Suomessa on rakennettu vakautta ja yhtenäisyyttä määrätietoisesti vuosikymmeniä. Tärkeässä roolissa tuossa työssä on ollut vahva ja autonominen kansalaisyhteiskunta. Järjestöt ovat rakentaneet suomalaiseen yhteiskuntaan keskinäistä luottamusta ihmisten välille ja vahvistaneet sosiaalista pääomaa. Professori Siisiäisen mukaan järjestöillä on ollut luottamuksen rakentamisessa poikkeuksellisen suuri merkitys Suomessa, koska silloittavia rakenteita on muuten ollut vähän. Kaikista huolen pitämistä ja kaikkien mukana pitämisen eetosta on vahvistanut myös merkittävästi hyvinvointivaltio palveluineen ja etuuksineen, jotka kuuluvat kaikille. Turvallisuutta, luottamusta ja yhteenkuuluvuutta on rakennettu yhdessä pitkäjänteisesti ja eri tahojen yhteistyöllä.


Jos kansalaisyhteiskunnan ja järjestöjen autonomia ja elintila vaarantuu tai jopa murtuu, se antaa tilaa vallan käytön vääristymiselle.


Autonominen kansalaisyhteiskunta ja järjestöt sen ytimessä ovat tärkeä demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Järjestöjen tehtävä on vaikuttaa päättäjiin ja myös haastaa ihmisten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta valtaa pitäviä. Jos kansalaisyhteiskunnan ja järjestöjen autonomia ja elintila vaarantuu tai jopa murtuu, se antaa tilaa vallan käytön vääristymiselle. Siitä meillä on surullisia esimerkkejä Euroopassakin. Järjestöjen autonomian turvaaminen on tärkeää pitää mielessä ehdottomasti Suomessakin jatkossa, kun järjestöjen rahoitusta uudistetaan. Järjestöt eivät ole eivätkä saa joutua julkisen vallan pikku apulaisen rooliin.

Olemme onneksemme saaneet elää pitkään rauhan olosuhteissa. Nyt tilanne on nopeasti muuttunut ja sota on keskellämme Euroopassa. Ihmiset reagoivat rauhan puolesta ja ovat tarttuneet auttamistoimiin. Se on erittäin tärkeää.  Vaikka tilannetta ei voi muuttaa, on tärkeää voida tehdä jotakin. Toiminta luo toivoa ja toivo toimintaa. Kansainvälistä kriisityötä tekevät sisarjärjestöt ovat osoittaneet myös jälleen voimansa ja osaamisensa ihmisten runsaiden lahjoitusten avulla. Teoilla on ollut jo varmasti iso merkitys hädässä olevien ihmisten kannalta. Kaikki tämä työ ansaitsee suuren kiitoksen ja tuen sen jatkumiselle!


Toiminta luo toivoa ja toivo toimintaa.


Tilanne on herättänyt myös paljon tunteita, epävarmuutta, epätoivoa, pelkoa ja myös vihaa. Ne ovat ymmärrettäviä ja tärkeitä tunteita. Ne tarvitsevat tilansa, käsittelyn mahdollisuuden ja oman aikansa. Tässä tilanteessa on tärkeää, ettei kukaan jää yksin, eikä jätä toisia yksin. Omien kokemusten ja ajatusten jakaminen on vakauttavaa ja rauhoittavaa. Lukuisista järjestöistä löytyy tukea ja puhumisen kanavia. Se on osan meidän järjestöjen normaali perustehtävä ja tietoa on aktiivisesti välitetty  avun saamisen kanavista tässä pelottavassa tilanteessa, ettei kukaan joutuisi jäämään pelkonsa ja hätänsä kanssa yksin.

Vihan tunteiden herääminen on luonnollista silloin, kun syntyy kokemus, että vääriä asioita tapahtuu. Vihan vangiksi ei kuitenkaan pidä jäädä, sillä se alkaa syödä muuten omia voimavaroja ja kääntyy itseä vastaa. Ei myöskään ole oikeutettua kohdistaa sitä toisiin ihmisiin, joilla ei ole osaa eikä arpaa nykyiseen tilanteeseen. Kannan erityisesti huolta siitä, etteivät Suomessa asuvat venäjänkieliset ihmiset joudu vihan ja rasismin kohteeksi. Siihen kenelläkään ei ole oikeutta ja sen viestin on oltava selvä meiltä kaikilta.

Lapset joutuvat alttiiksi rankoille uutisille. Jokaisen aikuisen tehtävä on tehdä kaikkensa sen eteen, että lapsia suojellaan pelottavilta uutisvirroilta. Meidän aikuisten on tarpeen olla valmiita herkällä korvalla kuulemaan lasten huolia ja vastaamaan heidän kysymyksiinsä, hälventämään pelkoja ja luomaan turvaa. Kaikkeen ei tarvitse olla vastauksia. Riittää, että lapsella on tieto, että hän voi olla turvassa, käydä koulua ja harrastaa, kuten ylimpien päättäjiemmekin viesti on viisaasti ollut.  


Me Ensi- ja turvakotien liitossa valmistaudumme tukemaan Suomeen tulevia odottavia, vauva- ja lapsiperheitä. Tekemään juuri sitä arjen perustyötä tulijoiden tueksi, jota parhaiten osaamme.


Jokainen Suomeen Ukrainasta turvaa hakemaan tullut on tervetullut. Me Ensi- ja turvakotien liitossa valmistaudumme tukemaan Suomeen tulevia odottavia, vauva- ja lapsiperheitä. Tekemään juuri sitä arjen perustyötä tulijoiden tueksi, jota parhaiten osaamme. Tartutaan kaikki omalta osaltamme siihen vakautta ja turvallisuutta luovaan työhön, joka meille itse kullekin on luontaista.

Toivo ei tule pakottamalla, mutta sitä voimme yhdessä rakentaa hyvillä teoilla!

Kirjoittaja: Riitta Särkelä

Riitta Särkelä toimii Ensi- ja turvakotien liiton pääsihteerinä.