Päättäjien mielestä ongelmia ehkäisevään työhön ei ole investoitu kunnissa tarpeeksi. Ehkäisevään työhön investoinnin riittämättömyys korostuu erityisesti isommissa, yli 100 000 asukkaan kunnissa. Tämä selviää liiton teettämästä tutkimuksesta (Taloustutkimus 2017), jossa vastaajina olivat 170 kunnan sosiaali- ja terveysjohto, valtuustojen ja sote-lautakuntien puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat sekä sote- ja maakuntauudistusten muutosagentit (vastaajia 718).

Isommissa kunnissa myös lastensuojelua pidetään kriittisimpänä asiana ja siihen ei ole pystytty suuntaamaan voimavaroja riittävästi. Mielenkiintoista on myös se, että oman kunnan palvelujen tilannetta arvioitiin paremmaksi kuin muun Suomen. Puolet vastaajista oli sitä mieltä, että perheet saavat riittävästi apua ongelmiinsa omassa kunnassa. Mitä isompi kunta, sitä vähemmän päättäjät katsoivat, että heidän kunnassaan on riittävästi investoitu lapsiperheiden auttamiseen. Kriittisimpiä riittävyyden suhteen omassa kunnassa olivat rivivaltuutetut ja lautakuntien jäsenet.

Sosiaali- ja terveysjärjestöjä pidetään kunnissa tärkeinä kumppaneina

Kunnissa suhtaudutaan myönteisesti sosiaali- ja terveysjärjestöihin. Vastaajat pitivät järjestöjä  tärkeinä kumppaneina sekä merkittävinä palvelujen ja tuen tarjoajina lapsille ja lapsiperheille. Sote- ja maakuntauudistuksen myötä järjestöjen merkityksen arvioitiin kuitenkin selkeästi vähenevän ja yritysten roolin kasvavan. Sote- ja maakuntauudistuksen muutosagentit arvioivat vielä kuntavastaajia selvemmin, että yritysten merkitys tulee kasvamaan suhteessa järjestöihin.

Järjestöillä on vankkaa osaamista lasten ja perheiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä matalan kynnyksen ja varhaisessa tuessa palvelujen lisäksi. Järjestöt ovat sosiaalisen kuntoutuksen vahvoja osaajia. Se tarkoittaa tehostettua tukea sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäytymisen torjumiseksi, arkielämän taitojen oppimista, päihteettömän arjen hallintaa sekä työhön ja sosiaalisten taitojen valmentautumista. Työ kohdentuu usein monitarpeisten lasten, nuorten ja perheiden auttamiseen.

Miten käy järjestölähtöisen sosiaalisen kuntoutuksen sotessa?

Iso kysymys on se, jatkuuko investointi lapsiin ja lapsiperheisiin ja miten haavoittavassa tilanteessa elävien lasten tilanne voidaan turvata monimukaistuvassa palvelujärjestelmässä sote-muutoksessa. Ensi- ja turvakotien liitto on vakavasti huolissaan siitä, että hallituksen valinnanvapauteen liittyvä lakiesitys ei tunnisteta järjestöjen iso merkitystä sosiaalisessa kuntoutuksessa.

Velvoittamalla maakunnat antamaan asiakasseteli sosiaalisessa kuntoutuksessa, toiminta määritellään markkinoilla olevaksi, jolloin sitä ei voi avustaa esimerkiksi Veikkauksen tuotoilla. Tähän asiaan haluamme eduskuntakäsittelyn aikana muutoksen. Muutos on välttämätöntä myös siksi, että sosiaaliseen kuntoutukseen liittyvästä sosiaalihuoltolain 17§:stä ei voi selkeästi lukea, mihin maakunnan on konkreettisesti asiakasseteli annettava.

Nykyinen muotoilu tarkoittaa, että järjestöt eivät voi jatkossa samalla tavalla tukea perheitä sosiaalisessa kuntoutuksessa. Ensi- ja turvakotien liitossa tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että erilainen perheiden arkea lähellä oleva matalan kynnyksen apu, muun muassa päiväryhmätoiminta vauvaperheille, voi vaarantua. Matalan kynnyksen toiminnassa järjestöt tuovat maakuntiin osaamisen lisäksi myös merkittävästi euroja saamiensa avustusten kautta lasten ja lapsiperheiden auttamiseen.

Lue myös

Ensi- ja turvakotien liitosta apua hakeneita ennätysmäärä

Ei systätä järjestöauttajia marginaaliin

Riitta Särkelä

Kirjoittaja: Riitta Särkelä

Riitta Särkelä toimii Ensi- ja turvakotien liiton pääsihteerinä.