Vanhemmuus ja vanhemmuuteen siirtyminen ovat elämää mullistavia haasteita. Vastuun ja hoivan tasapainoilussa vaihtelevat epävarmuuden, huolen, rakkauden, kiitollisuuden ja väsymyksen tunteet, vain muutamia mainitakseni. Mitä jos näiden tunteiden tunnistaminen ja ymmärtäminen olisikin erityisen haastavaa ja itselle kovin vierasta? Kuinka voisi ymmärtää toista, pientä ihmistä, joka ei osaa vielä puhua ja sanoin kertoa, mitä tarvitsee ja haluaa, jos ei saa kiinni omista tunteistaankaan?
Kuinka voisi ymmärtää toista, pientä ihmistä, joka ei osaa vielä puhua ja sanoin kertoa, mitä tarvitsee ja haluaa, jos ei saa kiinni omista tunteistaankaan?
Aleksitymia on persoonallisuuden piirteistö tai piirteiden jatkumo, joka tarkoittaa sananmukaisesti ”ei sanoja tunteille”. Käsitteenä se on hahmoteltu jo noin 40 vuotta sitten ja siitä on perinteisesti erotettu kolme eri ulottuvuutta. Nämä kolme ulottuvuutta ovat vaikeus tunnistaa tunteita, vaikeus ilmaista tunteita sekä ulkokohtainen, konkreettinen ajattelumalli. Aleksitymian on väestötutkimuksissa todettu olevan yleisempää miehillä kuin naisilla ja sen yleinen esiintyvyys liikkuu noin 10-15 %:n tienoilla. Näin ollen huomattava osa väestöstämme, joka edustaa perusterveitä ihmisiä, edustaa siis kuitenkin jonkinlaisia tunne-elämän haasteita, millä voi olla merkitystä yksilötasolla ihmissuhteissa, vuorovaikutuksessa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Aleksitymiaa pidetään persoonallisuuden osana, ei häiriönä. Persoonallisuuden piirteitä pidetään kuitenkin tyypillisesti melko pysyvinä ominaisuuksina, minkä vuoksi myös aleksityymisten piirteiden tunnistamista ja erilaisten tunnetaitojen harjoittamista tulisi huomioida entistä enemmän myös niillä henkilöillä, joilla eivät lähtökohtaisesti täyty mielenterveyden häiriöiden diagnostiset kriteerit. Tunnetaitojen huomiointi mahdollistaisi näin ennaltaehkäisevän lähestymistavan ja painopisteen siirtämisen sivuun sairauskeskeisestä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmästä, erityisesti ympäristössä, missä tunne-elämän ja vuorovaikutuksen haasteita sävyttävät muun muassa sosiaaliset tekijät.
Varhainen vuorovaikutus vanhemman ja lapsen välillä ulottaa juurensa jo raskausaikaan, itse asiassa kenties jo aikaan ennen raskautta. Turun yliopiston Finnbrain -syntymäkohorttitutkimuksessa tutkimme aleksitymian yhteyttä varhaiseen kiintymisen kokemukseen vanhemman ja lapsen välillä sekä vanhemman kykyyn ajatella lapsen näkökulmasta (mentalisaatio). Alustavien tutkimustulosten mukaan ne vanhemmat, joilla aleksityymiset piirteet ovat vahvemmin edustettuina toden totta osoittivat heikompaa mentalisaatiokykyä suhteessa lapseensa sekä heikompaa kiintymisen kokemusta ensimmäisten syntymän jälkeisten kuukausien aikana. Isillä yhteys näyttäytyi voimakkaampana kuin äideillä, mihin toki vaikuttaa myös lähtökohtaisesti usein voimakkaampi yhteyden ja tunnesiteen kokeminen äidin ja vastasyntyneen välillä johtuen jo raskausaikana koetuista voimakkaammista, fyysisistä ja emotionaalisista kokemuksista.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tunnetaidoissa voisi kehittyä ja harjaantua ja siten vahvistaa mm. varhaista vuorovaikutusta vanhemman ja vastasyntyneen välillä.
Tunne-elämään vaikuttavien persoonallisuuspiirteiden tunnistaminen ja huomioiminen, niiden tutkiminen ja mahdollisten interventioiden kehittäminen muodostavat aihekokonaisuuden, joka on erityisen tärkeä varhaisen vanhemmuuden kontekstissa. Ensimmäisten vuosien hoivakokemuksilla tiedetään olevan merkittävä rooli lapsen myöhemmälle kehitykselle ja hyvinvoinnille. Tiedetään myös, että vanhemmuus muovautuu pitkälti aiempien, esimerkiksi omien lapsuusaikaisten kokemusten myötä ja niin kutsuttujen tunnetaitojen ja vanhemmuuden taitojen on osoitettu edustavan ylisukupolvista siirtymää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tunnetaidoissa voisi kehittyä ja harjaantua ja siten vahvistaa mm. varhaista vuorovaikutusta vanhemman ja vastasyntyneen välillä. Ylisukupolvisen negatiivisen ketjun katkaiseminen on mahdollista, mutta usein siihen tarvitaan ammattilaisen apua ja tukea, erityisesti tilanteissa, joissa sosiaaliset kuormittavat tekijät varjostavat vauva-aikaa.
Tutkittavaksi ja pohdittavaksi nouseekin siis, mistä tässä ilmiössä on todella kyse ja kuinka voisimme positiivisesti vahvistaa varhaista vanhemmuutta tunnetaitoja paremmin ymmärtämällä.
Hanna Ahrnberg
(FM, TtM, LL), Finnbrain -väitöskirjatutkija, Turun Yliopisto
Tervetuloa Vauvafoorumiin kuulemaan Hanna Ahrnbergin puheenvuoro aleksitymian vaikutuksesta vanhemmuuteen. Ilmoittaudu nyt!
Kuvituskuva: Tiuku Pennola
