Omenapuu kukkii pihalla, muuttolaatikot odottavat purkamatta ja makaan leipäveitsi kaulallani. Tästä tunnelmasta aloittaa omaelämänkerrallisen esikoisromaaninsa juuri julkaissut Laura Manninen. Romaani Kaikki anteeksi  kertoo perheväkivallasta; vallankäytöstä, surusta, huolesta ja pelosta. Kaiken nielevästä pelosta. Ja siitä miten kirjan päähenkilö pikkuhiljaa luisuu yhä syvemmälle väkivallan kierteeseen kun suhteesta tulee vankila ja miten paljon vaaditaan kaiken sen taakseen jättämiseen.

Kirjan sivuilta kumpuaa tuttua kaavaa myötäilevä tarina siitä, miten väkivalta hiipii hiljaa muttei muutu arkipäiväksi lopulta kuitenkaan ihan niin huomaamatta. Kertoja kysyy lopussa itseltään eikö jo näistä merkeistä olisi pitänyt huomata jotain? Ymmärtää juosta karkuun ja kovaa. Todellisuus on monta kertaa kodin seinien sisäpuolella paljon tarua monimutkaisempaa. Nuoren naisen kertomus kuvaa näitä väkivaltaisen parisuhteen vaikeita, usein mahdottomia ratkaisuja elävästi ja koskettavasti.

Kirjailija ihmettelee loppusanoissaan kotonaan väkivaltaa kohdanneiden valtavaa määrää. Kuinka on mahdollista, että joka kolmas nainen kokee lähisuhteissaan väkivaltaa eikä kukaan koskaan ole puhunut asiasta? Missä ne kaikki naiset ovat, kysyy kirjailija. Hämmentävän hiljaisuuden muurin takana, hän arvelee.

Upeaa on, että aika moni väkivaltaa kokenut haluaa omalla panoksellaan murtaa noita kummallisia muureja. Usein eteenpäin työntää halu auttaa toisia samassa tilanteissa eläneitä. Vaikuttaa, ettei kukaan toinen joutuisi kokemaan samaa enää koskaan. Ja häpeä. Se ei kuuluisi asiaan ollenkaan ja jälkeenpäin ajateltuna häpeän haluaa väkivallasta karsia kokonaan.

On etuoikeutettua tuoda liiton viestijänä kuuluville ihmisten huolta ja hätää mutta ennen kaikkea niitä päivittäin eteen tulevia huikeita toipumisen matkoja. On uskomatonta saada kertoa, kuinka vaikeista tilanteista monet kovia kokeneet perheet pääsevät jaloilleen. Liiton viestinnässä on elintärkeässä osassa apua saaneiden perheiden tarinat  ja kokemusasiantuntijoiden ääni.

Taannoin palkitsimme  Hip-hop muusikko Dilemman, joka musiikillaan on nostanut perheväkivaltaa näkyville, murtanut väkivaltaan liittyvää häpeää ja antanut muille nuorille eväitä selviytymiseen. Mä en pelkää sua enäämusavideo  kertoo nuoren pojan tarinan perheväkivallasta ja siitä selviytymisestä.

Tilan antaminen omien kokemusten kertomiselle ei ole vain meidän tehtävämme kansalaisjärjestönä vaan se on myös vaikuttavaa. Arkielämän ääni menee viranomaisten ja päättäjien luihin ja ytimiin. Vaikuttaminen on tärkeää myös toipumisen kannalta. Mikä kohottaa itsetuntoa ja vahvistaa tunnetta omasta merkityksellisyydestä paremmin kuin omalla toiminnalla aikaan saadut vaikutukset?

Lue myös

Nettiturvakoti.fi -sivulla on mahdollisuus jättää nimettömästi oma tarinansa. Hyödynnämme niitä kirjoittajien luvalla viestinnässämme.

Laura Kouri

Kirjoittaja: Laura Kouri

Laura Kouri työskentelee Ensi- ja turvakotien liitossa viestinnän asiantuntijana.