Lapsiperheköyhyyden vähentäminen on yksi Rinteen hallitusohjelman lupauksista. Valtion talousarvioesityksessä otetaan askeleita oikeaan suuntaan. Lapsilisän yksinhuoltajakorotus nousee 10 eurolla ja monilapsisten perheiden lapsilisiä korotetaan. Lapsilisän korostus ei enää aikaisempaan tapaan vähennä toimeentulotuen määrää. Tämä etuoikeuttaminen on periaatteellisestikin tärkeä. Myönteistä on myös opintorahan huoltajakorotuksen nostaminen 25 eurolla kuussa. Lapsiperheiden aseman ja yhdenvertaisuuden kannalta varhaiskasvatusoikeuden rajaamisen peruminen on ilahduttavaa ja sitä tukee hyvin, että kunnille luvataan lisää rahaa päiväkotiryhmien pienentämiseen. Kuntien on  vain huolehdittava, että rahat ohjautuvat tähän tarkoitukseen.

Kaikki nämä ovat hyviä uutisia, mutta se ei vielä riitä, sillä perheiden pärjäämiseen täytyy edelleen panostaa.  Suomessa elää noin 150 000 lasta pienituloisissa perheissä (v.2017), mikä tarkoittaa 14 prosenttia kaikista alaikäisistä. Lapsiperheköyhyys on kasvanut usean vuoden ajan.

Turvakotitoimintaan on varattu budjettiehdotuksessa rahaa edellisten vuosien tapaan. Ensi- ja turvakotien liitto pitää välttämättömänä, että varaus on vähintään neljä miljoonaa vuodessa, jotta perhepaikkojen määrää saadaan lisättyä riittävällä tahdilla. Turvakodin suojaa ei edelleenkään riitä kaikille tarvitseville.

Hallitusohjelmassa luvataan turvata myös päihdeäitien palvelut. Siihen liittyvä budjettivaraus tarvitaan odotus- ja vauvavaiheen ympärivuorokautiseen kuntoutukseen. Resurssin tulee ohjautua niille harvoille toimijoille, joilla on aidosti osaamista sekä päihdekuntoutuksesta että vauvan tarpeista ja raskausajan tuomista vaatimuksista.

Onhan sivuuttaminen vain harha-askel?

Odotimme iloiten lapsi- ja perhejärjestöissä perhevapaauudistuksen käynnistämistä. Hallitusohjelmassa kuvataan uudistusta kunnianhimoiseksi ja monipuolisesti perheiden hyvinvointia tukevaksi. Sosiaali- ja terveysministeriö tiedotti elokuun puolivälissä, että uudistuksen valmistelu käynnistyy. Hyvä niin. Tiedotteessa todettiin kuitenkin, että uudistusta valmistellaan ensisijaisesti virkamiestyönä epävirallisessa kolmikantaisessa valmisteluryhmässä ja ryhmään pyydetään jäseniä ministeriöistä, Kelasta ja työmarkkinajärjestöistä. Ryhmä luonnostelee uudistukselle pohjaa hallitusohjelmakirjausten mukaisesti. Meille järjestöille on pettymys se, että lapsi- ja perhejärjestöjä vain kuullaan perhevapaauudistuksen valmistelussa.

Onko linja sosiaali- ja terveysministeriössä muuttumassa? Aikaisemmin on ollut itsestään selvää, että järjestöt ovat merkittävien asioiden valmistelussa mukana alusta saakka. Näin turvataan moniääninen ja laadukas valmistelu, joka huomioi ihmisten arjen. Esimerkkejä järjestöjen sivuuttamisesta löytyy viime hallituskaudelta useita. Istanbulin sopimuksen toimeenpanoryhmästä järjestöt jätettiin ulos ja ryhmän jäsenet ovat vain viranomaisia siitä huolimatta, että sopimus korostaa eri tahojen yhteistyötä ja järjestöjen merkitystä. Painostuksen jälkeen perustettiin järjestöjaos.

Myös lapsistrategian valmistelusta järjestöt jätettiin ulkopuolelle. Valmistelutyöryhmässä oli muutama järjestöissä töissä oleva asiantuntija, mutta heidän korostettiin toimivan yksityishenkilöinä, ei järjestöjen edustajina.

Järjestöissä oleva osaaminen on arvokas ja korvaamaton voimavara uudistusten valmistelussa. Toivon, että ulosjäännit ovat vain yksittäisiä tilanteita, eivät signaaleja muutoksesta.

Sivustakatsomiseen ja jälkikäteen kuulemiseen emme järjestöissä suostu!

Riitta Särkelä

Kirjoittaja: Riitta Särkelä

Riitta Särkelä toimii Ensi- ja turvakotien liiton pääsihteerinä.