Eräs pitkään alalla ollut vankilan työntekijä herätti minut ajattelemaan lapsen osallisuuden mahdollisuuksia vanhemman vankeustuomion aikana. Hän muistutti että: ”vankilassa kasvavan lapsen elämä ja kasvu on aina rikollisuuden ja muiden vankien elintapojen värittämää”. Hän viittasi kokemuksiinsa, joissa hyvinkin pienet lapset piilottavat vaatteisiinsa tavaroita vartijoiden saapuessa tilaan ja mieleen tuli myös yhden pienen pojan toistuvat sanat: ”pamppu pelkele”.
Miten lapsi tulee kuulluksi ja nähdyksi, kun vanhempi tai molemmat vanhemmat ovat vankilassa? Mihin lapsi saa vaikuttaa ja kuka kuulee lapsen mieltä askarruttavat kysymykset ennen vankilatapaamisia ja niiden jälkeen? Kuka tukee heidän välistään suhdetta vankilatuomion aikana?
Vankiloiden perhetapaamiset toteutetaan vankilan ehdoilla
Vankiloiden erilaiset käytänteet, vaikkapa tapaamisten aikarajoitukset, aiheuttavat hämmennystä ja epäluuloja vangeissa ja omaisissa. Vankiloiden perhetapaamiset kulkevat vankiloiden ehdoilla ja myös tapaajat ovat niissä velvoitettuja vankiloiden sääntöihin. Suljetussa vankilassa tapaamiset tapahtuvat aluksi pleksien takaa. Kun lapsen koskettaminen ei ole sallittua, inhimillisen vuorovaikutussuhteen muodostaminen omaan lapseen on hyvin vaikeaa.
”Tuntuu ihanalta, kun voin pitää lasta sylissä ja haistella lasta, tällä muistolla jaksaa taas seuraavaan tapaamiseen.” (Isä ja tyttö 7kk)
Tapaamisten toteutumiseen vaikuttavat monet asiat. Kuinka kaukana lapsi asuu vankilasta? Kuinka lapsen toinen huoltaja suhtautuu tapaamisiin? Miten lapsen tapaamisista on sovittu esimerkiksi lastensuojelun viranomaisen kanssa?
”Mä oon koko ajan pelännyt, että lapsi alkaa vierastamaan mua.” (isä ja tyttö 1v)
”Me ei olla pojan kanssa tavattu 10 kuukauteen ja tän perhepäivän yhteydessä tuntui hyvältä tavata ensimmäisen kerran pitkään aikaan. Kiva tavata isää ja täällä on ollut mukavaa.” (isä ja poika 14v)
Myös tapaamisten välinen aika koetaan raskaana. Tapaamista edeltäneet pitkät erossa olemisen hetket ja siitä syntyneet ikävän tunteet sekä tapaamisiin liittyvät suuret odotukset, synnyttävät lapsen mielessä isoja tunnemyllerryksiä. Vankiloiden tapaamistilojen toimintaedellytykset ja sisustus eivät aina täytä lasten tarpeita eikä vankiloiden käytänteet useinkaan tue lapsen tapaamisten synnyttämien tunteiden käsittelemistä. Lapsen reitti perhetapaamiseen kulkee vankilan portin ja turvatarkastusten läpi. Tapaamishuoneesta puuttuu usein lapsenomaisuus, joten lapsi saattaa kokea tapaamisen rangaistuksena.
”Lasten olisi kivempi tulla tänne, kun tilat ja puitteet olisivat kunnossa, etteivät he kokisi tapaamisen olevan rangaistus. Tapaamistiloissa olisi kiva laittaa ruokaa ja syödä yhdessä, mutta välineet ovat huonossa kunnossa, tai niitä ei ole ja tarvikkeet ovat hyvin niukat. Kanttiinin tuotteet olisi hyvä olla perheiden tarpeisiin valikoituja. Olisi kiva, kun saisi ilahduttaa vaimoa ja lasta tarjoamalla monipuolista ruokaa.” (isä ja tyttö 6v)
Lainaukset olen koonnut yhden vankilan perheiden päivän aikana kohtaamieni vankien ja heidän lastensa ajatuksista. Perheiden päivää oli yksikössä toivottu jo jonkin aikaa ja sen toteutuminen olikin suureksi osaksi erään aktiivisen, vankilatuomiota suorittavan isän ansiota.
Lasten toiveita kuullaan uuden vankilan suunnittelussa
Hämeenlinnan uuden naisvankilan suunnittelutyössä halutaan toimia toisin. Rikosseuraamuslaitoksen keskushallinnon toimitilapäällikkö Kauko Niemelä ja Hämeenlinnan vankilan johto käänsivät korvansa lapsen mielipiteille. He antoivat hankkeemme toteuttaa kyselyn vankilassa vanhempiaan tapaaville lapsille.
Lapset saivat piirtää ja kirjoittaa toiveitaan tapaamistiloista ”maailman parhaassa vankilassa”. Miltä tilat voisivat näyttää ja mitä siellä haluaisi tehdä? 16 lasta ja nuorta toivat esille toiveita tilojen värin, sisustuksen, toimintaedellytyksien ja sijainnin suhteen.
”Olisi kiva, kun seinillä olisi maalauksia”
”pörröinen matto”
”iso löhö sohva ja säkkituolit”
”pöytälätkä”
”olisi kiva olla ulkona”
Lapset toivovat voivansa viettää vanhempansa kanssa pidemmän ajan ja että tiloissa voisi tehdä ruokaa ja leipoa. Lasten toiveet olivat nykyaikaisia ja niihin liittyi usein tekniset laitteet kuten radio, tv ja pelikonsolit. Esiin tuli myös mielikuvituksen ja kovan ikävän sävyttämiä toiveita.
”piirsin kuvaan taikasauvan, jotta voisin taikoa isän kotiin”.
Kaikkia taikoja ja toiveita ei voi toteuttaa, mutta monia toiveita toivottavasti kuitenkin. Tärkeintä on jo halu katsoa vankilaympäristöjä lapsen silmin. Tuhansien Suomen vankiloissa vierailevien lasten lapsuusmuistoihinsa tallentuu tilojen lisäksi toki myös se, miten heidät näissä tiloissa kohdataan.
Vanhempi vankilan portilla -hankkeessa pidämme tärkeänä, että lapsella on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi kokemustensa kanssa. Kohtaamalla vankien lapsia voimme paremmin ymmärtää ja tukea heitä. Lapsia tavatessani olen kysynyt lapsilta, miltä vanhemman vankeustuomio tuntuu, mitä vaikutuksia sillä on heidän arkeensa ja millaisia toiveita heillä on vanhemman tapaamisiin liittyen. Hyödynnämme lasten kokemuksia rikosseuraamusalan perhetyön kehittämisessä, hyvien käytänteiden mallintamisessa sekä uusien menetelmien suunnittelussa ja käyttöönotossa.
Kirjoittaja Nana Lindholm toimii Vanhempi vankilan portilla -hankkeen projektityöntekijänä.
Lue myös:
Vangin polulla lapset näkyväksi, blogi 21.12.2017
Vanki on usein myös isä tai äiti, blogi 21.6.2017
