Kauppaan saapui samaan aikaan kaksi perhettä. Toisesta perheestä näki, että he olivat tottuneet saamaan palvelua ja pukeutuminen oli perinteisen keskiluokkainen. Toisen perheen elämän vastoinkäymiset näkyivät ulospäin eikä ylimääräistä rahaa merkkivaatteisiin ollut. Keitä kohti kaupan myyjä lähti tarjoamaan apuaan ja palvelua? Kumpi perhe jäi näkymättömäksi ja tuli ohitetuksi?

On myös tärkeä muistaa, että kaikki ongelmat eivät näy päällekkäin ja stereotyyppisessä ajattelussa on vaaransa. Taloudellinen hyvinvointi ei välttämättä tarkoita, että perheessä voidaan hyvin. Masentuneet eivät välttämättä jätä hiuksiaan pesemättä eivätkä kaikki päihdeongelmaiset näytä ihmisraunioilta. Joukossamme, niin töissä kuin vapaa-ajallakin, tapaamme ihmisiä, joilla voi olla isojakin jaksamisen tai elämänhallinnan ongelmia, joita ei ulkoasun perusteella pysty päättelemään.

Mutta miten käy silloin kuin köyhyys, ongelmat tai elämän vaikeudet näkyvät ulospäin? Miten huonosti voivan näköiset vanhemmat saavat palveluja marketissa, tavaratalossa tai terveyskeskuksessa? Palvellaanko keskiluokkaista, hyvin pukeutunutta perhettä paremmin kuin perhettä, jossa köyhyys ja huono-osaisuus näkyy ulospäin? Vaikuttaako ulkoiset hyvinvoinnin merkit siihen, miten vaivoja hoidetaan terveyskeskuksessa?

Lapset ymmärtävät jo pienestä pitäen, miten heidän vanhempiaan kohdellaan erilaisissa tilanteissa. Arvostetaanko heitä? Kuunnellaanko heitä ja otetaanko heidän mielipiteensä huomioon? Perheen aikuiset ovat voineet jäädä palvelutilanteissa näkymättömäksi monta kertaa ja yhtä monta kertaa lapset ovat nähneet, että heidän perheensä tulevat ohitetuksi. Nämä tilanteet vaikuttavat sekä vanhempiin että heidän lapsiinsa. Vanhempien saama kohtelu vaikuttaa lapsen itsetuntoon ja käsitykseen siitä, mikä tulee olemaan minun paikkani tässä maailmassa.

Lapsi ymmärtää alitajuisestikin kuuluuko meidän perheemme tähän yhteisöön, olemmeko osa sitä, vai jotenkin huonompia, heikompia ja syrjään jääviä. Arkiset ja pienet kohtaamiset voivat joko vahvistaa ihmisten osallisuuden kokemuksia ja aktivoida heitä, tai toimia sitä vastaan.

Kun päiväkotilapsia seurattiin päiväkodissa, huomattiin, että keskiluokkaisista perheistä tulevat lapset saivat päiväkodin aikuisilta enemmän myönteistä palautetta ja kannustusta kuin lapset, jotka tulivat köyhimmistä oloista. Siis juuri ne lapset, joilla on suurempi tarve saada hyviä kohtaamisia ja myönteistä kannustusta jäivät sitä paitsi. Jo pieni vauva reagoi ohitetuksi ja unohdetuksi tulemisen kokemukseen.

Meistä jokainen kohtaa erilaisia perheitä lukuisissa tilanteissa. Kaupoissa, julkisissa kulkuvälineissä, kaduilla ja puistoissa. Hyvät, pienetkin kohtaamiset ovat arvokkaampia kuin uskommekaan. Jo pelkkä hymy ja katsekontakti voi olla jollekin vanhemmalle tai lapselle merkityksellinen, hyvä hetki muuten vaikeana päivänä. Joku näki ja huomasi minut. Minulle hymyiltiin, minut huomattiin. Olen arvokas omana itsenäni, pienenä vauvana, pikkukoululaisena, nuorena tai aikuisena.

Tee sinäkin tänään hyvä, arvokas ja tärkeä teko. Katso silmiin ja hymyile myös niille vauvoille, lapsille ja aikuisille, jotka liian usein tulevat ohitetuiksi.

Lue myös:

Kohtaaminen vie syrjäytymiseltä terän. Enska 3/2017

Hyvästä kohtelusta tulee tsemppi. Enska 2/2018

Kysely kuntoutujille: Ei tee mieli hakea apua uudelleen. Enska 9.5.2018

Kuva: Tiuku Pennola

Hanna Sellergren

Kirjoittaja: Hanna Sellergren

Hanna Sellergren toimii Ensi- ja turvakotien liitossa Vaativan vauvatyön kehittämispäällikkönä.