Lapsistrategian taustatyötä tehneen työryhmän raportti julkistettiin juuri. Se sai nimekseen ”Lapsen aika”. Raportin viesti on, että lapsi- ja perhemyönteinen yhteiskunta asettaa arvovalinnoissaan lapset, nuoret ja perheet etusijalle, politiikan keskiöön. Se korostaa yhteiskunnan lapsimyönteisyyttä. Tähän on helppo yhtyä. Iloinen olen siitä, että raportissa nostetaan alussa esiin erityisesti heikommassa asemassa olevien lasten ja nuorten sekä apua tarvitsevien perheiden ennaltaehkäisevä tukeminen kohti tasa-arvoista ja yhdenvertaista hyvinvointia, oppimista ja osallisuutta. Tähän toimintaan satsaaminen nähdään tuottavana investointina yhteiskunnan tulevaisuuteen. Tämä nosto ei kuitenkaan näy laajasti jatkopohdinnoissa.
Monien eri tahojen, myös Ensi- ja turvakotien liiton, jaettu toivomus on, että seuraavan hallituksen hallitusohjelmassa sitouduttaisiin yli hallituskausien ja hallinnonalojen ulottuvan lapsistrategian valmisteluun ja sen toimeenpanon resurssointiin riittävillä voimavaroilla. Sen valmistelun lähtökohtana tulee olla lapsen oikeudet. Julkaistun raportin on tarkoitus olla taustamateriaalia tulevalle työlle.
Pelkkä myönteisyys ei riitä, tarvitaan myös toimenpiteitä
Lapsen aika -vision ja tavoitteiden päämääränä on saavuttaa lapsi- ja perhemyönteinen yhteiskunta 2040. Lapsi- ja perhemyönteisen yhteiskunnan tavoitteiksi työskentelyssä ovat kiteytyneet lapsen tarvitsemat läheiset aikuiset, yhteisöön kuuluminen, perheiden yhdessä viettämä aika, lapsen ja nuoren kaverisuhteet, kasvun ja oppimisen polut, toivottu lapsimäärä ja lapsiperheiden köyhyyden vähentäminen. Nämä ovat hyviä ja myönteisiä tavoitteita. Pelkkä lapsimyönteisyys ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan todellisia, resurssoituja ja pitkäjänteisiä toimenpiteitä.
Raporttia lukiessa jää miettimään, onko lähtökohdaksi taustatyössä otettu liian iso määrä asioita. Silloin on riski, että lapsen oikeuksien kannalta ei saada todellisia tuloksia aikaan. Tässä kannattaa minusta ottaa oppia sote- uudistuksen liian mittavasta asioiden yhdistelystä ja siksi ongelmiin joutumisesta. Lapsen oikeuksien sopimuksen isot yleisperiaatteet syrjinnän kielto, lapsen edun ensisijaisuus, lapsen oikeus suojeluun ja lapsen osallisuus ovat hyvät lähtökohdat jatkotyölle. Ajattelen niin, että jatkovalmistelussa pitää uskaltaa valita kärjet.
Turvallisuus-teema-alueessa raportissa pohditaan niitä tekijöitä, jotka luovat lapselle tasapainoista kasvuympäristöä perheessä, varhaiskasvatuksessa ja koulussa. Turvallisuus on lapsen perustarve. Kaikki lapsen kokemukset hänen turvallisuuttaan uhkaavista tilanteista korostavat, kuinka tärkeää on aikuisten luoma turva ja lapsen kuuleminen ovat.
Tiedämme, että osalle lapsista ja nuorista kasautuu samaan aikaan monia erilaisia kasvua uhkaavia häiriöitä. Perheiden ongelmat ylisukupolvistuvat yhä useammin ja nämä kierteet tulee saada katkaistua. Raportissa todetaan, että taloudellisen turvan puute on perussyy moniin muihin lasten kohtaamiin riskeihin. Vähemmän raportissa puhutaan päihteistä, mielenterveysongelmista, kaltoinkohtelusta ja koetusta väkivallasta ylisukupolvisten ongelmien merkittävinä taustatekijöinä. Myös näihin asioihin pitää jatkotyössä uskaltaa rohkeasti tarttua eri politiikkalohkojen, hallinnonalojen ja toimijoiden yhteistyönä.
Lapset eivät voi odottaa
Raportissa lähdetään siihen, että jatkotyön tulee käynnistyä parlamentaarisesti mahdollisimman pian, kun hallitus on valittu. Valmista lapsistrategian suhteen sen mukaan pitäisi olla vuoden loppuun mennessä. Aikataulu tuntuu erittäin tiukalta siihen nähden, että asia on iso ja tarvitaan eri hallinnonalojen sekä kaikkien puolueiden sitoutumista.
Vaikka lapsen aika on tänään ja lapsi ei voi odottaa, tässä asiassa ei kannata minusta hosua. Huolellinen, yhteistyössä tehty jatkovalmistelu, jossa on vankka asiantuntemus ja myös järjestöt valmistelupöydässä mukana, tuottaa kestävät tulokset. Kiitos Lapsen aika – raportin valmistelussa olleille, tästä on hyvä jatkaa ja syventää työtä!
