Tiistaina meidät tavoitti pysäyttävä uutinen Viertolan kouluampumisesta, jossa tekijänä oli 12 -vuotias lapsi ja uhrit saman ikäisiä. Tapahtunut pistää pohtimaan, mitä taustalla on ja miksi lapsemme voivat niin pahoin, että näin äärimmäiseen tekoon täytyy tarttua. Kun asian tutkinta on vielä kesken, läheiset, koulutoverit ja laajemminkin yhteisöt ovat kriisissä, ei ole viisasta spekuloida asialla ja esittää erilaisia arvailuja.

Fakta on kuitenkin se, että taustalla on suurta pahoinvointia, joka purkautui näin äärimmäisellä tavalla. Aikuisten rauhallisuus on nyt oleellista. On tärkeää olla lasten lähellä, kuunnella ja keskustella asiasta lapsen tarpeen mukaan ja ikätasoa vastaavalla tavalla. Tapahtunutta emme voi muuttaa, mutta voimme lievittää surua, ahdistusta, pelkoa ja kaikkia koetun herättämiä tunteita sekä vakauttaa tilannetta. Lasten arjen ympäristöt, kodit ja koulut täytyy saada turvallisiksi.


Chattien ja auttavien puhelinten aukioloaikoja on nopeasti laajennettu ja tultu avuksi.


Tässä tilanteessa sosiaali- ja terveysjärjestöt osoittivat jälleen voimansa ja ketteryytensä tulla avuksi kriisin keskellä tarjoamalla keskusteluapua niin lapsille ja nuorille kuin tilanteesta avuttomuutta kokeville aikuisillekin. Chattien ja auttavien puhelinten aukioloaikoja on nopeasti laajennettu ja tultu avuksi. Omalta osaltaan näin on tehnyt myös Ensi- ja turvakotien liitto.

Sote-järjestöt osoittivat vastaavalla tavalla joustavuutensa tarjota uusia auttamisen tapoja koronan keskellä. Muodostimme viranomaisten tueksi ajantasaista tilannekuvaa lasten ja perheiden pärjäämisestä. Keräsimme pikavauhtia lahjoitusvaroja ja autoimme konkreettisesti tuhansia hätään joutuneita perheitä kotiin kasvisruoka-aineita ja niiden reseptejä sisältävien ruokalaatikoiden avulla.

Viestimme systemaattisesti- älä jää yksin, apua on tarjolla- ja apuun tartuttiin. Järjestöjen vaikuttamistyöllä oli iso merkitys siinä, että koulut avattiin ennen kesälomia. Lapsiin saatiin kontakti ja heidän pärjäämistään voitiin arvioida ennen pitkää kesälomaa. Kaikki tämä edellytti sitä, että oli valtakunnallisia keskusjärjestöjä rakentamassa ajantasaista tilannekuvaa yhdessä alueilla olevien jäsenyhdistystensä kanssa ja keräämässä varoja ruoka-avun mahdollistamiseksi. Se vaati hyvää yhteistyötä alueilla toimivien omien jäsenyhdistysten kanssa, joilla oli suora kontakti perheisiin. Ilman keskusjärjestöjä tekemässä omaa osuuttaan ja päättäjiin vaikuttamista sekä ilman paikallisia yhdistyksiä lähellä perheitä, korona-ajan apu ei olisi ollut niin laajasti mahdollista.


Viranomaisilla ei olisi ajantasaista ihmisten arjesta kumpuavaa tietoa…


Edellä oleva esimerkki osoittaa kouriintuntuvasti sen, että on ymmärtämättömyyttä puhua, että valtakunnallisten keskusjärjestöjen avustamisesta pitäisi leikata ja jopa luopua, kun ne ovat vain hallintoa. Ilman valtakunnallisten järjestöjen riittävää hallintoa sekä koulutusta ja muuta tukea paikallisille yhdistyksille niissä ei pystytä rakentamaan ammatillisen avun, vertaistuen ja vapaaehtoisten yhteistoimintaa. Vapaaehtoistoimintaakaan ei synny ilman koulutusta, toiminnan organisointia ja tukea. Viranomaisilla ei olisi ajantasaista ihmisten arjesta kumpuavaa tietoa ilman ihmisten arjessa olevia yhdistyksiä ja valtakunnallisen keskusjärjestönsä niiltä yhteen kokoamaa tietoa ja ihmisten ääntä.

Valtava määrä ihmisiä saa apua 11 000 sosiaali- ja terveysjärjestöltä. Yksinomaan Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset tavoittivat 21 691 apua tarvitsevaa vuonna 2023. Vertaisryhmissä ja kohtaamispaikoissa oli 26 533 osallistumiskertaa. Apua saaneiden tuen ja palvelujen suositteluindeksi, NPS oli meillä hieno 84%. Valtaosa apua saaneista koki tulleensa arvostavasti kohdatuksi ja hyvinvointinsa parantuneen. Ensi- ja turvakotien liitossa ja sen jäsenyhdistyksissä tarjolla olevasta monimuotoisesta ja laajasta tuesta sekä erityisosaamisesta saat hyvän käsityksen tästä.

