”Tuu leikkii mun kaa!”

”Kukaan ei leiki mun kaa.”

Hei vanhempi, naapuri, kuka tahansa tuttu ja läheinen aikuinen, se leikkijähän voisitkin olla sinä! Leikitään! Sanotaan, että leikki on lapsen työtä. Pienelle lapselle leikki tosin ei tunnu työltä, se on hänelle kaikkein luontevin ja ominaisin tapa toimia ja olla osa yhteisöä. Lapsen kutsu leikkiin on aikuiselle kutsu tulla osaksi lapsen maailmaa ja katsella asioita hetki lapsen mielen kautta. Näin ajatellen leikki ei ehkä tunnu aikuisellekaan työltä, vaan mielenkiintoiselta seikkailulta. Leikkiin on lupa vain heittäytyä, kääntää oma rationaalinen ja arvosteleva mieli hetkeksi pois päältä ja antaa tilaa mielikuvitukselle ja ilolle.

Joskus aikuisen oma mieli voi olla kuormittunut huolista ja vaikeuksista, jolloin lapsen kutsu leikkiin tuntuu kuormittavalta vaatimukselta. Tämä on arkea niiden noin 4000 lapsen kohdalla, joita perheineen autetaan vuosittain Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten palveluissa ympäri maata. Heille mahdollisuus leikkiä turvallisen ja jaksavan aikuisen kanssa on erityisen tärkeää. Heidän kanssaan leikkivätkin esimerkiksi yhdistysten työntekijät, jotka samalla auttavat lasta vaikeiden kokemusten käsittelemisessä sekä vapaaehtoiset, jotka tuovat arkeen touhua ja iloa.

Leikin maailmassa eteen voi tulla monenlaisia asioita. Leikissä tutkitaan maailmaa yhdessä, opitaan yhdessä ja jaetaan tunteita ja ajatuksia yhdessä, kokeillaan ja ihmetellään. