Lapsiperheiden asunnottomuudesta ei kuule puhuttavan paljon. Asunnottomuus profiloituu usein yksinäisten miesten ongelmaksi.
Kun lapsiperhe on asunnoton, se tarkoittaa useimmiten sitä, että perhe asuu sukulaistensa tai tuttaviensa luona. Tämän niin sanotun piiloasunnottomuuden yksi ominaispiirre on sen väliaikaisuus. Omia tavaroita ei voi tai mahdu asettelemaan paikoilleen, pyöriminen toisten nurkissa hävettää ja monessa yhteydessä tarvittavat osoitetiedot uupuvat. Perheeltä puuttuu erityisesti lapsille tärkeä turvantuoja, pysyvyys. Kavereita ei voi kutsua kylään, mutta heille ei kehdata kertoa syytä. Sopivia vaatteita ei mukaan pakattujen tavaroiden joukosta löydy ja on kova ikävä lempileluja, jotka jäivät entiseen kotiin lähtökiireessä.
Milloin tahansa voi olla edessä majapaikan vaihto uuteen tuntemattomaan. Missä vietetään seuraava joulu tai syntymäpäivä? Pienetkin lapset aistivat vanhemman stressin vaikeassa tilanteessa ja tämä saattaa näkyä esimerkiksi fyysisinä oireina tai käyttäytymisen ja pärjäämisen haasteina päivähoidossa tai koulussa.
Aku Ankka poste restante -osoitteeseen?
Suurin osa asunnottomista lapsiperheistämme on piiloasunnottomia. Piiloasunnottomien perheiden tarkkaa lukumäärää ei tiedetä, mutta sen verran tiedämme, että Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n tilastoon tiensä löytäneitä perheitä oli viime vuonna (2017) yhteensä 214 ja lapsia näissä perheissä oli yhteensä 193. Tilastossa luetaan perheiksi myös pariskunnat. Iso osa näistä perheistä (138) on maahanmuuttajataustaisia. Lukujen valossa vanhemmuutta ei todella voi sivuuttaa asunnottomuuskeskustelussa. Eikä sitä, mitä perheen asunnottomuus tarkoittaa lasten näkökulmasta.
Lastensuojelun ajatellaan automaattisesti tarjoavan lapsiperheille asunnon. Lastensuojelulain 35 §:n mukaan kunnan on ”viivytyksettä järjestettävä asunnottomalle perheelle tarpeen mukainen asunto, mikäli lastensuojelun tarve johtuu puutteellisesta asumisesta tai asunnon puutteesta tai jos asunnottomuus on oleellisena esteenä lapsen ja perheen kuntoutumiselle”. Näin ei kuitenkaan aina tapahdu, sillä lapsiperheille sopivista edullisista vuokra-asunnoista on etenkin pääkaupunkiseudulla huutava pula. Lyhytaikainen kriisimajoitus voi järjestyä, mutta on helppo ymmärtää, ettei se ole verrattavissa omaan kotiin.
Lapsiperheen asunnottomuuteen voi olla monia syitä. Toinen vanhempi ja lapset ovat kenties lähteneet kotoaan pakoon väkivaltaista puolisoa. Tilanteeseen liittyy kaaosta, häpeää, surua ja pelkoa, jotka saattavat estää virallisen avun piiriin hakeutumista. Myös perheen talouden hallinnan ongelmat, asunnon vuokrasuhteen katkeaminen muista kuin vuokralaisesta johtuvista syistä tai muut yllättävät elämänmuutokset voivat johtaa tilanteeseen, jossa perhe menettää kodin. Kontrollin menetys omasta elämästä ja perheen arjen hallinnasta hävettää. Ei ole harvinaista, että perheet piilottelevat vaikeuksiaan pelätessään lastensuojelun puuttumista tilanteeseen. On kuitenkin tärkeä muistaa, että lastensuojelu pyrkii lähtökohtaisesti tukemaan perheen pysymistä yhdessä, eikä perheen asunnottomuus ole koskaan ainoa huostaanottoon johtava syy.
