Yli puolet Ensi- ja turvakotien liiton tekemään vauvaperhekyselyyn vastanneista kertoo, että tarvitsee apua, mutta sitä on vaikea saada. Vanhempia kuormittaa yksinäisyys, jaksamisen pulmat sekä erilaiset mielenterveyden haasteet. Huolestuttavaa on, että ahdistus ja uupumusoireet ovat yleisiä jo raskausaikana. Perheet eivät saa apua, vaikka pyytäisivät.
Miten pärjäät? -verkkokyselyn mukaan vauvaa odottavat ja vauvan vanhemmat kokevat arjessaan monenlaisia kuormituksesta ja mielenterveyden haasteista kertovia oireita. Yleisimpiä vanhempien mielenterveyshäiriöiden ja kuormituksen oireita ovat stressi, uupumus, uneen liittyvät vaikeudet, yksinäisyys ja ahdistus- ja masennusoireet. Raskaana olevien ja vauvan synnyttäneiden kuormittuneisuudessa ei juurikaan ole eroja.
Vanhempien kokemus toistuvasta ahdistuksesta oli vastausten perusteella yleistä. Kolmasosa (30 %) vastaajista koki ahdistusta usein tai koko ajan. Odottajista neljännes (26 %) raportoi tuntevansa ahdistusta usein tai koko ajan. Reilu kolmasosa (36 %) vastaajista oli uupuneita usein tai koko ajan. Vain satunnaisesti tai toisinaan uupumusta koki 55 prosenttia vastaajista. Tutkimuksista tiedetään, että uupumukselle altistavat ulkopuolelta tulevat ja itselle asetetut korkeat vaatimukset vanhemmuuden suhteen. Myös heikko taloudellinen tilanne lisää uupumisen riskiä. Yhdeksi uupumusta selittäväksi tekijäksi nousi myös heikko taloudellinen tilanne.
Vauvaperheen huolia ei oteta vakavasti
− Vanhemmat jäävät aivan liian yksin huoliensa kanssa. Vastanneista perheistä puolet tarvitsee läheisten lisäksi ammattilaisten apua, mutta kolmannes avun tarvitsijoista jää ilman tarvitsemaansa tukea, kertoo Jonna Lehikoinen, Ensi- ja turvakotien liitosta.
− Näyttää siltä, että huolista ei uskalleta kertoa ammattilaiselle. Kukaan ei myöskään tunnu kysyvän. Liian usein vanhemmat myös ajattelevat, että yksin pitää pärjätä. Jo se auttaisi, että vanhemmille tarjottaisiin raskausaikana aktiivisesti tietoa erilaisista tuen muodoista voisi normalisoida ajatusta, että vauvan vanhemmuudessa ei tarvitse pärjätä omillaan, Lehikoinen pohtii.
Vanhemmat kirjoittivat myös siitä, kuinka tärkeää on, että heidän huolensa omasta jaksamisestaan ja terveydestään tai vauvan tilanteesta otettaisiin vakavasti ja että palveluissa tulisi kokemus, että on tullut nähdyksi ja kuulluksi.
Vanhemmat toivovat, että tieto erilaisista palveluista olisi paremmin tarjolla. Matalan kynnyksen avusta ei löydy tietoa eikä sitä aktiivisesti esimerkiksi neuvolassa tarjota. Joskus pieni apu, vaikkapa unineuvonta, voi auttaa vaikeimman hetken yli eivätkä pulmat pääse kärjistymään.
− Huolestuttavaa oli, että omilla pärjäämisen tarpeen lisäksi avun hakemisen esteeksi nousi uupumus, ollaan jo niin kuormittuneita, ettei jakseta etsiä tietoa palveluista, Lehikoinen sanoo.
Pulmiin löytyy ratkaisuja
Mielenterveyden haasteet ovat yleisiä, mutta niihin liittyy yhä häpeää, jota tulisi tietoisesti purkaa. Ahdistuksen ja masennuksen taustalla voi olla kokemus riittämättömyydestä, vanhempana en ole tarpeeksi hyvä. Jos vanhemmuutta pyrkii suorittamaan yhä paremmin, seurauksena voi olla uupumus. Neuvolan resurssien turvaaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta perheillä on mahdollisuus kohdata tuttu ja turvallinen työntekijä vaihtuvien työntekijöiden sijaan. Tutun ihmisen kanssa, kiireettömässä ilmapiirissä myös mielenterveyshaasteista puhuminen on helpompaa.
− Odotus- ja vauvavaiheen mielenterveysongelmat ovat yleensä hyvin hoidettavissa, kun perheen avun tarpeesta kysytään aktiivisesti ja sitä tarjotaan jo varhaisessa vaiheessa, muistuttaa erityisasiantuntija Tanja Henttonen Ensi- ja turvakotien liitosta.
− Lisäksi tarvitaan konkreettisia keinoja vähentää vanhempien kokemaa kuormitusta ja yksinäisyyttä. Usein vertaistuki on paras tuki. Matalan kynnyksen kohtaamispaikat vauvaperheille ovat tärkeitä paikkoja tavata toisia ja saada jakaa vauvavaihetta ja lapsen kasvua. Vanhemmalla, joka jää vauvan kanssa yksin, on suurempi riski uupua ja ahdistua, Henttonen muistuttaa.
Lisäksi tarvitaan moniammatillista yhteistyötä ja toimivat hoitopolut, jotta perheet saavat tarvitsemaansa tukea. Painopisteen tulee olla ennaltaehkäisyssä ja varhaisessa tuessa, mutta tiiviimpää tukea tarvitaan myös.
− Vauvaperheitä ei voi jättää oman onnensa varaan. Meidän olisi ylipäänsäkin tärkeä lisätä myötätuntoista ja kannustavaa puhetta vanhemmuudesta, vauvan kanssa olemisesta ja perhe-elämästä, Henttonen muistuttaa.
Näin kysely toteutettiin
Miten pärjäät? -kyselyllä kartoitettiin vauvaa odottavien ja alle yksivuotiaiden vauvojen vanhempien mielenterveyteen liittyviä haasteita sekä vanhempien näkemyksiä siitä, miten perheitä voi tukea odotus- ja vauva-aikana.
Kuukauden aikana vastauksia kertyi 844. Kysely oli Ensi- ja turvakotien verkkosivuilla ja sitä mainostettiin some -kanavissa sekä Sanoman median palveluissa. Kysely oli auki neljän viikon ajan maaliskuussa 2023.
Kyselyn tekivät yhteistyössä Ensi- ja turvakotien liitto ja Suomen Perinataalimielenterveys ry.
Ensi- ja turvakotien liitto jäsenyhdistyksineen auttaa vuosittain yli 23 000 apua hakevaa, usein vaikeassa elämäntilanteessa olevia perheitä. 17 jäsenyhdistyksessä vauvaperheitä ja odottajia autettiin monipuolisesti. Ensikodin apua sai kymmenessä 457 lasta ja aikuista. ETKL avopalveluissa sai apua 1252, matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa oli kävijöitä 8 849 ja vauvaperheiden chatissä käytiin 899 keskustelua.
Lue selvitys
Lisätietoja
Tanja Henttonen
erityisasiantuntija, Ensi- ja turvakotien liitto
p 0400 225 583
Jonna Lehikoinen
projektipäällikkö, Ensi- ja turvakotien liitto
p. 045 7873 6903