”Lasta ei saa syrjiä ja lapsen etu on ensisijaisesti harkittava kaikessa päätöksenteossa. Jokaisella lapsella on oikeus olla turvassa. Lasta on suojeltava kaikelta väkivallalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä. Lapsella on oikeus leikkiin ja vapaa-aikaan.”

Vaikka kansainväliset sopimukset voivat tuntua kaukaisilta arjen työn ja vaikeuksissa olevien lapsiperheiden auttamisen näkökulmasta, niillä on tiivis yhteys lainsäädäntöömme ja ne antavat tärkeän perustan kaikelle työllemme.

YK:n lapsen oikeuksin sopimus on 30- vuotias ja juridisesti sitova ja se ohjaa omaa lainsäädäntöämme.  Suomi on saanut toistuvia huomautuksia YK:n Lapsen oikeuksien komitealta lapsi- ja perhepolitiikan pirstaleisuudesta.  Kansallinen lapsen oikeuksiin perustuva lapsistrategia tulee olemaan yksi vastaus näihin ongelmiin. Muutos nykytilanteesta tarkoittaa myös hyvän yhteistyön velvoitetta eri alojen ammattilaisten välillä sekä lasten ja perheiden osallisuutta. Mitä monitarpeisemmasta lapsesta on kyse, sitä välttämättömämpää on, että eri alojen ammattilaiset yhdistävät osaamisensa ja voimansa hänen tuekseen.

Lapsen edun täytyy olla ensisijaista kaikissa päätöksissä

Tapa, jolla kunnissa nykyisin kilpailutetaan lasten ja perheiden palveluja, on ristiriidassa lapsen oikeuksien toteutumisen kanssa. Lapsen etua ei ensisijaisesti harkita silloin, kun kilpailutuksissa hinta otetaan käytännössä ainoaksi kriteeriksi ja palvelun laadulla ei ole väliä. Tähän on saatava muutos. Lapsen oikeus olla turvassa ei toteudu silloin, jos vaikeuksissa olevaa vauvaperhettä yritetään auttaa liian pitkään mahdollisimman kevyellä avulla, koska se on halpaa. Näin toimitaan, vaikka tiedettäisiin, että ympärivuorokautinen palvelu esimerkiksi ensikoti olisi tälle perheelle oikea ratkaisu. Raha ratkaisee silloin, ei lapsen etu.


Tästä harhasta meidän on päästävä eroon, sillä vaikeneminen vahingoittaa. Lasten kanssa työskentely ja avun saaminen on lapsen oikeus.


Lapset jäävät edelleen liian näkymättömäksi niissä tilanteissa, joissa on perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa. Jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuus saada itse apua, käsitellä väkivaltakokemuksen aiheuttamaa traumaa ja toipua siitä. Liikaa edelleen ajatellaan, että väkivaltaa ei voi ottaa puheeksi, koska se vahingoittaa lasta. Tästä harhasta meidän on päästävä eroon, sillä vaikeneminen vahingoittaa. Lasten kanssa työskentely ja avun saaminen on lapsen oikeus. Se on pystyttävä turvaamaan tulevaisuudessa merkittävästi nykyistä paremmin.

Kun vanhemmilla on yhteishuoltajuus, tarvitaan molempien vanhempien suostumus lapsen kanssa työskentelyyn. Se estää monissa perhe- ja lähisuhdeväkivaltatilanteissa lapsen avun saamisen esimerkiksi siksi, että toinen vanhempi kieltää sen tai siksi, että lupaa ei voida toiselta vanhemmalta pyytää turvallisuussyistä. Tähän ongelmaan pitää hakea lainsäädännössä ratkaisu. Tähän vaikuttamiseemme Istanbulin sopimus, ensimmäinen naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja perheväkivaltaan liittyvä ihmisoikeussopimus, tarjoaa hyvän taustatuen.

Meidän aikuisten on tehtävä lapsille kansainvälisissä sopimuksissa ja lainsäädännössä taatut oikeudet todeksi joka päivä omissa ratkaisuissamme.

Lue myös

YK:n Lapsen oikeuksien päivä on marraskuun 20. päivä,  Lastenoikeuksien viikko on 18.-24.11.2019.

Riitta Särkelä

Kirjoittaja: Riitta Särkelä

Riitta Särkelä toimii Ensi- ja turvakotien liiton pääsihteerinä.