Maan hallituksen ministereiden ulostulot ovat keskusteluttaneet ja herättäneet vakavaa huolta. Erilaiset mielipiteet ovat tärkeitä moniarvoisuuden kannalta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kenelläkään olisi oikeutta esittää toisia ihmisiä tai väestöryhmiä kohtaan heidän ihmisyyttään, ihmisoikeuksiaan ja ihmisarvoaan loukkaavia näkemyksiä.

Moniarvoinen, kestävä Suomi rakentuu vain kunnioittamalla erilaisuutta, erilaisia kulttuureja ja kunnioittaen ihmisoikeuksia, sillä ne kuuluvat jokaiselle. Yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta ei ole varaa tinkiä. Aikuiset ja erityisesti päättävässä, valta-asemassa olevat aikuiset, ovat erittäin suuressa vastuussa omista puheistaan ja toiminnastaan. Niillä vaikutetaan siihen, millainen kulttuuri ja kasvuympäristö lapsillemme rakentuu.


Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa ja yhteyteen molempiin aina, kun yhteydenpito on lapsen edun mukaista ja turvallista.


Jännitteet eivät ole näkyneet vain hallituksessa. Elokuu on perheissä erokuukausi. Erotilanteisiin liittyy paljon pettymystä ja vahvoja tunteita. Ero on irtautumista parisuhteesta, mutta vanhemmuus ei pääty eroon. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa ja yhteyteen molempiin aina, kun yhteydenpito on lapsen edun mukaista ja turvallista. Parhaimmillaan ero sujuu sopuisasti siinä mielessä, että yhteistyövanhemmuus perheen miettimin käytännön ratkaisuin on mahdollista.

Osa eroista konfliktoituu ja on riitaisia. Pahimmillaan lapset joutuvat eron välikappaleiksi. Se on aina lasta vaurioittavaa. Kun tunteet käyvät kuumina, kannattaa hakea apua. Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksissä ja muissakin järjestöissä sitä on tarjolla niin aikuisille kuin lapsillekin matalalla kynnyksellä. Tuen avulla on vähitellen mahdollista rakentaa rinnakkaisvanhemmuutta ja saada voimia katsoa eroa lasten ja heidän tarpeidensa kannalta.

Monissa perheissä on loman jälkeen myös suuri huoli kustannusten käsistä karkaamisen, jatkuvan korkojen nousun ja hallituksen suunnittelemien toimeentuloturvan leikkausten vuoksi.  Moni miettii, miten saada rahat jatkossa riittämään, kun jo nyt tekee tiukkaa.


Hallituksen leikkaussuunnitelmat ovat erittäin kovat ja lisäävät väistämättä lapsiperhe- ja muuta köyhyyttä. Ne tulevat kasautuvin vaikutuksin iskemään pienituloisiin ja haavoittuvassa asemassa oleviin.


Hallituksen leikkaussuunnitelmat ovat erittäin kovat ja lisäävät väistämättä lapsiperhe- ja muuta köyhyyttä. Ne tulevat kasautuvin vaikutuksin iskemään pienituloisiin ja haavoittuvassa asemassa oleviin. Se vaatii meiltä järjestöiltä aktiivista ja yhteistä vaikuttamista, jotta tavoitteita arvioitaisiin uudelleen. Vastuuministeri on lohduttanut huolestuneita, että etuuksien leikkauksiin tulee siirtymäaikoja. Niitä tulee väkisin ilman poliittisia linjauksia jo siksi, että etuuksia käsittelevien tietojärjestelmien muuttamiseen uuden lainsäädännön mukaiseksi tarvitaan vähintään puoli vuotta eli ensi vuoden alusta ne eivät edes teknisesti ole mahdollisia. Siirtymäaikojen lupaaminen ja teknisistä asioista tulevat viiveet eivät lohduta niitä lapsiperheitä ja ihmisiä, jotka joutuvat joka tapauksessa leikkausten maksajiksi.

Totesin jo edellisessä blogissani, että on välttämätöntä tehdä huolellista lapsivaikutusten ja muiden vaikutusten arviointia lainsäädäntömuutoksia valmisteltaessa sekä tehdä niiden pohjalta korjausliikkeitä suunnitelmiin. Laajamittainen köyhyys, syrjäytyminen ja pahoinvointi eivät ole sitä, mitä Suomi nyt tarvitsee. Suomessa on pitkä perinne siinä, että sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat olleet lainsäädäntömuutosten ja uudistusten työryhmissä mukana. Ne tuovat valmisteluun ihmisten tarpeet ja ääntä arjesta. Tuota perinnettä kannattaa jatkaa. Myös kokemusasiantuntijoiden viisaus on hyvä ottaa avuksi. Pelkästään virkamiesvalmistelulla, joka sinänsä voi olla nopein valmistelun tapa, ei saada hyvää lopputulosta.

Sote-järjestöille on hallitusohjelman myönteisistä lauseista huolimatta luvassa kylmää kyytiä 100 miljoonan leikkauksilla valtionavustuksiin 2027. Se tarkoittaa 25 % vähennystä nykytilanteeseen verrattuna, suuren joukon ihmisiä jäämistä ilman apua ja hyvinvointialueiden kulujen kasvua, mitä hallitus haluaa hillitä. Niistä on luovuttava ja pidettävä kiinni aiemmin solmitusta parlamentaarisesta sovusta järjestöjen toimintaedellytyksiin liittyen.


Järjestöjä kurjistamalla tai niiden toimintaa alas ajamalla ei saada aikaan säästöjä, vaan päinvastoin kulujen kasvua toisaalla.


Järjestöjä kurjistamalla tai niiden toimintaa alas ajamalla ei saada aikaan säästöjä, vaan päinvastoin kulujen kasvua toisaalla. On vakava huoli, että sote-järjestöjen ja laajemminkin järjestöjen valtavan suurta merkitystä ja toiminnan monimuotoisuutta ei enää tunneta ja ymmärretä, kun edes suunnitellaan noin mittavia leikkauksia. Vuonna 2007 tehtiin valtionneuvoston periaatepäätös kansalaisjärjestöihin liittyen ja sen jälkeen myös kansalaisyhteiskunnan neuvottelukunta aloitti toimintansa. Nyt olisi aika uudelle periaatepäätökselle. Hallitusohjelmassa luvataan valmistella kansalaisjärjestöstrategia. Tuo työ tulee käynnistää välittömästi yhteistyössä järjestöjen kanssa ja laatia myös konkreettinen toimeenpanosuunnitelma.

Valtioneuvostotasoisen kansalaisjärjestöstrategian lisäksi tulisi jokaisen ministeriön laatia omat ministeriökohtaiset strategiansa siitä, miten ne parantavat ministeriönsä ja kansalaisyhteiskunnan vuorovaikutusta. Oleellista on, että strategiat  tunnistavat kansalaisjärjestöjen toiminnan monimuotoisuuden ja merkityksen sekä varmistavat, että sote-järjestöissä oleva erityisosaaminen tulee voimavaraksi. Me järjestöt haluamme olla vaikuttamassa ja mukana tässä valmistelussa.

Kirjoittaja: Riitta Särkelä

Riitta Särkelä toimii Ensi- ja turvakotien liiton pääsihteerinä.