Jokaisella lapsella on YK:n lapsen Oikeuksien Sopimuksen nojalla oikeus suojeluun. Kaikkien aikuisten vastuulla on turvata lapsen oikeudet. Ei ole oikeutusta sille, että lapsen tarpeet perheen ahdingossa tai yhteiskunnan rakenteita muutettaessa unohdetaan.

Lapsiperheiden muutosohjelmassa, LAPEssa, rakennetaan uutterasti perhekeskuksia, jotta perheet saavat matalalla kynnyksellä apua saman katon alta julkisten palvelujen ammattilaisten ja järjestöjen yhteistyönä. Lisäksi kehitetään eroauttamista, lapsilähtöisiä toimintatapoja ja – kulttuuria sekä yritetään lopultakin löytää ratkaisuja kaikkein vaativimpiin lasten ja perheiden ongelmatilanteisiin osaamisen yhdistämiseksi ja palvelujen tuottamisen turvaamiseksi.


Vielä viime vuonna hyvässä käytössä olevissa, laadukkaissa ja tuloksia tuottavissa palveluissa on nyt vähän asiakkaita. Tämä on kunnilta soteen siirtymävaiheen valmistelussa erittäin lyhytnäköistä toimintaa niin lapsen edun kuin kustannustenkin mielessä.


Uuden rakentamisessa on vahva tahtotila ja paljon on meneillään. Aikaa kehittämiselle oli varattu kaksi vuotta. LAPE- hankkeet siis päättyvät tämän vuoden lopussa. Haaste on melkoinen, sillä kehittäminen ja tulosten aikaan saaminen on vielä pahasti kesken. LAPEn jatkoa käsitellään ministeriryhmässä maaliskuussa. Olisi välttämätöntä, että työ saisi jatkoa. Minimissään se tarkoittaisi sitä, että ennen soteen siirtymistä perhekeskukset saataisiin käyntiin, rakenne vaativien palvelujen turvaamiselle vahvistuisi ja muutosagenttien työ saisi jatkoa. Muuten on vakava riski, että työ jää pahasti kesken.

LAPEn jatkon lisäksi tarvitaan kiireellisesti sosiaali- ja terveysministeriössä ja jokaisessa maakunnassa sote-uudistuksen valmistelun ja LAPE-kehittämisen yhteensovittamista. Tällä hetkellä näyttää siltä, että näiden kahden muutosprosessin yhteys on riittämätön. Jos yhteyttä ei nyt pikaisesti ja tavoitteellisesti rakenneta, lasten erityiset tarpeet unohtuvat. Tämä riski on erityisen suuri myös siksi, että rajapinta lasten ja lapsiperheiden palveluissa kunnan ja maakunnan välillä on niin merkittävän suuri.

Kuntien järjestämisvastuusta maakunnan järjestämisvastuuseen siirtymävaiheen valmistelu näyttää osassa kuntia merkitsevän sitä, että aikaisemmin käytetyistä ostopalveluista luovutaan enemmän tai vähemmän julkilausutuilla poliittisilla tai virkamiesten linjauksilla. Lasten ja lapsiperheiden vakaviinkin pulmiin halutaan vastata kunnan omilla palveluilla. Ongelmana on se, että tarvittavaa osaamista ja lasten ja perheiden tarpeisiin vastaavia oikeanlaisia palveluja ei kunnassa itsellä ole. Se merkitsee, että käytännössä lapsen hätä ja tarpeet unohdetaan, tilanteet vaikeutuvat ja rakennetaan vakava huostaanoton tarpeen riski.  Järjestöissä olevaa osaamista ei  linjauksesta johtuen enää entisessä määrin käytetä. Vielä viime vuonna hyvässä käytössä olevissa, laadukkaissa ja tuloksia tuottavissa palveluissa on nyt vähän asiakkaita. Tämä on kunnilta soteen siirtymävaiheen valmistelussa erittäin lyhytnäköistä toimintaa niin lapsen edun kuin kustannustenkin mielessä.  Näin siitäkin huolimatta, että pitkien huostaanottojen lasku tuleekin jatkossa maakuntien maksettavaksi. Herätys kaikki kunnat, lapsen hätä ei rakennemuutoksessa saa unohtua!

Kuusi lapsi- ja perhejärjestöä, yhtenä näistä Ensi- ja turvakotien liitto, esittävät, että Suomeen laaditaan kansallinen lapsistrategia ohjaamaan lapsi- ja perhepolitiikkaa. Vaikka Suomessa on paljon toimivia käytäntöjä lasten ja perheiden palveluissa, ongelmana on, että lapsi- ja perhepolitiikka on Suomessa hajanaista ja lyhytjänteistä. Yli hallituskaudet menevä strategia ja sitä tukeva toimeenpano-ohjelma voisivat ratkaista myös edellä kuvaamiani ongelmia.

Riitta Särkelä

Kirjoittaja: Riitta Särkelä

Riitta Särkelä toimii Ensi- ja turvakotien liiton pääsihteerinä.