Liian usein unohdamme, miten monesta palapelin palasta oikeastaan koostummekaan. Joskus tarvitaan vain rohkeutta lähteä tutkimaan ja kokeilemaan, mitä palasia yhdistelemällä palapeli voi lähteä rakentumaan kokonaiseksi kuvaksi. Keho muistaa asioita. Se voi muistaa vastaanottamansa iskut ja lyönnit, mutta se muistaa myös ilkeät sanat ja katseet. ”Pukukoppien kirkkaat valot näyttävät kaikki ne kehon kohdat, joita on haukuttu”, totesi nuori, lähisuhdeväkivaltaa kokenut nainen kertoessaan minulle suhtautumisestaan omaan kehoonsa.
Kehollisuuden huomioiminen ja kehon voimavarojen hyödyntäminen olivat lähtökohtia yhteistyölle, jonka myötä syntyi keväällä 2016 Jalkautuva naistyö -hankkeessa toteutettu Voimavaroja liikkeestä -ryhmä. Ryhmä oli suunnattu lähisuhdeväkivaltaa kokeneille naisille ja sen pyrkimyksenä oli mahdollistaa hetkiä oman kehon kuunteluun sekä mahdollistaa voimavarojen vahvistuminen tanssi-liiketerapian keinoin.
Lähisuhdeväkivallan kokemuksista ei ole helppo puhua. Keskustelu ei myöskään ole ainoa keino, jonka avulla asioita voi käsitellä. Aina ei tarvitse puhua ja kaikkea ei tarvitse osata sanoittaa. Jokainen voi löytää oman tapansa käsitellä asioita. Kehon huomioiminen, kehollinen työskentely ja luovien menetelmien kuten maalaamisen ja kirjoittamisen keinot voivat luoda ympäristön, jossa omia kokemuksiaan voi työstää juuri sillä tasolla, mikä itselle sillä hetkellä tuntuu oikealta. Toisaalta kehollinen työskentely voi avata lukkoja, mikä synnyttää tarpeen puhua kokemuksistaan ja ennen kaikkea tarpeen tulla kuulluksi.
Voimavaroja liikkeestä -ryhmä syntyi kahden, ehkä uhkarohkeankin, naisen halusta kokeilla, miten tanssi- ja liiketerapiaa voisi hyödyntää väkivaltatyössä. Molemmilla oli vahva usko kehollisten ja luovien menetelmien hyötyihin mutta hyppy tuntemattomaan pelotti. Rohkeus kannatti. Keho muistaa vaikeat asiat mutta keho voi oppia muistamaan myös hyvät hetket. Usko omaan tekemiseen ja kehollisten menetelmien vaikuttavuuteen väkivaltatyössä sai parhaan mahdollisen tuen väkivaltaa kokeneen naisen sanoista: ”Täällä minulle tuli tunne, että olen olemassa.”
Kirjoittaja on Maiju Lehtonen, joka on Jalkautuva naistyö- hankkeen projektityöntekijä Porin ensi-ja turvakotiyhdistyksessä.
