Väkivalta lähisuhteissa horjuttaa perusturvallisuuden kokemusta ja luottamusta ihmisiin. Sen kokeminen ja todistaminen jättää ihmiseen syvät jäljet, jotka aiheuttavat arjessa erilaisia haasteita. Erityisen pitkäkestoisia seurauksia syntyy lapsuudessa koetusta väkivallasta. Duodecim julkaisi uutisen viime joulukuussa tutkimuksesta, jonka mukaan lapsuudessa koettu kaltoinkohtelu lisää merkittävästi psykoosiin sairastumisen riskiä ja arvioi, että aineiston psykoosipotilaista merkittävä osa ei olisi sairastunut ilman traumaattisia lapsuusajan kokemuksia, kuten fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa, kiusaamista ja emotionaalista laiminlyöntiä. Tutkimuksia, jotka ovat osoittaneet haitallisten lapsuusajan kokemukset yhteyden somaattiseen ja psyykkiseen sairastumiseen on useita, tunnetuin lienee mittavan aineiston pohjalta tehty Adverse Childhood Experiences study vuodelta 1998.

Ensi- ja turvakotien liitto juhlii tänä vuonna 40 -vuotista väkivaltatyön taivaltaan. Alusta asti työtä on tehty niin väkivallan kokijoiden, kuin tekijöiden kanssa. Yhteistä ryhmille on väkivallan traumatisoivat vaikutukset. Suurin osa väkivallan tekijöistä on kokenut lapsuudessaan väkivaltaa. Väkivalta synnyttää väkivaltaa, jos ei muihin kohdistuvaa niin itseen kääntyvää. Väkivallasta syntyvä trauma, lisää riskiä itsetuhoisuuteen, itsekriittisyyteen ja masennukseen. Väkivallasta selviytyminen tarkoittaa pelkistettynä väkivallasta hengissä selviytymistä.

Väkivallasta toipumisella tarkoitetaan yksilön hyvinvoinnin asteittaista lisääntymistä; luottamuksen, toivon, hyvän olon ja keveyden löytymistä raskaiden kokemusten jälkeen. Toipuminen edellyttää väkivallasta syntyneen trauman kohtaamista ja tunnistamista. Tukemiseen tarvitaan useita eri toimijoita, sillä toipuminen on hidas prosessi. Traumainformoitu kohtaaminen peruspalveluissa auttaa väkivallasta toipuvia löytämään itselleen sopivaa tukea, mikä tarkoittaa väkivallan ja kaltoinkohtelun aiheuttamien pitkäaikaisten vaikutusten ja tuen tarpeen ymmärtämistä sekä sopivien tuen muotojen tuntemista.

Juhlavuoden kunniaksi olemme keränneet tietoa väkivallasta selviytymisestä ja toipumisesta. Kyselyymme on tähän mennessä vastannut reilu 500 henkilöä. Suurin osa vastaajista on 30-45-vuotiaita naisia, suurin osa väkivallan kokijoita. Noin 17 % vastaajista ilmoittaa olevansa sekä väkivallan kokija, että sen tekijä. Taustatietojen lisäksi olemme kysyneet vastaajilta: kenelle hän kertoi väkivallasta, mikä sai hänet hakemaan apua, mistä hän sai apua, mikä tuki hänen toipumistaan, mitä yhteiskunnassa tulisi tehdä väkivallan vähentämiseksi. Aineiston pohjalta on mahdollista tarkastella lähisuhdeväkivaltaa monista eri näkökulmista käsin. Kyselyn tarkoitus on kuitenkin nostaa esiin juhlavuotemme teeman mukaisesti viesti: väkivallasta on mahdollista selviytyä ja vieläkin enemmän – toipua.

Positiivinen psykologia syntyi vastavoimana psykologian ongelmakeskeisyydelle ja mielen sairauksien tutkimiselle. Kyseessä on psykologian osa-alue, joka on kiinnostunut siitä, mikä tukee ihmisen hyvinvointia, terveyttä ja kannattelevia sosiaalisia suhteita. Se tutkii ihmisen hyvinvointiin liittyviä tekijöitä, yksilön ja yhteisöjen vahvuuksiin ja voimavaroihin sekä näiden edistämiseen kiinnittyviä kysymyksiä. Yksi sen kiinnostuksen kohteista on yksilöiden ja yhteisöjen kyky selviytyä, joustaa ja ponnahtaa takaisin vastoinkäymisistä. Niin kutsuttu resilienssitutkimus on myös psykologi, psykoterapeutti ja Suomen traumaterapiakeskuksen toimitusjohtajan Soili Poijulan uusimman kirjan teemana Resilienssi – muutosten kohtaamisen taito (2018). Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten väkivaltatyössä olemme todistaneet ihmisen ihmeellistä joustavuutta ja muutosvoimaa jo 40 vuoden ajan.

Kyselymme vastauksista käy ilmi, kuinka monipuolisesti erilaisia toipumisen keinoja hyödynnetään. Vastanneet ovat saaneet ja hakeneet apua useilta eri tahoilta. Toipumisen polulla eri toimijoilla on erilaisia tehtäviä. Viranomaiset, kuten poliisi ja terveysasema vastaavat välittömään avun tarpeeseen. Turvakoti tarjoaa turvaa akuutissa väkivaltatilanteessa tai sen uhan alla. Terapia ja vertaistukiryhmät tukevat toipumista, kun akuutti vaaratilanne on ohi. Avun hakeminen ja oikean avun löytäminen on ollut osalle vastaajista myös haastavaa. Vastaajista 20 % kertoo, ettei ole saanut apua toistaiseksi mistään, jolloin selviytyminen on ollut omien voimavarojen varassa. Lisää tuloksia jaamme loppusyksystä.

Keräämme kyselyn kautta tietoa selviytymisestä koko vuoden, joten vielä voit tuoda niitä kaikkia keinoja, millä vaikeuksista toivutaan.

Miten sinä olet toipunut?

Vastaa kyselyyn

Johanna Linner Matikka

Kirjoittaja: Johanna Linner Matikka

Kirjoittaja työskentelee asiantuntijana perhe- ja lähisuhdeväkivallan -tiimissä.