Nyt kesäkuun puolivälissä tapahtuu paljon. Valmiuslaista ja poikkeusolojen sääntelystä siirrytään elämään normaalin lainsäädännön varassa. Korona on edelleen keskuudessamme ja terveysturvallisuutta tarvitaan edelleen, jotta vältymme takapakeilta ja toiselta korona-aallolta. Siihen voimme jokainen omalla toiminnallamme vaikuttaa.
Olemme ottamassa uuden askeleen myös kansallisen lapsistrategian valmistelussa. Esa Iivosen ja Kirsi Pollarin valmistelema raportti oikeudellisesta perustasta lapsistrategian valmistelulle antaa työlle erittäin hyvän ja vankan pohjan. Raportti osoittaa oikeusperustaisen lähestymistavan välttämättömyyden. Nyt aloittavan strategiaa valmistelevan parlamentaarisen työryhmän on hyvä aloittaa työnsä sen pohjalta. Järjestöjen edustajista koottu pyöreän pöydän keskustelu antoi myös valmistelulle evästyksiä.
Tiedämme kaiken jo nyt olemassa olevan tiedon pohjalta, että korona on iskenyt kovimmin niihin lapsiin ja perheisiin, joilla entuudestaan on ollut jo vaikeuksia.
Lapsistrategiassa on tärkeää, että lapsi on valmistelun keskiössä. Tavoitteena on, että lapsistrategia ylittää hallinnonalarajat ja -tasot ja ulottuu hallituskausien yli. Se merkitsee sitä, että lapsen tulee olla mukana kaikissa politiikoissa. Silloin emme tee erillistä lapsipolitiikkaa, vaan kaikessa valmistelussa ja päätöksenteossa arvioidaan ja otetaan vakavasti huomioon niiden lapsivaikutukset ja myös budjetoidaan lapsiin. Silloin toimintaa ohjaa ajatus, että jokainen lapsi on arvokas ja rakas. Lapsen parhaan ja oikeuksien toteutuminen ohjaa kaikkia valintoja. Lapsilla tulee olla mahdollisuus olla toimijoina, vaikuttajina ja osaajina lapsistrategian valmistelussa ja toteuttamisessa.
Tiedämme, että lasten eriarvoisuus on jo vuosia ollut Suomessa vakava ongelma. Siihen ei ole vakavasti tähän mennessä puututtu. Lapsistrategiassa tähän on saatava muutos. Tiedämme kaiken jo nyt olemassa olevan tiedon pohjalta, että korona on iskenyt kovimmin niihin lapsiin ja perheisiin, joilla entuudestaan on ollut jo vaikeuksia. Se syventää entisestään eriarvoisuutta. Eri syistä haavoittavassa asemassa olevien lasten oikeuksien turvaaminen on nostettava strategian keskiöön. On sitten kysymys lapsiperheköyhyydestä, perhe- ja lähisuhdeväkivallasta, päihteistä tai mielenterveysongelmista perheessä, vammaisuudesta tai muista tekijöistä, jotka ovat haitallisia lapsen kehityksen kannalta. Ns. ACE-tutkimukset osoittavat kiistatta sen, miten pitkät ja kalliit varjot edellä todetuilla varhaisilla haitallisilla kokemuksilla on koko elämän kannalta etenkin, jos niitä kasautuu samalle lapselle useita. Kaikkein haavoittavimpia ne ovat odotus-, vauva- ja pikkulapsivaiheessa.
Lapsistrategiassa tulee tehdä myös valintoja. Riittävää konkreettisuutta ja tarvittavia resursseja mahdollistaa se, että jokaiselle hallituskaudelle strategian pohjalta laaditaan toimeenpanosuunnitelma. Silloin lapsistrategia ei jää vaan kauniiksi puheeksi lapsimyönteisestä Suomesta, vaan on todellisia tekoja lapsen parhaaksi. Suomessa voimme silloin tehdä myös merkittäviä tekoja kestävän kehityksen sosiaalisen ulottuvuuden toteutumiseksi ja olla edelläkävijöitä.
Oikein aurinkoista, turvallista ja voimia palauttavaa kesää!
