Jos ei ole tehnyt väkivaltatyötä, saattaa ajatella, että lähisuhdeväkivalta on jotenkin suoraviivaista ja selkeästi määriteltävää. Väkivaltatyötä tehnyt taas tietää, että väkivalta näyttäytyy suhteessa hyvin moninaisilla tavoilla. Fyysinen väkivaltakaan ei välttämättä aiheuta sitä julisteissa esiintyvää mustaa silmää, vaan väkivalta voi olla esim. pakottamista liikkumattomuuteen tai väkivallan kokijan kulkureittien kontrollointia kodissa. Jos asunnon vessasta on poistettu ovi, on jo saavutettu väkivallan kokijan nöyryyttämisen ja kontrolloinnin korkeimpia tasoja. Ilman mustelmia.

Jos teet netissä hakuja kotiväkivallasta ja ja lähisuhdeväkivallasta, saat melkoisen määrän tuoreita otsikoita kotihälytysten lisääntymisestä ja koronan vaikutuksesta kotona tapahtuvan väkivallan kasvuun. Ajankohtaiset otsikot eivät kuitenkaan tarkoita, että lähisuhdeväkivalta olisi jotenkin vain tähän hetkeen liittyvä poikkeama, valitettavasti. Aamuruuhkassa moni ehkä mieluummin kuuntelee nappikuulokkeistaan radion aamujuontajien kevyttä jutustelua, kuin alkaa laskea mielessään tilastotietojen mukaisesti, kuinka monta väkivaltaa kohdannutta naista tähänkin bussiin tai junavaunuun mahtuu.

Tilastot etäännyttävät, tekevät tiedosta ehkä siedettävämpää ottaa vastaan. Prosentit tai numerot koostuvat kuitenkin kokonaisista ihmisistä, heidän omista elämäntilanteistaan.  Tilastot eivät aktiivisesti muistuta, että väkivaltaisista suhteista voi irrottautua ja elämästä voi tulla hyvää ja turvallista.

”Nosta jalka kaasulta: perhonen ylittää tien.”  (Eeva Kilpi)

 

Väkivaltatyötä tekevällä työntekijällä täytyy olla erityisen suuret korvat ja silmät, jotta hän voi oikeasti kuulla ja nähdä kokonaisen ihmisen ja tukea häntä. Ammattitaidon, faktatietojen ja ilmiötutkimuksen rinnalle tarvitaan väkivaltaa kokeneiden omaa ääntä.  Henkilökohtaiset kertomukset harvoin alkavat sanoilla: ”Lähdin heti.” Usein väkivaltaa kokenut on ollut monta kertaa lähdössä ja monta kertaa palannut. Oma minä voi olla hapertunut hauraaksi, ettei hän edes tiedä, mistä ruoasta pitää tai millaisia tunteita itsellä on.  Ihminen voi kokea, että ei mitenkään voi pärjätä käytännön asioiden järjestämisen kanssa. Asunnon hakeminen tai lasten huoltajuudesta sopiminen ovat melkoisia vuoria kiivettäväksi, jos on vuosia ollut mitätöinnin ja kontrolloinnin kohteena. Kun vertainen puhuu ja kertoo omasta kokemuksestaan ja selviytymisestään, se antaa muutoksen alussa olevalle aivan erityisen vaikuttavan tuen.

Juttelin pari viikkoa tällaisen kokonaisen ja väkivaltaa kokeneen ihmisen, Susannan, kanssa. Susanna kertoi, että hän lykkäsi pitkään ratkaisua lähteä suhteesta, jossa oli väkivaltaa. Kun puoliso alkoi uhkailla ja kontrolloida yhteisiä lapsia, Susannan oli pakko toimia, Sitä hän ei enää voinut ohittaa tai sietää. Susanna puhui luottoystävistä ja kohdalle osuneista muista auttajista.  Hänellä oli ystäviä, jotka auttoivat asunnon hankkimisessa ja tukivat, vaikka ympärillä oli myös ihmisiä, jotka eivät halunneet uskoa, että suhde oli ollut väkivaltainen.  Susannan mielestä ensimmäinen askel muutokseen on puhua jollekin: ystävälle tai työtoverille. Luotettava ulkopuolinen voi olla avuksi, kun asioita pitää alkaa järjestellä. Jos ei ole ystävää tai muuta luotettavaa, niin voi soittaa esimerkiksi turvakotiin, Naistenlinjalle tai Nollalinjalle.

Susannan kanssa jutellessa mietin omia väkivaltaa kokeneita asiakkaitani ja heidän pohdintojaan turvallisesta tulevaisuudesta ja sen tavoittelusta. On merkittävää saada sanoa omalla tavallaan ääneen, että haluaa elää turvallista elämää, eikä suostu enää häpeämään tai kantamaan vastuuta toisen väkivallasta. Väkivaltatyössä työntekijä on vain tuki, asiakas itse tekee raskaan työn. Kun asiakkaan rajat alkavat uudestaan löytyä ja vahvistua, asiakkaan olemuksen muutos liikuttaa myös työntekijää joka kerta. Työntekijälle tunteen on loistavasti sanoittanut Eeva Kilpi lyhyessä runossaan: ”Nosta jalka kaasulta: perhonen ylittää tien.”

Jokaisella on oikeus olla turvassa. Jos koet suhteessasi väkivaltaa tai sen uhkaa, niin ole yhteydessä esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton chatin kautta tai varaa aikaa avopalveluistamme.

Ria Oksman. Kuva: Unsplash / Erik Witsoe.

Avatar

Kirjoittaja: Ria Oksman

Ria Oksman työskenteli Ensi- ja turvakotien liitossa perhe- ja lähisuhdelväkivaltatyön tiimissä. Nyt on siirtynyt toisiin tehtäviin.