Ihmiset tarvitsevat osallisuuden ja liittymisen mahdollisuuksia ja tulevat siksi järjestöihin. Suoria kanavia osallistumiselle on toki kehittynyt. Ne eivät edelleenkään pysty korvaamaan järjestöjä etenkään eri tavalla elämässä vaikeuksissa oleville. Vakiintuneiden järjestöjen toiminta on pitkäjänteistä ja vakaata, minkä ovat mahdollistaneet niiden ennustettavat valtionavustukset. Apua tarvitsevat ihmiset ovat voineet luottaa, että järjestö ja sen tarjoama tuki ei äkkiä katoa. Avun saamisen jälkeen voimavarojen palattua apua saanut voi tulla mukaan järjestön toimintaan kansalaistoimijaksi ja pistää omalta osaltaan hyvää kiertämään. Hyvinvointialueet ja kunnat ovat voineet luottaa järjestöihin osaavina ja taattuina kumppaneina ja sellaisen erityisosaamisen tuojina julkisten palvelujen tueksi, jota ei muuten olisi. Näin rakentuu sosiaalista pääomaa, keskinäistä luottamusta ja yhteiskunnan kiinteyttä.


Se merkitsee sitä, että aina valtaapitävät hallitukset väristä ja kokoonpanosta riippumatta joutuvat järjestöjen vaikuttamistoimien kohteeksi…


Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat myös yhteiskunnassa arvojen kantajia ja vaalijoita. Hyvin monen järjestön arvoista löytyvät oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja rohkeus. Tavoitteista puolestaan ihmis- ja perusoikeuksien sekä heikommassa asemassa olevien puolustaminen. Se merkitsee sitä, että aina valtaapitävät hallitukset väristä ja kokoonpanosta riippumatta joutuvat järjestöjen vaikuttamistoimien kohteeksi, saavat kritiikkiä tehdessään ihmisten hyvinvoinnin kannalta huonoja päätöksiä ja kehuja silloin, kun päätökset ovat ihmisten parhaaksi. Viime aikoina on etenkin sosiaalisessa mediassa ollut erittäin vahvoja hyökkäyksiä niitä ihmisiä ja kommentteja vastaan, joissa joku järjestötoimija on uskaltanut kritisoida tutkittuihin faktoihin perustuen päättäjien toimintaa.

Järjestöjä ja niiden toimijoita on kutsuttu yhteiskunnan loisiksi, oman lompakon lihottajiksi ja turhakkeiksi, jotka voitaisiin hävittää ja niiden rahoitus lopettaa. Vaarallista ja kamalaa puhetta. Kansalaisjärjestöt ovat osa demokratiaa. Kun aletaan uhata kaventaa järjestöjen puhevaltaa, oikeutusta kritiikkiin, vaikuttamistoimintaan ja toimintaedellytyksiin ollaan demokratiaa uhkaavalla tiellä. Tästä meillä on jo varottavia esimerkkejä useissa Euroopan maissa.

Palataan vielä hetkeksi kaikkien tärkeimpiimme, lapsiin.

Lapsemme ja nuoremme ovat yhteiskunnan peili, joka heijastaa yhteiskunnan tilaa. He eivät tarvitse enää lisää sotien aiheuttamaa pelkoa, aikuisten vihapuhetta ja toisia halventavaa vastakkainasettelua. Kun aikuiset itse lietsovat vihaa, käyttävät toisiin henkistä väkivaltaa ja pitävät sitä oikeutettuna, aikuisten on syytä pysähtyä ja katsoa peiliin nuorten kauhistelun sijaan. Nyt on vakavan pysähtymisen aika ja arvioitava, millaista Suomea lapsille ja nuorille rakennamme.

Hälytysmerkkejä on ollut jo kauan. Ne on otettava vakavasti. On rohjettava kunnioittaa erilaisia näkemyksiä, rakennettava keskinäistä ymmärrystä ja sovinnollisuutta. Kun toivomme lasten ja nuorten väkivallan, koulukiusaamisen ja mielenterveysongelmien vähenevän, siihen on tartuttava eri tahojen yhdessä. Irralliset hankkeet eivät riitä ja lisää selvityksiä ei tarvita. Tietoa on riittämiin, nyt on pitkäjänteisten toimien aika. Turvallisesta vauva-ajasta ja perheiden tuesta se alkaa. Suomea on rakennettu ja täällä on pärjätty yhteistä hyvää hakemalla ja yhdessä rakentamalla. Nyt olisi sille on todella tarve!

Hyvää ja turvallista huhtikuuta sekä kevään valoa!

Kirjoittaja: Riitta Särkelä

Riitta Särkelä toimii Ensi- ja turvakotien liiton pääsihteerinä.