”Haluaisin auttaa, mutta en oikein tiedä miten.”

”Olen jo pidempään miettinyt, että voisi tehdä jotain hyvää.”

Nämä lauseet olen kuullut läheisteni suusta moneen kertaan. Ihmiset olisivat valmiita auttamaan, mutta eivät aina tiedä miten päästä alkuun. Tutkimustenkin mukaan kuudesosa suomalaisista ei ole osallistunut vapaaehtoistoimintaan, koska he eivät ole tulleet ajatelleeksi asiaa. Samalla myös puolet suomalaisista, jotka eivät ole aikaisemmin osallistuneet vapaaehtoistoimintaan, lähtisivät mukaan pyydettäessä. Valtava joukko potentiaalisia vapaaehtoisia odottelemassa, että joku pyytäisi heidät mukaan. Jos heitä on näin paljon, miksi kuitenkin välillä järjestöissä kärsitään siitä, että vapaaehtoisia ei ole?


Hyväksy myös aidosti se, että ihmiset eivät yhä useammin sitoudu toimintaan loppuelämänsä ajaksi tai edes pariksi vuodeksi. Reagoi tähän.


Voi olla, että vapaaehtoistyöpaikoista ei ole viestitty tarpeeksi selkeästi. Vaikka viestintää olisikin, se ei aina tunnu kohdistuvan oikeisiin ihmisiin. Voi olla, että tarpeet eivät kohtaa. Osa saattaa ajatella myös, että toimintaan pitää sitoutua pitkäksi aikaa eikä siitä syystä lähde mukaan. Vapaaehtoistoiminnan paikkoja on paljon ja välillä niistä voi olla vaikeaa löytää itselleen sopivaa. Syitä on varmasti monia. Osaan näistä asioista voidaan helposti vaikuttaa pienillä muutoksilla.

Mielestäni yksi tärkeimmistä asioista on se, miten ja kenelle viestitään. Kerro houkuttelevasti siitä, mitä vapaaehtoistoimintaa on tarjolla ja mikä merkitys toiminnalla on. Ihminen tarvitsee mahdollisimman selkeän vision, johon liittyä. Se olisi hyvä olla sisällytettynä jo ilmoitukseen. Parhaimmassa tapauksessa vapaaehtoisella on myös halutessaan mahdollisuus päästä vaikuttamaan siihen, millä tavoin kohti visiota päästään parhaiten. Puhuttele myös ihmisiä suoraan ja kutsu mukaan. Kun asiat ovat selkeästi ilmaistu, voi henkilö paremmin valita itselleen sopivan paikan tehdä vapaaehtoistyötä.

Tärkeää on myös se, että vapaaehtoinen saa käyttää omaa osaamistaan. Että saa tehdä sitä mitä osaa ja auttaa samalla muita, jolloin kaikki voittavat. Vapaaehtoisille tulisi mahdollistaa onnistumisen kokemuksia ja uusien asioiden oppimista. Ne ovat tärkeä palkka tehdystä työstä.

Hyväksy myös aidosti se, että ihmiset eivät yhä useammin sitoudu toimintaan loppuelämänsä ajaksi tai edes pariksi vuodeksi. Reagoi tähän. Luo sellaisia tehtäviä, jotka ovat kertaluonteisia ja anna vapaaehtoisen keksiä niitä halutessaan myös itse. Muista myös uudet tavat auttaa: kotisohvallakin voi tehdä hyvää. Esimerkiksi jakamalla Facebook-postauksia tai kirjoittamalla tärkeästä asiasta blogin. Pienikin apu on merkityksellistä. Joku tulee hetkeksi pitämään kädestä, leipomaan yhden pellillisen pullaa, josta riittää iloa monelle ja pitkäksi aikaa. Tai pitämään yhden satutuokion. Yhdestäkin kerrasta vapaaehtoisena voi jäädä lämmin muisto. Ja jos se muisto lämmittää, se saattaa innostaa tekemään toisenkin kerran.

Blogi on julkaistu ensimmäisen kerran Kansalaisareenan sivuilla.

Emmi Hela

Kirjoittaja: Emmi Hela

Emmi Hela toimii Ensi- ja turvakotien liitossa kansalaistoiminnan asiantuntijana.