Tänään, 20.6. vietetään Maailman pakolaispäivää. Se muistuttaa meitä vuodesta 2015, jolloin Suomeen tuli lähes 32 000 turvapaikanhakijaa, mikä oli lähes kymmenkertaisesti enemmän kuin edellisenä vuona. Puhuimme pakolaiskriisistä, pakolaisaallosta, hallitsemattomasta pakolaisvyörystä ja kaaoksesta. Turvapaikkapäätöksiä ei ehditty tekemään tulijoiden tahdissa. Pelättiin tilanteen riistäytyvän käsistä: lisää pakolaisia vyöryy Suomeen loputtomasti ja kaikki tänne tulevat myös jäävät tänne. Suomi on pulassa!

Näinhän asia ei tietenkään ollut. Tulijamäärät vähenivät nopeasti. Ei ainoastaan Suomen tiukentuneen maahanmuuttopolitiikan vaan myös Euroopan rajojen, esimerkiksi Turkin rajojen sulkeutumisen takia. Suomeen tulleista, turvapaikkaa hakeneista vain joka neljäs, noin 1 900 sai myönteisen päätöksen, mutta lähes joka viides, runsaat 1 300 kielteisen päätöksen. Myönteisten päätösten saajista osa on saanut myöhemmin kielteisen, joten Suomeen jääneiden määrä on vähentynyt edelleen. Vuoden 2015 jälkeen tulijoiden määrä on laskenut merkittävästi. Vuonna 2018 Suomesta haki turvapaikkaa enää noin 4500 henkilöä ja heistäkin puolet olivat uusintahakemuksen jättäneitä.

Ilman kieltä ei pärjää

Mitä kuuluu turvapaikanhakijoille, jotka tulivat Suomeen 2015 ja saivat oleskeluluvan? Kotoutumissuunnitelmaan kuuluu opiskelu, mutta opintoihin pääseminen ei ole helppoa. Kielikurssille voi joutua jonottamaan puolikin vuotta. Kun ei opi kieltä, on vaikea päästä opiskelemaan, puhumattakaan työhön pääsystä.

Vuonna 2015 tulleista vain hyvin pieni osa on työllistynyt. Useimmat olisivat halukkaita aloittamaan työteon heti kun jotain olisi tarjolla. Työnteon saantiin ei vaikuta vain kielitaito, vaan myös suomalaisten asenteet. Ammattitaitoisenkin maahanmuuttajan ohittaa helposti vähemmän ammattitaitoinen suomalainen. Kielitaidon puute ja työttömyys aiheuttavat eriarvoisuutta ja syrjäytymistä ja hidastavat kotoutumista. Vaikeuksista seuraa helposti turhautumista ja arvottomuuden tunnetta. Kiinnittyminen yhteiskuntaan ilman kieltä ja työtä on vaikeaa.

Turvallinen ympäristö auttaa lapsia

Entä 2015 tulleet turvapaikanhakijalapset? Moni heistä tuli Suomeen hyvin epävakaista oloista, vaarallisen pakoreitin kautta. Toinen vanhempi oli voinut jäädä kotimaahan tai kuollut. Suomessa useimmat lapsista perheineen joutuivat vaihtamaan vastaanottokeskuksesta toiseen. Päiväkotiin ei ollut oikeutta ja koulupaikkaakin joutui usein odottamaan kauan. Kun pääsi kouluun, piti oppia uusi kieli, ymmärtää uusia tapoja ja tutustua uusin lapsiin. Vastaanottokeskuksessa ei ollut tekemistä ja epätietoisuus tulevaisuudesta painoi mieltä. Psyykkiseen tukeen ei ollut kovin suuria mahdollisuuksia. Monien lasten vanhemmat voivat huonosti eivätkä saaneet tukea vanhemmuuteen.

