Rauha: En voi sanoa olleeni yllättynyt lapsen ilmoituksesta. Silti ensimmäinen ajatus oli, voi ei, mitenhän vaikeaa hänellä tulee olemaan. Vaikka ei ihan tiennyt, mitä kaikkea edessä tulisi olemaan, ajatus oli, että tästä tulee olemaan ongelmia koulussa ja suhteissa muihin ihmisiin. Muiden lasten suhtautuminen pelotti ja kiusaaminen mietitytti. Itselle kasvoi nopeasti tuntosarvet, kun yritti ennakoida mahdollisia epämukavia ja turvattomia tilanteita. Ihmisiä jakoi niihin, joille oli kerrottu tai voisi kertoa ilman pelkoa voimakkaista reaktioista ja niihin, joille kertomista jännitti tai vältteli.
Vaikka me tuetaan lasta mahdollisimman paljon, niin emme me ole kasvaneet sateenkaarevana nuorena. Hänen elämässään on varmasti paljon sellaisia kokemuksia niin huonojakin kuin hyviäkin, joita emme voi täysin ymmärtää. Eteen tuli myös monia käytännön pulmia, joihin oli vaikea löytää valmiita neuvoja. Perheen yhteisiä tekemisiä joutui myös miettimään uusiksi. Onneksi löytyi vertaisryhmät, joissa sai vinkkejä esimerkiksi vaatetuksen tai koulun liikkatuntien suhteen. Vertaiset on kyllä olleet itselle ja lapselle tosi iso voimavara. Vertaistukea
Kaikesta tuli sen arvoista, kun lomamatkalla kaikki kohtaamamme ihmiset puhuivat lapsesta oikeassa muodossa ja hän kukoisti ilman jatkuvaa huolta. Vaikeuksiakin on ollut paljon vähemmän kuin aluksi pelkäsin.
Havu: Nuorempana oli kaikista eniten kaikkea, mistä tuli epämukava olo kaikkialla. En esim. käynyt uimahallissa uimassa varmaan johonki yli vuoteen ja jos joku käytti väärää nimeä tai sanoi väärällä sukupuolella nii tottakai siitä tulee epämukava ja semmonen painostava olo. Sitä ei tapahtunut hirveen paljoa mulle, koska mun perhe oli tukena ja kaverit silloin. Perhe käyttää oikeeta nimeä ja sukupuolittaa oikein. Pystyin myös olemaan avoin siitä silloisessa koululuokassa, koska 90% siitä oli mun kavereita ja se opettaja oli myös tosi isona tukena. Se puuttuu, jos tuli jotain huuteluita ja vaati koko luokkaa käyttämään oikeaa nimeä.
Rauha: Kun tutustuimme siihen, mitä kaikkea sateenkaarevan lapsen vanhemmuus voi tarkoittaa, vastaan tuli paljon pelottavia asioita; lisääntynyt masennusriski, kiusaamista, ulkopuolisuutta, moninkertainen itsemurhariski. Meille olikin alusta asti tärkeää, että kotona pitää voida olla turvallisesti juuri sitä mitä on. Emme puolison kanssa nähneet vaihtoehtoja asiassa. Mietin edelleen yhtä nuorta, jonka kanssa juteltiin muutaman kerran ja jota perhe ei hyväksynyt. Mieleen jäi kysymys siitä, miten voisimme lisätä kaikkien lasten turvallisuutta.
Ensimmäiseen yhteydenottoon koulun ja muiden viranomaisten kanssa joutui valmistautumaan. Olin varautunut siihen, että lapsen oikeudesta olla oma itsensä joutuisi taistelemaan. Niitäkin tarinoita on ihan liian monta. Oli helpottavaa, että opettaja otti asian heti omakseen. Vaikka luokassa oli aluksi joitain huuteluita tai muita vastaavia tilanteita, niihin puututtiin heti ja tehtiin selväksi, että ne eivät ole millään tavalla hyväksyttäviä. Lopulta tuntui siltä, että luokka asettui kokonaisuudessaan tukemaan lasta ja puolusti tarvittaessa. Ajattelen, että opettajan asenteella oli paljon merkitystä tilanteessa.
On ollut valtavan iso asia huomata, että koti on tosiaan turvapaikka. Se, että ollaan hänen kanssaan oltu kiinnostuneita sateenkaari-ihmisyydestä ja tavoista ilmaista itseään, on ehkä lähentänyt meitä myös murrosiän aikana.
