Julia oli käyttänyt huumeita 14-vuotiaasta. Kaikenlaisia huumeita, mutta niin, että pystyi hoitamaan ensin koulun ja sitten työn. Lapsi sai hakemaan tosissaan apua.

−  Mulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hoitaa tämä homma.

Se oli Julian, 28, totuus. Hän oli käyttänyt teini-ikäisestä asti huumeita. Käynyt väillä kuntoutuksessa ja ollut käyttämättä vuodenkin verran, mutta jatkanut taas.

Julia tapasi poikaystävänsä huumeita käyttävissä porukoissa. Mies ei käynyt töissä, mutta Julia pystyi pitämään työpaikkansa. Vaatteet olivat siistit ja hän treenasi. Runsaampi huumeiden käyttö keskittyi vapaapäiviin, arkena hän vain piti yllä käyttöä niin, ettei saanut vieroitusoireita.

− Pystyin pitämään kulissit pystyssä. Kukaan ei huomannut mitään, kun en näyttänyt siltä, että olisin narkomaani, sanoo Julia nyt.

Tuttuja olivat kovat aineet heroiini, amfetamiini, kokaiini ja ekstaasi, samoin Subutex ja rauhoittavat lääkkeet ”bentsot”. Sitten, kun Julia on tuntenut miehen muutaman kuukauden ja huomannut, että lääkkeissä mies oli aggressiivinen, Julia tajusi olevansa raskaana.

Ammattilainen auttaa chatissa kahdesti viikossa. Ota rohkeasti nimettömänä yhteyttä jos olet huolissasi päihteistä. Tule juttelemaan omasta tilanteestasi tai avun saamisesta.

Pidä kiinni -ensikodit ja avopalvelut auttavat päihteitä käyttävää äitiä odotusaikana ja kun vauva on pieni. 

Helsinki
Espoo
Turku
Kuopio
Rovaniemi
Kokkola
Jyväskylä

En halunnut viranomaisten sotkeutuvan

− Raskausaikana ehdin muodostaa järjettömän pelon, että sosiaaliviranomaiset vievät lapsen minulta.

Julia tasapainotteli huumeiden käytön ja vauvan herättämien ajatusten välillä ja odotti jotain tapahtuvaksi. Mies piti Juliaa erillään perheestä ja ystävistä.

− Mulla oli vahvasti se ajatus, että minun pitäisi selvittää tilanne. Sillä aikaa, kun odotan, että tilanne muuttuu, en halua sotkea tähän viranomaisia, kuvaa Julia.

Toisaalta hän halusi lopettaa huumeiden käytön. Soitto A-klinikalle oli silti hetken mielijohde.

− Ajattelin, että on pakko saada apua jostain. Hyvä olisi lopettaa. Sain nopeasti ajan ja pääsin juttelemaan.

A-klinikan kautta Julia ohjautui Huumeet, alkoholi, lääkkeet (HAL) -polille ja lopulta Pidä kiinni -avopalveluun. Pidä kiinni -ensikotiakin Julialle ehdotettiin, mutta sinne meno tuntui liian isolta askelelta.  Vauvan isä jatkoi aineiden käyttöä ja vastusti ensikotiin menoa.

Avopalvelussa Julia jatkoi samalla tavoin. Hän kävi siellä pari kertaa viikossa, mutta piti asiat sisällään. Kun omahoitaja kyseli Rasmus-vauvan ja äidin kuulumisia, Julialla meni aina ”ihan hyvin”. Hän ei kertonut, että kotona piti olla varuillaan, ettei mies hermostu ja käy käsiksi.

Pakko kertoa

− Olin käynyt avopalvelussa ehkä vuoden, ennen kuin uskalsin kertoa, mitä meille oikeasti kuuluu, Julia kertaa.

Kotona oli ollut vakava väkivaltainen tilanne, johon hän soitti poliisit.  Silloin oli pakko kertoa työntekijälle jotain.

− Toivon nyt, että olisin mennyt ensikotiin heti siinä alkuvaiheessa, olisin säästynyt monelta murheelta. Kotona jouduin seuraamaan toisen käyttöä, retkahdin monta kertaa itse käyttämään ja pelkäsin lapsen ja itseni puolesta.

− On pidemmän päälle mahdotonta asua jonkun kanssa, joka käyttää huumeita päivittäin, mutta olla itse käyttämättä.

Vähitellen, kun pelko ja salailu miehen puolesta loppuivat, Julia alkoi itse toipua. Hän erosi lapsen isästä pian väkivaltatilanteen jälkeen. Kun mitään pahaa ei tapahtunutkaan siksi, että hän uskalsi kertoa murheistaan, Julia alkoi luottaa omaan työntekijäänsä Pidä kiinni -avopalvelussa ja kertoa itsestään. Myös motivaatio pysyä kuivilla muuttui.

– Alkuun ainoa motivaatio oli se lapsi. Oli vaan pakko. Sitten alkoi löytyä muutakin.

Avopalveltu tuli tutuksi reilun kahden vuoden aikana, jolloin Julia kävi siellä pari kertaa viikossa.

−Siellä sai olla rauhassa ja tuttujen ihmisten kanssa ja Rasmus tykkäsi leikkiä yhdessä muiden lasten kanssa.

Pyydä apua

Omien kokemustensa takia Julia kannustaa muita, nyt huumeiden tai alkoholin kanssa kipuilevia, yrittämään luottaa.

− Toivoisin muille luottamista omiin voimiin ja siihen, että kaikesta selviää, jos uskaltaa ottaa apua vastaan. Avun hakemisesta vastuu on sinulla itselläsi.

− Toivon myös, että apua hakeva uskaltaisi luottaa ”systeemiin”, joka jyllää taustalla. Olen saanut tosi paljon apua, en olisi itse selvinnyt yksin, miettii Julia.

Hyviä auttajia on tullut vastaan ensin neuvolassa, Pidä kiinni -avopalvelussa ja sitten myös lastensuojelussa, jonka sosiaalityöntekijän jämäkkyyttä Julia kiittää monta kertaa. Hyviä rajoja on olemassa.

Nyt Rasmus on touhukas viisivuotias ja Julia käy töissä. Suunnitelmissa ovat ammattiopinnot, jotka lukion jälkeen jäivät. Luottamus kantaa.

Julian ja Rasmuksen nimet on muutettu heidät yksityisyytensä suojaamiseksi. Teksti: Essi Lehtinen, kuva: Shutterstock.