Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen, fyysinen ja psyykkinen turvallisuus, yhteenkuuluvuuden tunne. Siinä muutamia asioita, jotka liittyvät nuorten ryhmätoimintaan.
Ryhmätoiminnalla on monia muotoja: on vertaisryhmiä, ammatillisesti ohjattuja ryhmiä tai vaikkapa tiettyyn teemaan, kuten taiteeseen tai liikuntaan keskittyviä ryhmiä. Ryhmätoiminta on yksi työskentelytapa ja palvelu, jota Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset tarjoavat.
Miltä nuorten ryhmätoiminta sitten käytännössä näyttää?
Tätä selvittäessäni haastattelin kolmea eri ammattilaista, joilla on kokemusta nuorten kanssa tehtävästä työstä ja ryhmätoiminnan ohjaamisesta. He ovat kukin ohjanneet erilaisia ryhmiä, joista kuulet seuraavaksi lisää.
Pitkäaikaista ryhmätyöskentelyä yläkouluikäisten kanssa
Ensimmäinen haastateltavani oli Sanna Ollila, joka työskentelee ohjaajana Lapin ensi- ja turvakoti ry:ssä, lähisuhde- ja väkivaltatyön avopalvelussa. Sanna kertoo ryhmästä, jota ohjaa yhdessä kollegansa kanssa: ryhmä on suunnattu 9. luokkalaisille ja se toteutuu kerran kuukaudessa koulupäivän aikana. Koska ryhmä kokoontuu koulun tiloissa, on sinne ollut helppo saada osallistujia. Ryhmässä käsiteltävät teemat liittyvät ihmissuhteisiin, turvallisuuteen, tunteiden ja ajatusten käsittelyyn sekä voimavaroihin. Ryhmäkertojen sisällöt muokkautuvat ryhmään osallistuvien nuorten mukaan: vaikka ryhmässä on selkeät teemat, otetaan nuorten omat toiveet aina huomioon ja syvennytään niihin. Myös ryhmän nimi valikoituu aina jokaisen ryhmän kohdalla omanlaisekseen.
Tulevaisuus mietityttää nuoria
Ryhmä on siitä poikkeuksellinen moniin muihin ryhmiin verrattuna, että se kokoontuu kerran kuukaudessa läpi lukuvuoden, alkaen syksyllä ja päättyen keväällä. Tämän aikana ohjaajat ja nuoret ehtivät tulla jo hyvinkin tutuiksi keskenään ja nuoret ottavat rohkeasti esiin itseään mietityttäviä aiheita. Yksi aihe, jonka nuoret toistuvasti nostavat keskusteluun, on tulevaisuus. Sanna kertoo tämän olevan selkeästi aihe, joka nuoria mietityttää. Tulevaisuuden pohtiminen liittyy varmasti myös kohderyhmään, jolle ryhmä järjestetään: 9.luokalla tehdään jo aika isojakin valintoja liittyen tulevaisuuteen. Pitäisi päättää, mihin mennä opiskelemaan ja mitä ylipäätään haluaisi tehdä elämässä. Joissain tapauksissa edessä saattaa olla jopa muutto, mikäli haluaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.
”Yksi aihe, jonka nuoret toistuvasti nostavat keskusteluun, on tulevaisuus. Tämä on selkeästi aihe, joka nuoria mietityttää.”
