On äitienpäivä.  Wikipediassa kuvataan äitiä elämän antajana ja turvallisuuden vertauskuvana. Äiti voi olla henkilö, joka synnyttää lapsen ja/tai toimii kasvattajana ja hoivan antajana lapselle.  On perheitä, joissa on kaksi äitiä tai ei läsnä olevaa äitiä lainkaan. On bonusäitejä, mummeja ja kummeja, jotka toimivat emon roolissa. Sijaisäidit antavat kallisarvoista pitkä- tai lyhytkestoista korvaavaa hoivaa ja turvallista läheisyyttä lapsille, joilta sitä on siihenastisesta elämästä ehkä kokonaan puuttunut.

Pitkittyneen koronaepidemian vaikutukset äitiyteen ja vanhemmuuteen ovat moninaiset. THL:n tuoreen tutkimuksen mukaan, vauvaperheet ovat poikkeusaikana kokeneet aiempaa enemmän uupumusta ja yksinäisyyttä. Perhevapaalla on perinteisesti ollut mahdollista käydä perhekahviloissa ja -harrastuksissa, mutta nyt useimmat sosiaalista verkostoa ja arkirytmiä vahvistavat toiminnat ovat olleet tauolla. Ei ole ollut mahdollista ”lattemammailla” ja jakaa vertaistukea muiden samassa elämänvaiheessa olevien äitien kanssa. Ihmisen luontainen tarve koskettamiseen ja kosketetuksi tulemiseen on niitä nyt vältettäessä korostunut. Halauksessa on voimaa ja myötätuntoa, joka välittyy silloinkin, kun sanoja ei löydy.

Matkustusrajoitukset ovat vaikuttaneet myös adoptiovanhemmuuteen. Prosessit ovat olleet jäissä ja kymmenet vanhemmat ovat joutuneet odottamaan jo valmiiksi loputtomalta tuntuvan odotusajan päälle vielä kauemmin, saadakseen hakea lapsensa kotiin. Myös sovittuja lapsettomuushoitoja on jouduttu siirtämään hamaan tulevaisuuteen. Tämä herättää itsessäni erityistä myötätuntoa. Vaikka olen aina halunnut tulla jonain päivänä äidiksi, niin osoittautui, ettei haaveen toteutuminen ollutkaan mikään itsestäänselvyys. Pitkällisten ja monivaiheisten haasteiden jälkeen olin lopulta onnekas ja toiveeni täyttyi. Vaikka äitiys on ollut täynnä suunnatonta onnea ja rakkautta, paketissa tuli mukana myös raskaita hetkiä ja surua. Kahta saan tässä elämässä hoivata, vaikka kolmelle koen olevani äiti. Äitiys on ollut saamista, luopumista, rivien kokoamista ja taas eteenpäin jatkamista. Oma resilienssi, eli psyykkinen palautumiskyky on ollut testattavana ja vahvistunut.

Tänään saan juhlia äitienpäivää ja pakahtua ylpeydestä tyttäriini, jotka kasvattavat minua joka päivä. Arjen todellisuus ei läheskään aina vastaa omia toiveita ja odotuksia tai ”kaikkien muiden” somesta välittyvää rennon harmonista elämää, mutta opettaa samalla sietämään sitä, ettei kaikkea ole mahdollista hallita. Välillä on pysähdyttävä miettimään, muistanko etteivät lapset ole pieniä aikuisia, käytänkö aikuisen valta-asemaa oikeudenmukaisesti, minkälaisia tapoja tai tunteita siirrän lapsiin ylisukupolvisesti tai minkälaisia vuorovaikutustaitoja opetan? Vanhemman itsekritiikki ja syyllisyyden tunne voi olla loputonta ja siksi pitää muistaa olla itselleen myös armollinen.

Koronaepidemian positiivisena puolena on ollut, että on tullut oltua aiempaa enemmän fyysisesti kotona ja läsnä perheelle. Äidille tullaan kertomaan kuulumisia ja kyselemään asioita kevyesti ohimennen. Ilman etäkoulua, itsellä olisi vanhempana esimerkiksi paljon vähemmän tietoa siitä, minkälaisia oppijoita omat lapset ovat. Koitetaan siis jaksaa ylläpitää toivoa ja mennä kohti kevään aurinkoa.

Lähetän myötätuntoisia ajatuksia teille, jotka eilisen lapsettomien lauantain sijaan haluaisitte tänään juhlia äitienpäivää. Teille, jotka tänään vietätte äitienpäivää, lähetän lämpimät onnittelut sekä lempeitä ajatuksia. Vanhemmuudesta ei kukaan selviä täysin stiplaamatta ja riittävän hyvä on usein aivan riittävää <3

 

Petra Gergov-Koskelo

Kirjoittaja: Petra Gergov-Koskelo

Petra Gergov-Koskelo toimii projektikoordinaattorina Yhteisillä ruokailuilla elämänvoimaa vauvaperheille -hankkeessa sekä yhteyshenkilönä Keittiökummi-kampanjassa.