Isyys voi alkaa täysin yllättäin. Epäselvään parisuhteeseen tai erokriisin päätteeksi, tai pitkän odotuksen jälkeen, kun toivoa ei enää tuntunut olevan ja suunniteltiin jo muuta. Tai pian maahanmuuton jälkeen, kun oleskeluluvasta ei vielä ole varmuutta.

Isäksi ryhtyminen kriisin keskellä voi tuntua vaikealta, että tekee mieli paeta. Isä saattaa päätyä sivustaseuraajaksi lapsensa elämässä tai eron toteutuessa kadota siitä kokonaan. Toisinaan isät saavat näihin haasteisiin tukea, usein sitä ei heille ymmärretä tarjota eivätkä he osaa itse sitä pyytää.

Lapsen kannalta nämä elämän ensihetket ovat tärkeitä, niin myös isän. Niitä ei saisi hukata. Tuleva ja pienen lapsen isä tulee kohdata isänä ja nähdä hänen merkityksensä lapselle, oli hän sitten aktiivisesti mukana lapsen arjessa tai ei. Hän on aina isä kuitenkin. Silloin kun isä ei osaa ottaa paikkaansa lapsensa elämässä, tulisi jonkun häntä siinä tukea. Osoittaa kiinnostusta, auttaa miettimään odotuksia ja toiveita sekä kertoa isän merkityksestä lapselle. Luoda toivoa ja kannustaa.

Jotkut isät saavat tukea isyyden ensimetreille ensikodista. Ensikotiin meneminen voi ensikotitutkimuksemme (2017) mukaan olla elämän paras päätös. Pysähtyminen uuteen elämäntilanteeseen, pienen ihmisen äärelle motivoi elämänmuutoksiin, joita ei ole saanut aiemmin tehtyä. Jotta isä päätyy ensikotiin, joku on ymmärtänyt ja saanut isänkin ymmärtämään asian merkityksen itselleen ja lapselle. Tämä työntekijä tietää, että kun pienen vauvan vanhemmat tarvitsevat apua, sitä tulee antaa kaikille perheenjäsenille, yksilöinä, pareina ja perheenä. Näin tapahtuukin jo yhä useimmin. Noin kolmasosassa, joissain ensikodeissa ajoittain jopa joka toisessa, ensikotiperheistä on mukana myös isä.

Ensikotitutkimukseemme osallistui vain muutama isä. Isätarinoita kuullaksemme tarvitsemme erityisiä toimintatapoja. Isät eivät isyydestään keskustele omasta aloitteestaan, jos aihe ei ole tuttu. Mutta kun asiasta heiltä kysytään, puhetta piisaa. Se on todettu Helsingin ensikodin isäryhmässä ja jäsenyhdistyksissä tehdyssä tutkimuksessamme, jossa jäsenyhdistyksemme työntekijät haastattelivat yli 40:tä isää.

Keitä nämä isät ovat, millaisia ovat heidän isyytensä tarinat? Ensikodin isäryhmästä saamani kokemuksen perusteella hyvin moninaisia ja erittäin koskettavia. Yleistä ja yhteistä tarinoille on isyys yllätyksenä ja elämäntilanteen haasteet. Yhä useimmin isä on lopulta äidin mielenterveyden ongelmien vuoksi perheen kantava voima. Hän huolehtii pitkälti vauvan perushoidosta ja hoivasta sekä erityisesti vuorovaikutuksesta ja leikistä. Isästä saattaa tulla lapsesta yksin huolehtiva vanhempi perheen muuttaessa pois ensikodista. On tietysti myös tarinoita, joissa isä tarvitsee tukea siinä kuin äitikin. Jotta lapsiperhearki saadaan näissä tilanteissa pyörimään, tukea tarvitsevat kaikki perheenjäsenet.

Isien tärkeän roolin ymmärtämiseksi aidot isätarinat ovat tärkeitä. Tänä vuonna niitä on kuultavissa ennätysmäärä. Miestyön foorumissa Mikkelissä kuullaan alustavia tuloksia tutkimusyhteistyöstämme Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen ja 14 jäsenyhdistyksemme kanssa. Tutkimus on ainutlaatuinen, sillä kriisien keskellä elävät isät ovat harvinainen tutkimuskohde kaikkialla maailmassa. Miestarinoihin pohjautuvat myös teatteriohjaaja Eino Saaren esitys foorumissa ja hänen tuleva teatteriesityksensä Miehen kosketus. Vuosi 2017 onkin ilokseni varsinainen mies- ja isätarinoiden vuosi!

Blogin kirjoittaja suunnittelija/projektipäällikkö Sari Hellstén työskentelee Ensi- ja turvakotien liiton miestyön tiimissä ja Vanhempi vankilan portilla -hankkeessa.

Blogia varten lisätietoa isyydestä ensikodeissa antoivat Helsingin ensikodin ohjaaja Arja Tanjunen, Lahden ensikodin johtaja Erja Lohtander ja Lapin ensikodin vastaava ohjaaja Katariina Silvennoinen.

Sari Hellstén

Kirjoittaja: Sari Hellstén

Sari Hellstén työskentelee suunnittelijana Miestyön kehittämiskeskuksessa.