntöjä kootaan koulutusmalliksi ammattilaisille, jotka työskentelevät rikosseuraamusasiakkaiden kanssa. Konkreettisen perheiden kanssa tehtävän työn rinnalla rakennetaan ja vahvistetaan viranomais- ja järjestöverkostoja paremmin vankien ja heidän perheittensä hyvinvointia tukevaksi. Näin pyrimme juurruttamaan ja levittämään toimivia työtapoja ja hyviä ideoita, mutta ennen kaikkea hyödyntämään ja tuomaan esille perheitten kokemuksia.
Hankkeen yhteistyökumppaneina ovat Rikosseuraamuslaitos, Kriminaalihuollon tukisäätiö KRITS sekä Vankien Omaiset VAO ry. Vankiloista ovat mukana Kuopion vankila, Hämeenlinnan sekä Vanajan vankilat sekä yhdyskuntaseuraamustoimistot Kuopiossa, Hämeenlinnassa sekä Lahdessa. Mukaan kehittämistyöhön kutsutaan myös alueilta vankiperheiden kanssa työskenteleviä toimijoita. Kevään aikana olemme tavanneet useita tulevia yhteistyökumppaneita. Hanketta on pidetty tarpeellisena ja meidät on toivotettu tervetulleeksi. Työ jatkuu elokuussa kesälomien jälkeen, jolloin joukkomme vahvistuu kahdella projektityöntekijällä.
Sari Hellstén ja Pirjo Kotkamo
Kirjoittajat ovat Ensi- ja turvakotien liiton hallinnoiman Vanhempi vankilan portilla -hankkeen projektipäälliköitä, jotka työskentelevät osa-aikaisesti myös liiton miestyön tiimissä suunnittelijoina.