Sanna Ollila
Ohjaajana toimiminen
Sannan kokemusten perusteella ryhmien ohjaaminen työparin kanssa on mielenkiintoista, opettavaista ja hyvin tarpeellista: kun ohjaajia on ryhmässä kaksi, voidaan jakaa vastuuta esimerkiksi siten, että toinen huolehtii ryhmäkerran suunnittelusta ja vetämisestä, toinen ottaa enemmän vastuuta aikataulun seuraamisesta sekä on enemmän taustalla, seuraten nuorten reagointi eri aiheisiin. Näin mahdollisestaan se, että ryhmät toimivat sekä aikataulullisesti että psyykkisen turvallisuuden näkökulmasta: kun toinen ohjaajista keskittyy kuuntelemaan erityisen herkällä korvalla nuorten ajatuksia ja tunnustelemaan ilmapiiriä, voidaan nuorten toiveisiin vastata, tiettyjen aiheiden äärelle pysähtyä ja antaa nuorille tunne kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta. Sanna kertoo, että erilaisissa ohjaustehtävissä toimimisesta oppii aina paljon ja omia tapoja pystyy peilaamaan työpariin. Ohjaajaparien ei tarvitse olla samanlaisia tai olla aina yhtä mieltä, päinvastoin – koska nuoretkin ovat erilaisia, on hyvä, että aikuisetkin ovat. Tärkeäksi ohjaajan piirteeksi Sanna nostaa myös sen, ettei aikuisenkaan tarvitse olla kaikkitietävä. Erehtyminen on inhimillistä ja nuoria voi myös osallistaa siten, että etsitään yhdessä tietoa heitä askarruttavista aiheista.
Löydä oma tarinasi-vertaistukiryhmät
Toinen haastateltavani oli myös Lapin ensi- ja turvakoti ry:ssä, joskin kriisikeskuksen puolella työskentelevä Suvi Ylitolonen. Suvi on vetänyt ammatillisesti ohjattua nuorten aikuisten Löydä oma tarinasi-vertaistukiryhmiä, jotka perustuvat vertaisuuteen, keskusteluun ja voimavarakeskeisyyteen. Ryhmä oli suunnattu 18–25-vuotiaille nuorille aikuisille ja siinä käsiteltiin omaa elämäntarinaa sekä itseen, aikuistumiseen ja jaksamiseen liittyviä kysymyksiä. Tavoitteena oli muun muassa lisätä osallistujien tietoa psyykkisen hyvinvoinnin tukemisesta ja masennuksesta, löytää keinoja oman elämäntilanteen hallintaan ja saada tukea erilaisten ongelmien ehkäisyyn. Tärkeänä tavoitteena oli itsetuntemuksen lisääminen, itsetuntemuksen tukeminen ja oman hyvinvoinnin ja voimavarojen vahvistaminen. Jokaiselle ryhmäkerralle oli oma aihe, jonka ohjaajat esittelivät ja jonka jälkeen ryhmäläisillä oli tilaa keskustella aiheesta.
Yhteenkuuluvuuden tunnetta vertaisuudesta
Löydä oma tarinasi-ryhmässä tapahtuu vastavuoroista ajatusten vaihtoa ja samankaltaisia asioita kokeneet saavat tukea toisiltaan. Luottamuksellisessa ilmapiirissä jaetut kokemukset, ajatukset ja tunteet auttavat ymmärtämään itseä paremmin ja löytämään keinoja haastavista kokemuksista selviytymiseen ja niiden kanssa elämiseen. Ryhmäläiset kokevat vahvaa yhteenkuuluvuudentunnetta ja tulevat empaattisesti kuulluksi ja ymmärretyksi, mikä lisää turvallisuuden tunnetta ja kokemusta siitä, että vaikeistakin tilanteista selviää.
Ohjaajan tärkeä rooli – tukea ja turvaa
Suvi kertoo, että ohjaajilla on tärkeä tehtävä turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin luomisessa, mikä auttaa osallistujia myös ryhmäytymisessä. Ryhmäkertojen aiheita käsiteltäessä ohjaajat tukivat osallistujien keskustelua siten, että tarvittaessa herättelivät keskustelua, tarvittaessa ohjasivat pysähtymään tietyn teeman äärelle, mikäli huomasivat osallistujissa tarvetta tähän. Ohjaajan kokemuksista kysyttäessä Suvi kertoo, että oli hienoa nähdä miten osallistujat voimaantuivat vertaisryhmän aikana. Jokaisesta ryhmästä muotoutui oman näköisensä ja ohjaajat kuuntelivat herkällä korvalla ryhmäläisten tarpeita ja toiveita, jonka myötä ryhmän aiheita muokattiin osallistujien tarpeiden ja toiveiden mukaan.
