Maahanmuuttajaisä joutuu uudessa maassa usein aivan uudenlaisten haasteiden eteen. Uuden kulttuurin, kielen ja tapojen mukanaan tuoma elämänmuutos on valtava jo itsessään. Osa Suomeen muuttaneista miehistä tulee maista, joissa tasa-arvo ei toteudu samalla tavalla kuin Suomessa. Perheelle voi tulla yllätyksenä suomalainen näkemys esimeriksi siitä, miten naisen ja miehen tasa-arvo toteutuu sekä mitkä oikeudet ja velvollisuudet kuuluvat isän rooliin. Hyvä isyys voi tarkoittaa eri kulttuureissa eri asioita ja hyvinkin erilaisia toimintatapoja.
Isän rooli eri kulttuureissa
Niin sanotuissa yhteisökulttuurien maissa (pääasiassa Afrikan ja Aasian maat), joissa miehen rooli on edelleen vahvana, toimitaan perinteisemmin; isän tehtävänä on käydä töissä ja äiti hoitaa lapset ja kodin. Työllistyminen ilman kielitaitoa ja koulutusta voi olla hankalaa ja moni maahanmuuttajaisä jääkin työttömäksi.
Isä ei voi enää toteuttaa omassa kulttuurissaan tärkeimmäksi koettua rooliaan, olemalla perheen elättäjä. Tunne, ettei pysty huolehtimaan perheestään voi olla vahva ja epävarmuus turhauttaa. Rooli uskottavana isänä ja aviomiehenä voi olla omasta mielestä koetuksella.
Eritahtinen kotoutuminen
Samaan aikaan kun mies kipuilee oman roolinsa kanssa, perheen lapset voivat kotoutua hyvinkin helposti. He oppia uuden kielen nopeasti, saavat uusia ystäviä ja sopeutuvat uuteen kulttuuriin sujuvasti. Vaikka isät ovatkin tästä yleensä ylpeitä, voi se myös hämmentää; isä voi pelätä, että lapset unohtavat oman kulttuurinsa, eivätkä enää kunnioita siihen liittyviä tapoja. Tällöin lapsia voidaan alkaa kontrolloimaan ja rajaamaan enemmän. Myös suomalainen vapaamielinen ja lapsen oikeuksia kunnioittava kulttuuri voi aiheuttaa huolta ja perheenjäsenten välille kitkaa.
Perheen äiti voi erilaisten lapsiperheille tarkoitettujen palvelujen kautta saada uusia kontakteja ja oppia hiljalleen suomen kieltä. Hän usein saa myös tietoa tasa-arvosta ja oikeuksistaan. Joskus sanotaan, että maahanmuuton myötä naisen rooli vahvistuu, mutta miehen heikkenee. Vastoinkäymisten ja roolien muutosten myötä isän itsetunto voi kärsiä ja turhautuminen purkautua perheeseen, pahimmillaan väkivaltaisena käytöksenä.
Tukea ja kontrollia kotimaasta käsin
Kotimaassa oma perhe ja yhteisö on ollut tärkeässä roolissa, ja tukea on saanut monissa pulmissa. Suomeen muuttaessa kotimaan sukulaiset ja perhe on edelleen tärkeitä ja yhteyttä pidetään tiiviisti.
Toisinaan neuvot ja ohjeet voivat näkyä sukulaisten erilaisina odotuksina, pettymyksenä ja kontrollointina. Neuvotaan mitä vauvalle tulee syöttää, ollaan huolissaan, eikö isä pysty pitämään kuria perheen lapsille, voidaan hämmästellä sitä, että isä ei ole töissä vaan kotona hoitamassa lapsia tai että perheellä ei ole varaa lähettää rahaa kotimaahan esimerkiksi isovanhempia auttaakseen.
Isälle itselleen, mutta myös hänen sukulaisilleen kotimaassa voi tulla yllätyksenä se, että erotilanteessa lapset eivät kuulukaan isälle, vaan molemmat vanhemmat jatkavat tasavertaisina vanhempina yhteishuoltajuuden kautta ja etävanhemman, usein isän, kuuluu maksaa elatusmaksua.
Isyyteen voi kannustaa
On tärkeää, että maahanmuuttajaisiä kohtaavat ammattilaiset kannustavat isää vanhemmuuteen, jo odotusaikana. Liian usein maahanmuuttajaisää ei kutsuta mukaan esimerkiksi neuvolaan. Olisi myös tärkeää, että maahanmuuttajaisät saisivat mallia suomalaisesta isyydestä vauvan synnyttyä. Vaikka joissain kulttuureissa ei ole tapana, että isä osallistuu esimerkiksi synnytykseen, hoitaa vauvaa ja tekee kotitöitä, ei se tarkoita sitä, etteikö hän voisi toimia näin jatkossa. Maahanmuuttajaisillä on usein enemmän aikaa lapsilleen maahanmuuton myötä kuin kotimaassaan olisi ollut.
Sosiaalialan ammattilaiset ovat useimmiten naisia – heiltä tulevat neuvot ja ohjeet voidaan kokea kummallisena, koska siihen ei olla kotimaassa totuttu. Muiden isien kanssa keskustelu isyydestä ja lapsen hoidosta voi syntyä helpommin. Maahanmuuttajaisät voivat saada kokemuksen siitä, että kaikilla isillä on samankaltaisia haasteita lastensa kanssa ja, että suhdetta lapseen voi luoda jo heti alkumetreillä. Lapsen hoitovastuun jakaminen molempien vanhempien kesken voi luoda isälle uudenlaisia onnistumisen kokemuksia ja tunteen perheen vastuunottajana, vaikka hän ei voisikaan hoitaa isyyttä perinteisellä, työssäkäyvän isän tavalla.
Kanadassa ja Israelissa tehdyssä tutkimuksessa (Fatherhood and immigration: challenging the deficit theory – Roer‐Strier – 2005 – Child & Family Social Work – Wiley Online Library) haastateltiin 54 maahanmuuttajaisää, koskien heidän rooliaan isänä ja maahanmuuton vaikutusta siihen. Tulokset olivat positiivisia: isät olivat sitoutuneita ja motivoituneita pyrkien löytämään uusia ja luovia tapoja luoda rooliaan isänä uudessa maassa. Isät halusivat olla osana lastensa elämää ja tukivat lapsia oman kulttuurin ylläpitämisessä ja sen jatkamisessa. Isien mielestä uusi, länsimainen kulttuuri oli vaikuttanut positiivisesti heidän haluunsa olla mukana sekä lasten, että velvollisuuksien hoidossa. Vaikka maahanmuutto asettaakin suuria haasteita isyydelle, nähdään sen kuitenkin ainutlaatuisena mahdollisuutena liittää perinteiseen isän rooliin uusia merkityksiä.
