Vanhempien ero muodostaa lähes aina riskitekijän lasten hyvinvoinnille. Riski lasten erilaiseen oirehtimiseen on erityisen suuri riitaisissa eroissa. Lapsi joutuu lojaliteettiristiriitaan, kun kaksi hänelle tärkeintä ihmistä riitelee keskenään.
Tuomioistuimet joutuvat vuosittain käsittelemään tuhansia huoltoriitoja. Asetelma oikeussalissa on yleensä se, että vanhemmat haluavat puhua ennen kaikkea toisistaan ja menneisyydestä, kun taas tuomari yrittää kääntää puhetta lapsiin ja tulevaisuuteen.
Vaikeiden huoltoriitojen käsittelyä tuomioistuimissa on helpottanut mahdollisuus käsitellä asia vanhempien suostumuksella asiantuntija-avusteisessa sovittelussa, jossa sovittelutuomari ja asiantuntija auttavat vanhempia sopimaan lapsen huoltoon liittyvistä asioista ilman raskasta oikeudenkäyntiä. Sovitteluissa voidaan yhdessä pohtia kummankin vanhemman osuutta vallitsevaan tulehtuneeseen tilanteeseen ja sopia asioista, joiden oletetaan lisäävän vanhempien keskinäistä luottamusta. Tuomioistuin voi päätöksellään vahvistaa vanhempien tekemän sopimuksen.
Valitettavasti kaikkia asioita ei saada siirrettyä sovitteluun ja välillä sovittelu epäonnistuu. Silloin joudutaan normaaliin oikeudenkäyntiin.
Osana oikeudenkäyntiä pyydetään usein sosiaaliviranomaisia tekemään olosuhdeselvitys ennen asian lopullista ratkaisua. Olosuhdeselvityksen tekemiseen menee ainakin Helsingissä vähintään puoli vuotta. Käräjäoikeus joutuu sen vuoksi usein ratkaisemaan väliaikaisella määräyksellä kysymyksen lapsen lähivanhemmasta ja etävanhemman tapaamisoikeudesta tänä lopullisen ratkaisun ”odotusaikana”.
Tuomioistuin joutuu tekemään ratkaisun väliaikaisesta määräyksestä varsin ohuen aineiston perusteella. Vanhemmat esittävät kriisin keskellä usein vakavia väitteitä toisistaan. Vanhempia kuullaan ennen ratkaisun tekemistä, mutta heidän kertomuksensa ovat lähes aina kovin värittyneitä. Niissä keskitytään etsimään puutteita toisesta vanhemmasta. Pettymys toiseen kumppanina ja toisen vanhemman kyky toimia vanhempana sekoittuvat erokriisin ollessa vielä päällä. Isovanhemmat ja muut läheiset tulevat toistamaan läheistensä ”lauluja”. Lähipiirin kuulemisesta ei ole sen vuoksi juurikaan apua.
Tuomioistuin tarvitsee kaikki tiedonmuruset
Riitaisissa eroissa eroava perhe on usein myös lastensuojelun asiakkaana. Lastensuojelulla on todennäköisesti paras tietämys erilaisista lasten terveyttä ja hyvinvointia vaarantavista uhkatekijöistä perheen hajotessa. Valitettavasti käräjäoikeuden ja lastensuojelun yhteistoiminta ei kokemukseni mukaani suju aina parhaalla mahdollisella tavalla.
Molemmat instanssit saattavat odottaa toisen tekevän ensin ratkaisun vaihtamatta tietoja lasten tilanteesta. Todennäköisesti taustalla on pelko siitä, että vanhemmat myöhemmin syyttäisivät esimerkiksi lastensuojelua salassa pidettävien tietojen antamisesta ulkopuoliselle. Tällainen varovaisuus tietojen jakamisessa voi pahimmillaan vaarantaa jopa lasten hengen. Väliaikaista määräystä annettaessa pitäisi olla käytössä kaikki tiedon muruset.
Olosuhdeselvityksen tekemisen aikana yritetään nykyisin usein miettiä keinoja, joilla vanhempien välistä luottamusta voitaisiin kasvattaa. Yksi mahdollisuus on antaa olosuhdeselvityksen tekemisen aikana useita lyhyitä (sopimukseen perustuvia) väliaikaisia määräyksiä. Käytännössä tämä tarkoittaa useiden istuntojen järjestämistä esimerkiksi parin kuukauden välein. Kokemus on osoittanut, että etukäteen on vaikea arvioida, miten tapaamisia voidaan portaittain laajentaa. Ennen tapaamisten laajentamista on usein parempi järjestää istunto, jossa keskustellaan tilanteesta saatujen kokemusten pohjalta. Useiden istuntojen järjestäminen vie kuitenkin valtavasti resursseja. Yhden asian käsittely voi edellyttää 4-5 istunnon järjestämistä.
Ulkopuolinen taho voi auttaa luottamuksen rakentamisessa
Resursseja syövien istuntojen järjestämistä voitaisiin vähentää huomattavasti, jos olisi olemassa ulkopuolinen taho, joka voisi olla tukemassa luottamuksen kasvattamista vanhempien välillä.
Lasten vaihtotilannetta helpottaisi, jos paikalla olisi ulkopuolinen henkilö. Lapsia ei tarvitsisi myöskään niin usein määrätä tapaamaan etävanhempaa ”laitosolosuhteissa” valvotussa tapaamisessa. Puolueettoman ulkopuolisen henkilön näkemystä tarvittaisiin myös arvioimaan, ovatko tapaamiset menneet niin hyvin, että niitä voidaan laajentaa. Vanhemmat eivät yleensä pysty arvioimaan sitä itse. Sosiaaliviranomaisilla ei ole resursseja tällaisiin tapaamisia tukeviin toimenpiteisiin.
Voisiko ajatella, että apua näihin tilanteisiin saataisiin kolmannelta sektorilta? Se auttaisi kriisissä olevia perheitä. Auttavien henkilöiden ei tarvitse nähdäkseni toimia ”virkavastuulla”. Olennaista lienee se, että he nauttivat vanhempien luottamusta.
Pekka Päivänsalo
Käräjätuomari, Helsingin käräjäoikeus
Käräjätuomari Pekka Päivänsalo on toiminut yli 30 vuotta tuomarina ja käsitellyt lähes koko tämän ajan lapsiasioita. Nykyisin hän käsittelee lapsiasioita sekä oikeudenkäyntimenettelyssä että sovittelussa. Pekka Päivänsalo on osallistunut uuden lapsenhuoltolain (laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta) valmisteluun työryhmän jäsenenä ja kouluttanut tuomareita ja asianajajia lain tultua voimaan.
Käräjätuomari Pekka Päivänsalon näkemyksiä voi kuulla lisää Turvassa- ja Barnahus -hankkeiden yhteisessä webinaarissa 2.11.2020 Kuka kuulee mua? – Lapsen kuuleminen väkivaltaa tai sen uhkaa sisältävässä ero- tai huoltoriidassa. Ilmoittautuminen 29.10.2020 asti.
Turvassa-hankkeessa kehitetään uusia työkäytäntöjä ja ammattilaisten yhteistyötä eroperheen lasten, vanhempien ja läheisten auttamiseksi vaativissa ero- ja huoltoriitatilanteissa.