”Ohjaajilla on tärkeä tehtävä turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin luomisessa, mikä auttaa osallistujia myös ryhmäytymisessä.”
Suvi Ylitolonen
Nuorten kesätyöpajat
Kolmantena haastattelin Oulun ensi- ja turvakoti ry:ssä työskentelevää Sirpa Huotaria, joka toimii ohjaajana Ero lapsiperheessä -työssä.
Sirpa kertoo, että heidän toimintaansa on vakiintunut vuosittain järjestettävä kesätyöpaja, jota toteutetaan YVPL:n ja Kasper ry:n kouluttaman erotyöpaja-mallin pohjalta. Kesätyöpajan ajatuksena on tarjota toimintaa kesäloman alkuun 13–17-vuotiaille nuorille, joiden vanhemmat ovat eronneet. Työpajan pituus on 4–5 päivää ja päivissä on erilaista ohjelmaa, johon nuoret saavat itse vaikuttaa. Työpajalle on selkeä runko, joka joustaa ryhmäläisten tarpeiden ja mielenkiinnon kohteiden perusteella. Työpajan aikaan nuorilla on mahdollisuus myös yksilökeskusteluihin ohjaajan kanssa. ”Ihanaa että sai tulla valittamaan tänne” kuului erään nuoren kommentti. Yksilökeskustelut on koettu tärkeiksi.
Jokaisesta työpajasta tulee osallistuvien nuorten näköinen
Viime vuoden leiri muodostui taidepainotteiseksi nuorten innostuttua maalaamisesta ja sanataiteesta. Tunteita ja ajatuksia käsiteltiin taiteen tekemisen lomassa. Välillä ohjaajat olivat mukana keskusteluissa, välillä annettiin tilaa pelkästään nuorten keskinäiseen vuorovaikutukseen. Taide näyttäytyi kantavana teemana läpi ryhmän ja huipentui lopussa järjestettävään taidenäyttelyyn. Päätösjuhla on osa erotyöpaja-mallin rakennetta ja tässä ryhmässä se muodostui nuorten aloitteesta tällaiseksi, seuraavan ryhmän kanssa taas kenties juhlistetaan ryhmän loppumista jollakin muulla tavalla.
Sirpa kertoo vertaisryhmätoiminnan ja työpajatoiminnan eroista: vertaisryhmissä keskitytään omaan itseen, kun taas työpajatoimintaan nuoria kutsutaan tekemään jotain, joka auttaa myös muita. Tuotoksena voi syntyä esimerkiksi videoita tai kuvia ja tekstejä, joista muut, saman kokeneet voivat saada tukea. Jotta tähän päästään, työpajan aluksi käsitellään omaan elämään liittyviä haasteita ja erilaisia tapahtumia, kuten tässä tapauksessa vanhempien eroa.
”Vertaisryhmissä keskitytään omaan itseen, kun taas työpajatoimintaan nuoria kutsutaan tekemään jotain, joka auttaa myös muita.”
Sirpa Huotari
Nuorten omat ajatukset työpajoista
Sirpa kertoo, että sekä kirjallisen palautteen että havainnoinnin perusteella nuorille tärkeää on vertaisuus ja kuulluksi tuleminen sekä me-henki. Ilo, huumori ja leikkisyys ovat iso voimavara sekä ohjaajille, että nuorille. Ohjaajalle tärkeää on, että saa olla nuorten kanssa ja pääsee kuulemaan, mitä nuorten maailmaan kuuluu – tullaan välillä eri maailmoista, mutta ollaan silti yhdessä, yhteisymmärryksessä.
Kiitos mielenkiintoisista haastatteluista Sanna, Suvi ja Sirpa!
