Vauvan hoito on ympärivuorokautista huolenpitoa, jossa vanhemman omat tarpeet ovat taka-alalla ja huomio on vauvan tarpeisiin vastaamisessa. Useimmiten tämä on vanhemmalle hyvin palkitsevaa, varsinkin silloin, kun vauva kiittää hymyillään ja hyvinvoinnillaan vanhempaa. Erityisen raskaalta vanhemmuus voi tuntua, jos vauva on hyvin itkuinen, sairas tai ei nuku.
Itku on vauvan tapa kertoa omista tarpeistaan ja se kuuluu vauvan normaaliin kehitykseen. Silloin kun vauvalla on koliikki, normaalit vauvan rauhoittamiskeinot eivät yleensä riitä ja itkua on tavallista enemmän; vähintään kolmen tunnin ajan, kolmena päivänä viikossa ja kolmen viikon ajan. Käytännössä vähäisempikin, mutta toistuva itkeminen erityisesti ilta-aikaan luetaan koliikiksi.
”Ensimmäiset viikot oli ihanaa aikaa, mut sitten vauvalla alkoi koliikki. Iltaisin me ei lähdetty kotoa pois eikä kutsuttu meille ketään. Ei voitu, kun vauva itki sydäntä särkevästi. Käytiin vyöhyketerapiassa, työnneltiin vaunuissa vauvaa kynnyksen yli ja takaisin, kannettiin rintarepussa, ajeltiin autolla ympäriinsä. Oltiin valmiita mihin vaan, että vauvan olo helpottuisi. Tuntui, että mikään ei auta”
Koliikkivauvan vanhempia ei uuvuta pelkästään fyysinen väsymys vaan lisäksi henkinen huoli ja hätä vauvasta sekä omasta avuttomuudesta vanhempana. Omat negatiiviset ajatukset vanhemmuudesta, ja mahdollisesti vauvastakin, voivat ahdistaa ja aiheuttaa pelkoa. Vauvan itkuun tulee pakottava tarve vastata. Jos vanhempi ei toistuneesti onnistu tässä, on tunne hyvin ahdistava. Vauvan pitkittynyt itku ja oma väsymys ja keinottomuus voivat tuntua sietämättömältä. Jaksanko? Milloin tämä loppuu? Mitä tapahtuu, jos en jaksa?
”Mulle tuli tuskan hiki, kun vauva itki. Ahdistus ei poistunut edes päivällä, koska mä tiesin, että illalla itku alkaa taas. Oli niin syyllinen olo. Ajattelin, että mä olen huono äiti. Miks toiset osaa olla niiden vauvojen kanssa ja mitä mä teen väärin? Miks mun vauva itkee niin paljon?”
Koliikkivaivat haastavat koko perhettä ja perheen ilmapiiriä. Parisuhde voi olla lujilla, kun vauva-aika ei vastaa niitä toiveita ja mielikuvia, joita vauva-aikaan helposti liitetään. Vanhempi voi syyllistää itseään ja etsiä vastauksia vauvan itkuisuuteen omasta toiminnastaan. -Teenkö jotain väärin? Enkö osaa olla vauvani kanssa? Vanhempi voi myös tuntea kateutta niitä vauvaperheitä kohtaan, joissa asiat tuntuvat sujuvan helposti.
Vauvaa ei jätetä yksin itkemään
Tärkeintä on, että vauvaa ei jätetä yksin itkemään. Vauvan näkökulmasta on merkityksellistä, että olet yrittänyt helpottaa hänen oloaan ja pysynyt hänen rinnallaan.
Jos mahdollista, niin vuorottele vauvan itkuisin aika jonkun toisen aikuisen kanssa. Puoliso tai muu läheinen henkilö voi kannella vauvaa, jotta sinä pääset hetkeksi huokaisemaan. Käväisy ulkona tai hetki eri huoneessa yksin, voi lisätä voimia ja tuoda kaivatun rauhallisen hetken.
Muistuta itsellesi, että tämä on väliaikainen tilanne, vaikka juuri sillä hetkellä se tuntuisi ikuisuudelta. Koliikki-itku alkaa tavallisesti parin viikon iässä, on pahimmillaan 6-8 viikkoisena ja loppuu yleensä 3-4 kuukauden isässä.
Yritä parhaasi mukaan keskittyä hyviin hetkiin silloin, kun vauva ei ole itkuinen. Älä suorita niitä hetkiä, vaan asetu olemaan rauhassa vauvan kanssa. Näistä hetkistä voi tulla tärkeitä muistoja ikävien kokemusten rinnalle.
Muista, että koliikki ei ole sinun syystäsi! Et ole tehnyt mitään sellaista, mikä aiheuttaa kipua vauvallesi. Itkun syynä ei ole lapsen huono hoito, eikä koliikkivaivoista jää lapselle pysyviä vaurioita.
”Mä ajattelin, että vauvalle jää ikuiset traumat siitä koliikkiajasta, mut ei siitä jääny. Se on ihana, hymyilevä ja iloinen lapsi ja kehittynyt niinku kaikki muutkin lapset. Mulle se oli varmaan vaikeempaa. Mun itsetunto äitinä oli pitkään huono.”
Apua on saatavilla
Käy lukemassa vinkkejä vauvan rauhoittamiseen: https://ensijaturvakotienliitto.fi/vauvaitkee/
Ota yhteyttä Baby blues -työntekijään. Joskus pelkkä puhelinkeskustelu voi tuoda apua.: https://ensijaturvakotienliitto.fi/vauvaitkee/mista_apua/#vauva_ja_lapsiperheille_suunnatut_palvelut
Älä jää yksin, vaan hakeudu toisten seuraan ja kerro tilanteestanne. Koliikkia esiintyy noin 10% lla lapsista, joten vertaistukea on saatavilla. Toisten, saman kokeneen vanhempien tuki voi auttaa jaksamaan vaikean vaiheen yli.
Hae apua, jos voimat loppuvat! Oman uupumuksen voi tunnistaa esimerkiksi siitä, että vauvan kanssa oleminen ei tuota enää iloa tai oma mieliala on jatkuvasti matala. Jos vauva herättää lähes yksipuolisesti kielteisiä tunteita, on niistä syytä kertoa ja hakea apua.
Jos pelkäät satuttavasi vauvaa, niin varaa heti aika neuvolaan ja kerro tuntemuksistasi ja pyydä apua. Älä syyllistä itseäsi tunteistasi, mutta ole valmis hakemaan ja vastaanottamaan apua. Väsymys, voimakas stressi ja keinottomuuden tunteet voivat pahimmillaan johtaa vauvan kovakouraiseen käsittelyyn.
”Jälkikäteen se koliikkiaika tuntuu lyhyeltä. Nyt ainakin osaa arvostaa ihan tavallisia päiviä, kun vauva on tyytyväinen, syö, nukkuu ja hymyilee.”
Voit kokeilla myös näitä:
- Vyöhyketerapia tai vauvahieronta
- Habbiest baby -menetelmä
- rytminen keinuttelu ja vatsallaan tai kyljellään kantaminen
- pystyasento
- vaunuissa tai kiikussa heijaaminen
- autoajelu
- Pölynimurin hurina
Lue lisää:
Uusi suomalainen koliikkitutkimus paljastaa yllättävää tietoa:
Osalla vauvoista oireilu loppui kokonaan, kaikki saivat apua. 11.10.2019
