Poikkeustilanne on aiheuttanut perheissä huolta toimeentulosta, perhesuhteista ja arjessa selviytymisestä. Kuntien palvelut vaikuttavat tällä hetkellä kysyntään nähden riittäviltä, mutta perheiden avuntarve on lisääntynyt ja voi jäädä poikkeustilan vuoksi huomaamatta. Tuen tarpeiden tunnistamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kunnat toivovat valtiolta selkeää yhtenäistä ohjeistusta palvelujen järjestämisestä
poikkeustilan aikana.
Viranomaisten resursseja tulee lisätä esimerkiksi lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten ehkäisyyn ja puuttumiseen verkossa sekä jo olemassa oleviin matalan kynnyksen digitaalisiin palveluihin. Etäopetuksessa olevien oppilaiden oppimisen tuki sekä yhdenvertaiset mahdollisuudet opiskeluvälineisiin pitää turvata.
Perheiden taloudellisessa tuessa selkeintä olisi hyödyntää nykyistä etuusjärjestelmää esimerkiksi korottamalla lapsilisää poikkeustilan ajan. Poikkeustilanteen jälkeen on huolehdittava sosiaalihuollon kantokyvystä tilanteessa, jossa tuen ja palvelujen tarve perheissä on suurta. Kunnat tarvitsevat kansallista ohjausta ja merkittävää tukea, jotta ne voivat investoida riittävästi sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain mukaisiin palveluihin ja jotta palvelut toteutuvat yhdenvertaisesti. Lapsille ja perheille tarvitaan pitkäjänteistä tukea kriisin aikana syntyneiden vaurioiden korjaamiseksi.
Erityisen haavoittuvassa olevien lasten ja perheiden kohdalla sosiaali- ja terveydenhuollon sekä sivistystoimen yhteistoiminta on välttämätöntä ja yhteistyöhön on kiinnitettävä myös järjestöjen osaaminen. Turvakotien rahoitusta on lisättävä ja avopalvelujen toimivuus on varmistettava.
Palveluja tuottaville järjestöille on suunnattava tukipaketti. Poikkeusoloissa yhteistyö eri tahojen välillä on myös tiivistynyt ja eri toimijoiden rajoja on ylitetty uusilla ja innovatiivisilla tavoilla. Kunnissa luotuja lukuisia innovaatioita on tärkeää pystyä hyödyntämään valtakunnallisesti myös kriisin jälkeen.
Lue koko kannanotto: Lapsi- ja perhejärjestöjen näkökulmia lisätalousarvioon