Äiti on yksi arvolatautuneimmista sanoista kielessämme. Jokaisella on äitiin ja äitiyteen liittyviä ajatuksia, tunteita ja kokemuksia. Ehkä se tekee äitiydestä julkisen roolin, vaikka iso osa äitiydestä toteutuukin ulkopuolisten katseilta piilossa.
Vanhemmuuteen ja etenkin äitiyteen liittyvät uskomukset, normit ja odotukset kuuluvat kaikille ja niiden toteuttamista odotetaan ja vaaditaan ajoittain kovaäänisesti. Välillä vaikuttaa siltä, että kaikilla on oikeus puuttua, arvioida ja arvottaa vanhemman kasvatustapoja tai perheen perustamista. Nopeasti mieleen iskostuu ajatus, että vanhemmuus on tehtävä, jossa voi vain onnistua tai epäonnistua.
Nopeasti mieleen iskostuu ajatus, että vanhemmuus on tehtävä, jossa voi vain onnistua tai epäonnistua.
Äitiys (ja vanhemmuus) toteutuu aina suhteessa toiseen ihmiseen. Jo raskausaikana mielen herkistyminen ohjaa äitiä suhteen luomiseen juuri tämän syntyvän vauvan kanssa. Syntymän jälkeiset hetket ovat tutustumisen ja opettelun aikaa.
Vanhemmat oppivat tunnistamaan oman lapsensa tapaa reagoida ja ilmaista tuntemuksia ja tarpeita. Aivan ensimmäisistä hetkistään asti vauva hakeutuu vuorovaikutukseen. Läheisyys, utelias ihmettely ja myötätuntoinen suhtautuminen vauvaan rakentavat pohjaa turvallisuudentunteelle myös tulevaisuudessa. Sen mahdollistaa luottamus siihen, että hankalalla hetkellä vanhempi tai muu aikuinen tulee tueksi ja auttaa säätelemään hankaliakin olotiloja.
Myös vanhemmuus tarvitsee kannattelua, myötätuntoa ja läheisyyttä. Arjen hetkiin vauvan ja isonkin lapsen kanssa mahtuu kaikenlaisia kokemuksia, joissa haastetaan vanhemman kykyä säädellä omia tunteita ja tarpeitaan. Lapsen tavoin myös vanhemmat tarvitsevat turvallisuuden tunnetta ja luottamusta siihen, että muut aikuiset suhtautuvat myötätuntoisesti ja ymmärtäväisesti. Mahdollisuus jakaa arjen hoivavastuun lisäksi vanhemmuuden tunteita ja kokemuksia on monelle arvokas voimavara.
Yksikään lapsi tai vanhempi ei kehity vikoja ja erehdyksiä listaamalla vaan turvasta, ymmärryksestä ja kannustuksesta käsin. Silloinkin kun ympärillä on läheisten ja ystävien muodostama turvaverkko tarvitaan kykyä suhtautua itseen myötätuntoisesti, lohdullisesti ja kannustaen.
Vanhemmuuteen liittyvät odotukset ja siirtyvät normit ruokkivat helposti ajatusta, että meidän on oltava vanhempana erehtymättömiä ja kyettävä kaikissa tilanteissa täydellisyyteen.
Vanhemmuuteen liittyvät odotukset ja siirtyvät normit ruokkivat helposti ajatusta, että meidän on oltava vanhempana erehtymättömiä ja kyettävä kaikissa tilanteissa täydellisyyteen. Se voi johtaa tilanteeseen, jossa toistuvasti ohitamme omat tarpeemme, kuten tarpeen tulla lohdutetuksi, palautua vaikean kokemuksen jälkeen tai asettaa omia rajoja. Vanhemmuus tuntuu vaikealta, kuluttavalta ja omat kyvyt tuntuvat loppuvan.
Ystävälle voimme helposti osoittaa myötätuntoa, nähdä kaikki ne kohdat, joissa hän toimii hienosti. Samaan aikaan saatamme olla itseämme kohtaan kriittisiä ja vaativia. Itsemyötätunto on ystävänä ja turvallisena aikuisena toimimista itselle, etenkin niissä tilanteissa, joissa on kuormittunut, epävarma tai erehtyy. Eli arjessa lasten kanssa.
Itsemyötätunto sisältää ajatuksen siitä, että ihmisyyteen liittyy erehtyminen ja kehittyminen, mutta aina jossain määrin myös haastavia, kärsimystä aiheuttavia kokemuksia. Tunnistamalla ja kohtaamalla nämä kokemukset ja niissä heräävät tunteet, voimme oppia myös tunnistamaan niitä tarpeita, jotka auttavat selviämään ja palautumaan vaikeista hetkistä. Myötätunto rakentaa toivoa muistuttamalla, että hankalinkaan hetki ei kestä ikuisesti.
Itsemyötätunto on kyky, jota on mahdollista harjoitella. Ei vaatien tai suorittaen vaan suhtautumalla lohdullisesti ja kannustaen haastavien kokemusten äärellä. Tekoina itsemyötätunto voi olla monenlaisia asioita. Toiselle se on lempeämpää sisäistä puhetta, jollekin huomion kiinnittämistä omaan kehoon ja mieleen, yhdelle luvan antamista ihan vain olla. Se voi olla lupa sanoa ei, silloin kun se tuntuu itselle ja perheelle oikealle ja lupaa sanoa kyllä, vaikka vasta harjoittelee joitain asioita.
Itsemyötätunto ohjaa katsomaan itseä lempeämmin ja tuo armollisuutta.
Itsemyötätuntoon tutustumisesta voi hyötyä kaikki. Itsemyötätunto ohjaa katsomaan itseä lempeämmin ja armollisemmin. Se luo tilaa erehtymiselle ja harjoittelulle. Itsemyötätunto ei ole aina helppoa ja se ei tarkoita hankalien asioiden pois silittämistä, tai itsesääliä. Se on aktiivista pyrkimystä tehdä tekoja, jotka auttavat huomaamaan oman hyvinvoinnin näkökulmasta tärkeitä asioita ja pyrkiä tekemään niitä. Se on myös rohkeutta tunnistaa omat rajat ja pyytää tarvittaessa apua.
Myötätuntoinen asenne itseä kohtaan välittyy myönteisesti myös muille aitona välittämisenä ja hyväntahtoisuutena. Jokaisella lapsella on oikeus tulla nähdyksi ja kohdatuksi hyväksytyksi omana itsenään. Myös jokaisella vanhemmalla pitäisi olla oikeus samaan. Meillä kaikilla on mahdollisuus edistää sen toteutumista lisäämällä arvostavaa ei arvottavaa puhetta vanhemmuudesta ja siihen liittyvistä valinnoista sekä osoittamalla ymmärrystä ja tukea vanhempia kohtaan.
Tänään 1.6.2023 on Kansainvälinen vanhemmuuden päivä. On äärimmäisen tärkeää, että vanhemmat eivät jää yksin vaan saavat helposti ja nopeasti apua. Vauvaperhe.fi -sivuston chatit auttavat nopeasti ja nimettömästi. Jaa tietoa avusta!
Jäsenyhdistyksemme auttavat vanhempia pienissä ja isoissa pulmissa ympäri Suomea. Apua löytyy!
Photo by Guillaume de Germain on Unsplash