Joillain turvapaikanhakijalapsilla oppiminen on vaikeaa. Traumaattiset kokemukset tunkeutuvat mieleen ja keskittyminen koulussa on haastavaa. Monilla on myös univaikeuksia ja tämä näkyy väsymyksenä koulussa. Ystävyyssuhteiden luominen ei ole helppoa johtuen esimerkiksi siitä, että lapsen käyttäytyminen psyykkisten haasteiden takia on muita lapsia hämmentävää. Lapsi voi olla poissaoleva ja vetäytyvä tai hän voi reagoida voimakkaasti ärsykkeisiin ja olla jopa aggressiivinen. Hänellä voi olla myös selittämättömiä fyysisiä oireita, vatsakipua, päänsärkyä tai hammassärkyä. Nämä ns. somaattiset oireet ovat usein seurausta hankalista kokemuksista, jossa psyykkinen kuormittuneisuus muuttuu keholliseksi. Tämä on hyvin yleistä pakolaistaustaisilla.

Kaikista vaikeista kokemuksista huolimatta turvapaikanhakijalapsista moni on selviytynyt uskomattoman hyvin. Turvallinen ympäristö ja luotettavat aikuiset auttavat karkottamaan huonoja kokemuksia mielestä. Useimmat näistä lapsista ovat innokkaita koululaisia ja halu oppia on suuri. Koulussa käynti on tuonut rytmiä koko perheen arkeen. Mitä nopeammin turvapaikanhakijalapset ovat päässeet kouluun, sitä nopeammin on alkanut kotoutuminen. Usein lapset kotoutuvatkin vanhempiaan nopeammin. He oppivat kielen nopeasti, saavat koulusta uusia ystäviä sekä mukautuvat helpommin uuden kotimaan tapoihin.

Monipuolista tukea kotoutumiseen

Kotoutumisen tuen tulisi alkaa heti turvapaikanhakuvaiheessa, vaikka ei voida olla varmoja, saako perhe jäädä Suomeen. Lasten kotoutumisen edellytyksenä on, että myös hänen vanhempiensa kotoutumista tuetaan. Vanhemmat ovat kuitenkin vastuussa lastensa kasvattamisesta ja jotta he pystyvät tähän, heille tulee tarjota siihen tarvittaessa tukea. Kielen opiskelu on tärkeää, mutta se ei yksin riitä.

Sosiaali- ja terveyspalveluilla on tärkeä rooli. Sekä vanhemmille, että lapsille tulee tarjota riittävästi mm. mielenterveyspalveluja traumojen käsittelyyn. Myös päivähoito, koulu ja nuorisotoimi ovat avainroolissa. Tarjolla tulisi olla myös matalan kynnyksen harrastustoimia sekä mahdollisuuksia osallistumiseen.

Tärkeää on myös tukea perhettä oman kulttuurin, kielen ja uskonnon säilyttämiseen. Kotoutuminen onnistuu yleensä paremmin, kun saa säilyttää mukana oman kulttuurinsa, vaikka samalla sukeltaakin uuteen kulttuuriin. Parhaimmillaan kotoutuminen onkin kahden kulttuurin tasapainoa.

Suomi toimi oikein ja tehokkaasti

Suomi selvisi vuoden 2015 ns. pakolaiskriisistään. Toimimme tehokkaasti ja määrätietoisesti. Vastaanottokeskuksia perustettiin nopealla tahdilla, työntekijöitä niihin palkattiin ripeästi, vapaaehtoiset riensivät auttamaan, koottiin lahjoituksia, säädettiin uusia lakeja ja toimintatapoja. Maahanmuuttoviraston henkilökuntamäärää kasvatettiin, jotta päätöksiä saatiin tehtyä nopealla tahdilla. Monille perheille se tarkoitti kielteistä päätöstä. Kaiken keskellä lapset unohtuivat.

Tulevaisuudessa toivon, että asioita katsotaan lapsen näkökulmasta ja tärkeintä on lapsen etu. Emme voi piiloutua kiireen ja lakien taakse, kun kyseessä on lapsi, joka tarvitsee turvaa ja tukea. Emme voi laittaa lapsia arvojärjestykseen kulttuurin, kielen tai ihonvärin perusteella.

Kuva: Tiuku Pennola

Tiuku Pennola

Kirjoittaja: Tiuku Pennola

Tiuku Pennola työskentelee asiantuntijana Vaativan vauvatyön tiimissä.