Havu: Koulussa kuulee tosi paljon kaikkee homottelua ja muita nega-juttuja, joihin on jo sillee tottunu ja ne on vaan enemmän ärsyttäviä ja joskus jopa naurettavia. Ei vaan pysty käsittää, että miks ketään kiinnostaa muitten ihan random ihmisten elämät niin paljon, kun ei ne vaikuta niihin mitenkään. Ne yrittää niin kovasti tunkee sitä kaikkialle että ne vihaa homoja ja transihmisiä ja jne. joka on vaan outoo siinä vaiheessa, koska legit ketään ei kiinnosta.
Koulussa olisi hyvä, kun opettajat ja muut aikuiset selkeästikin kuulee, että ihmiset puhuu jotain homofoobisii juttui niin niihin voisi puuttua. Tai kirjoitteluihin seinissä. Musta tuntuu, että osa on vaan niin pieniä, että opettajat ei huomaa. Tai sitten niitä ei vaan kiinnosta, koska niitä tulee kuitenkin vaan lisää.”
Rauha: Koulun vaihtuminen pelotti. Isommalta kiusaamiselta on vältytty, mutta tuntuu hankalalle lähettää aamuisin lapsi paikkaan, jossa joutuu kuuntelemaan avoimen vihamielistä huutelua, ilmapiiri ei kannusta olemaan oma itsensä ja aikuiset ei juurikaan puutu näihin tilanteisiin. Kaipa sitä vähätellään, mutta ei meistä aikuisistakaan kukaan suostuisi tekemään työtä ympäristössä, jossa työkaverit naureskelisivat, haukkuisivat ja huutelisivat rasistisia tai lgbtq-vastaisia asioita päivittäin. Kyllä se huoli on läsnä aina, kun nuori poistuu ovesta, ottaako joku silmätikuksi tai tuleeko kaupungilla joku huutelemaan tai vielä pahempaa.
Samaan aikaan lasten ja nuorten suhtautuminen on myös hämmästyttävän joustavaa ja avointa. Etenkin nuoremmat lapset on suhtautuneet kaikkeen todella luontevasti. Isommille sateenkaarevuus tuntuu myös yhdistävälle tekijälle ja ylipäätään se, että toinen ymmärtää kokemusta on tosi tärkeää nuorelle ja meille kaikille.
Havu: Nyt ei ole hirveästi mitään semmosia ikäviä tilanteita, että just mulle olis sanottu jotain pahaa tai muuta. Mutta en ole uudessa koulussa ollut koskaan hirveen avoin siitä. Osa mun kavereista ei edes tiedä, että oon sateenkaarinuori ja ne jotka tietää. Niin ei ne kohtele mua mitenkää eri tavalla, joka on just hyvä mun mielestä. Tommoset ryhmät missä on muita sateenkaari-ihmisii ja just pride-kulkueet on aina kivoja, koska on vaan turvallisempi olo. Se tulee varmaan siitä, että suurin osa lgbtq-ihmisistä on enemmän hyväksyvämpiä kaiken kanssa. Ja ainakin tietää, että ne ei voi olla homofobisia tai mitään.
Rauha: Onneksi on paikkoja, joissa on turvallista olla oma itsensä. Ettei tarvitse piilottaa osaa itsestään muiden tuomion pelossa. On hurjan tärkeää, että lapselle mahdollisuuksia jakaa kokemuksia muiden samassa tilanteessa olevien nuorten kanssa. Tuntuu, että heillä on vahva kokemus yhteenkuuluvuudesta. Somessa huomaa, miten monella tavalla voi olla oma itsensä ja se luo toivoa. Ja sellaista uteliaisuuttakin siitä, että pääsee näkemään, millainen ihminen meidän kanssa on kasvamassa.
Rauha ja Havu
Lapsia ja nuoria kohtaavien ammattilaisten osaamisella ja asenteilla on merkittävä rooli lasten hyvinvoinnin edistäjänä. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien lasten ja nuorten kokemukset sosiaalisista suhteista, hyvinvoinnista ja turvallisuudesta ovat hyvin yksilöllisiä, kuten kaikkien nuorien. Tutkimusten ja selvitysten perusteella voidaan kuitenkin todeta, että yleisellä tasolla sateenkaari lasten ja nuorten hyvinvointi eroaa muun ikäryhmän hyvinvoinnista. Yhdenkään lapsen ja nuoren ei pitäisi joutua kokemaan vähemmistöstressiä tai väkivaltaa sukupuoli- tai seksuaali-identiteetin takia.
Tarvitaan myös koko perheen huomioivaa työotetta. Omaa tapaa olla perheen tukena on hyvä pohtia esimerkiksi tutustumalla alta sateenkaarinuoren ja tämän vanhemman kokemuksiin, siitä mitä asioita he ovat kokeneet. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien läheisille on tarjolla tietoa ja tukea SMOKissa ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien läheisille Perhesuhdekeskuksessa.
Kuva: Unsplash
