Veikkauksesta ja pelihaitoista käytävä keskustelu on koko syksyn ollut erittäin vilkasta. On tärkeää, että pelihaitoista keskustellaan. Niin kauan kuin on rahapelejä ja pelaamista, on myös pelihaittoja. Se ei koske vain Veikkausta ja yksinoikeusjärjestelmää, vaan myös kaikkien muidenkin tahojen ja toisin organisoituja pelejä.  Keskustelun tiimellyksessä jää väkisinkin pohtimaan sitä, mikä on se pelihaittojen määrä, joka suomalaisessa yhteiskunnassa voidaan hyväksyä ja millaisen keinoin haittapelaamista halutaan rajoittaa sekä millaisin ratkaisuin tuottoja jaetaan. Näistä päättäminen on meillä poliitikkojen ja poliittisen ohjauksen tehtävä. Valtiosihteeriryhmä on asetettu. Toivottavasti sen rinnalle pian syntyy myös laajempi ohjaus- tai seurantaryhmä.


Miten kansainvälisten peliyhtiöiden koko ajan Suomessa kasvavassa nettipelaamisessa pystytään ehkäisemään pelihaittoja?


Veikkauksen osalta on tehty jo monia vastuullisuustoimia ja lisää on tulossa: peliautomaatteja on vähennetty ja pakollista tunnistautumista on lisätty. Tätä järjestöissä olemme pitäneet hyvänä, vaikka tiedämme, että se merkitsee tuottojen laskua. Tunnistautuvan pelaamisen osuus on Veikkauksen julkaiseman tiedon mukaan kaikesta sen pelaamisesta noin 80 prosenttia. Eniten siihen on vaikuttanut peliautomaattien tulo pakollisen tunnistautumisen piiriin. Vuoden 2023 loppuun mennessä kaikki Veikkauksen pelaaminen tapahtuu tunnistautuneena.

On liian yksioikoista sanoa paha Veikkaus. On syytä myös muistaa, että rahapelimonopoli Suomessa on EU:n hyväksymä, vaikka EU:n katsannossa lähtökohtaisesti monopoleja karsastetaan sisämarkkinoiden häiriöttömän toimimisen takaamiseksi. Väkisin tulee mieleen kysymys, onko keskustelussa osalla itse asiassa tavoitteena lisenssijärjestelmän saaminen Suomeen?  Miten kansainvälisten peliyhtiöiden koko ajan Suomessa kasvavassa nettipelaamisessa pystytään ehkäisemään pelihaittoja? Pystytäänkö? Asiaan liittyy myös paljon erilaisia taloudellisia intressejä, joista on syytä avoimesti puhua. Esimerkiksi Ruotsissa heti lisenssijärjestelmään siirryttyä mainonnan kasvu oli printtimediassa valtava. Mikä vaikutus mainonnan kasvulla olisi pelihaitoille? Tuskin se ainakaan niitä vähentäisi.


Vastuun hajallaan oleminen näkyy myös siten, ettei kukaan viranomainen reagoi rahapelikeskustelussa olleisiin täysin virheellisiinkään ja nykytilanteen kanssa ristiriidassa oleviin vaatimuksiin.


Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat jo vuosia vaatineet rahapelipolitiikan vahvempaa koordinaatiota valtioneuvostotasolta ja rahapelitoiminnan ohjauksen selkiyttämistä. Nykyisellään ohjaus on hajallaan eri ministeriöiden ja poliisihallituksen kesken. Tämä vaikeuttaa sääntelyä ja hämärryttää valtasuhteet. Johdonmukainen rahapelipolitiikka ja vahva ote rahapelihaittojen ehkäisyyn edellyttävät keskitettyä koordinaatiovastuuta.

Vastuun hajallaan oleminen näkyy myös siten, ettei kukaan viranomainen reagoi rahapelikeskustelussa olleisiin täysin virheellisiinkään ja nykytilanteen kanssa ristiriidassa oleviin vaatimuksiin. On esimerkiksi vaadittu, että järjestöjen saamaa rahoitusta tulee valvoa, rahoituksen tulee olla läpinäkyvää ja pitää tietää, mitä rahalla saadaan aikaan. Erittäin hyvä ja tärkeä vaatimus. Siinä kuitenkin unohtuu, että sosiaali- ja terveysjärjestöt hakevat vuosittain rahoituksen, kertovat hakemuksessa, mitä avustuksella aiotaan saada aikaan ja raportoivat toiminnan tuloksista ja vaikutuksista tuloksellisuusselvityksissä säännöllisesti. Lisäksi sote-järjestöt raportoivat vuosiselvityksissä rahan käytöstä, joka sisältää myös riippumattoman tilintarkastajan lausunnon rahojen käytön oikeellisuudesta kirjanpidossa silloin kun kyse on isommasta avustuksesta. Lisäksi avustuksia myöntävä taho, STEA, tekee säännöllisesti tarkastuksia eri sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan. Jos jotakin epäselvyyttä ilmenee, sillä on mahdollisuus periä avustuksia takaisin, mitä kuitenkin tapahtuu onneksi vähän. Järjestöjen näkökulmasta on välillä tuntunut, että raportointi on erittäin vaativaa ja tarkkaa. Mikä tässä suhteessa kriitikoiden mielestä olisi riittävästi?


…kansalaisyhteiskuntaa ja järjestöjä sen osana ei pidä laittaa tilanteeseen, että se joutuisi ahtaalle rahoituksellisesti silloin, kun järjestöjen näkemykset ovat ristiriidassa poliittista valtaa pitävien näkemysten kanssa.


Nykyjärjestelmällä on mahdollistettu järjestöjen autonomiaa ja niiden mahdollisuutta puolustaa heikoilla olevien oikeuksia, tarjota osallisuutta ja vertaisuutta sekä apua ihmisten lähellä. Järjestöt ovat voineet vapaasti myös kritisoida päättäjien päätöksiä. Budjettirahoitukseen mahdollinen siirtyminen toisi järjestöjen toimintaan vahvan poliittisen ohjauksen. Demokraattisen yhteiskunnan yhtä kivijalkaa, autonomista kansalaisyhteiskuntaa ja järjestöjä sen osana ei pidä laittaa tilanteeseen, että se joutuisi ahtaalle rahoituksellisesti silloin, kun järjestöjen näkemykset ovat ristiriidassa poliittista valtaa pitävien näkemysten kanssa. Näin tapahtuu valitettavasti jo monissa Euroopan maissa.

Lue myös

Pelihaittojen kannalta ratkaisevaa on, miten rahapelaamista rajoitetaan. HS mielipide 1.9.2021

Riitta Särkelä

Kirjoittaja: Riitta Särkelä

Riitta Särkelä toimii Ensi- ja turvakotien liiton pääsihteerinä.