Lapsi istuu hiljaa ruokapöydässä. On tavallinen tiistai ja päivällisenä on kalaa. Isä avaa viinipullon ja kaataa siitä itselleen ja äidille, ensin yhden lasillisen ja sitten toisen.
Lapsi seuraa, kuinka äiti ja isä muuttuvat puheliaammiksi ja äänen voimakkuus kasvaa. Vanhempien huomio siirtyy pois lapsesta ja lapsen mieli synkkenee, ”kuka olisi kiinnostunut minusta”, hän miettii. Vanhemmat eivät sitä huomaa.
Tällainen voi olla aivan tavallisen perheen tiistai-ilta. Alkoholin käyttö voi tuntua aikuisista luonnolliselta, mutta lapsen silmin se voi näyttää aivan toisenlaiselta. Aikuiselle lasi tai kaksi viiniä työpäivän jälkeen on täysin normaalia ja hän uskoo, ettei lapsi sitä edes huomaa. Lapsi voi kokea vanhemman käytöksen muuttuvan jo yhdenkin lasillisen jälkeen. Monille vanhemmille tuntuu olevan selvää, ettei lapsen nähden saa humaltua, mutta on ok ottaa yksi tai kaksi lasillista. Se määrä mikä humalluttaa yhden, ei humalluta toista. Humaltumiseen vaikuttaa moni asia, ei vain juotujen juomien määrä.
Pieni lapsi ei selviä ilman vanhemman huolenpitoa. Olisi ihanaa, jos ilon ja onnen tunne löytyisi lapsesta eikä lasillisesta viiniä. Lapsi ansaitsee vanhemman huomion kokonaan, eikä halua jakaa sitä viinilasin kanssa. Lapsen näkemys ja aikuisen näkemys siitä, mikä on liiallista alkoholinkäyttöä lapsiperheessä, voi vaihdella. Riippuen lapsen iästä ja kehitystasosta, lapsi voi kokea vanhemman alkoholi käytön erilaisena. Tarkkoja määriä, mitä lapsiperheissä vanhemmat voivat juoda, ei voida määritellä. Tärkeää on kuitenkin, että omaa alkoholinkäyttöä miettii ja on tietoinen riskeistä, joita se voi aiheuttaa.
Lue lisää päihteistä ja vanhemmaksi tulemisesta:
Petra Piitulainen, terveydenhoitaja
Kirjoittaja toimii osa-aikaisena tutkimusassistenttina Ensi- ja turvakotien liiton lapsilähtöisen päihdetyön tiimissä.
Kuva: Tiuku Pennola.
