Hyvästä kasvatuksesta on puhuttava yhä uudelleen siksi, että se on ajassa muuttuvaa ja tulevaisuuden suuntia luovaa. Kasvatus heijastelee vallitsevia yhteiskunnallisia arvoja ja on kytköksissä etiikkaan. Kasvatus opettaa meille oikean ja väärän, sen kautta siirretään ylisukupolvisesti niin hyviä kuin haavoittavia kokemuksia.

Ruumiillinen kuritus katsottiin hyväksi kasvatukseksi aina 1980-luvulle asti. Melko lyhyessä ajassa kasvatuksen käytänteet ja kasvatusasenteet ovat muuttuneet merkittävästi. Ruumiillinen kuritus kiellettiin lailla vuonna 1984 mutta arkeen asti muutos kiinnittyy hitaasti. Tämän päivän  vanhemmat kohtaavat varsin erilaisia kasvatusihanteita, kuin mitä heihin itseensä on kohdistunut lapsuudessa. Tämä haastaa nykyajan vanhemmuutta. Muuttuneet kasvatusasenteet heijastuvat myös yhteiskunnalliseen keskusteluun. Käymme keskustelua sananvapaudesta, kiistelemme siitä mikä on sallittua, mitä voi sanoa, milloin raja ylittyy, mitä hyväksytään, mikä tuomitaan ja mikä on riittävä tuomio  silloin joku toimii väärin. Riittääkö anteeksipyyntö jos on loukannut toisia? Saako ihminen uuden mahdollisuuden ja onko aito muutos asenteissa mahdollinen?


Monelle vanhemmalle muutos on vaikea ja syyllisyys painaa, kun arjessa kasvatusihanteet eivät kohtaa käytäntöä…


Yli 500 vanhempaa vastasi kyselyyn kasvatuksesta. Heistä 83 prosenttia oli kokenut lapsuudessaan jonkinlaista alistavaa kasvatusta, joko henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Vastaajat kuvaavat, kuinka he ponnistelevat kasvattaakseen lapsiaan ilman väkivaltaa. Monelle vanhemmalle muutos on vaikea ja syyllisyys painaa, kun arjessa kasvatusihanteet eivät kohtaa käytäntöä: ”Koen kauheaa syyllisyyttä siitä, että oma tunnesäätelyni ei toimi vaan paineisessa tilanteessa helposti alan huutaa tai kiroilla lapsille. Koen, että se on myös väkivaltaa, vaikka ei olekaan fyysistä.”

Aikuisella on aina ylivalta lapseen nähden. Aikuinen on isompi, aikuinen tietää enemmän, aikuinen osaa paremmin, aikuinen on aikuinen. Tämän vallan tiedostaminen on kasvatuksessa oleellista. Hyvän kasvatuksen perusta on eettisesti kestävä vallankäyttö. Kun aikuinen käyttää kasvatuksessa valtaansa eettisesti kestämättömällä tavalla, esimerkiksi kurituksen, sillä uhkailun tai henkisen väkivallan muotoja (esim. huutaminen, pelottelu, nimittely) käyttäen, hän opettaa lapselle, että se, jolla on valtaa, joka on osaavampi, suurempi ja voimakkaampi, on oikeutettu toimimaan toisia kohtaan väärin. Julkinen keskustelu sananvapaudesta kytkeytyy samaan kysymykseen vallan kestävästä käytöstä ja etiikasta. Jos jollakulla on valtaa etuoikeutetun asemansa, tietonsa, professionsa  tai yhteiskunnallisen paikkansa vuoksi, on keskeistä ymmärtää oma valta-asema ja pyrkiä käyttämään sitä eettisesti kestävällä tavalla. Aikuisen on kyettävä pohtimaan ja arvioimaan omia tarkoitusperiään, motiivejaan ja pyrkimyksiään sekä muuttamaan toimintaansa silloin, kun havaitsee siinä jotakin kestämätöntä.

Väkivalta on aina vallan väärinkäyttöä. Se on sitä myös silloin, kun sananvapautta käytetään toisia ihmisiä vastaan, kun älyllinen keskustelu verhoaa alleen loukkaavia asenteita, kun vapautta käytetään vihan ja väkivallan lietsomiseksi. Se mitä lapsille opetamme, tulee olla totta myös meille itsellemme. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Ketään ei saa kiusata. Ketään ei saa lyödä. Kaikki otetaan mukaan leikkiin. Miten me aikuiset toteutamme näitä oppeja työpaikoilla, päätöksenteossa ja julkisuudessa?

Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten torjumisen, kestävän päätöksenteon ja rasismin kitkemisen näkökulmasta, kasvatus on keskeinen kysymys. Lapset jotka oppivat varhain, että aikuiset toimivat eettisesti kestävällä tavalla, saavat vahvan sisäisen kompassin, jonka turvin he suunnistavat maailmassa ja oppivat tunnistamaan oikean ja väärän. He oppivat kunnioittamaan kaikkien ihmisten oikeuksia, myös omiaan. Hyvä kasvatus antaa lapselle suojan elämään väistämättä kuuluvien vastoinkäymisten varalle. Kasvatus jossa on paljon lämpöä, riittävästi turvaa luovia rajoja, maailmaa tutkiva ja ihmettelevä sävy rakentaa lapsen kykyä ponnahtaa takaisin pettymyksistä, selvitä ikävistä kokemuksista ja säilyttää luottamus ihmisiin ja hyvään silloinkin, kun häntä loukataan. Kasvatus on moraalin rakentumisen perusta. Kasvatetaan siis eettisesti kestävällä tavalla niin lapsia, kuin itseämme.

Lastensuojelun Keskusliiton, Ensi-ja turvakotien liiton, Väestöliiton ja Meidän perhe- lehden Hyvä kasvaa -kampanja 6.–10.5.2019.

Kirjoittaja puhuu Lastensuojelun Kesäpäivillä 5.6. Kemissä.

Johanna Linner Matikka

Kirjoittaja: Johanna Linner Matikka

Kirjoittaja työskentelee asiantuntijana perhe- ja lähisuhdeväkivallan -tiimissä.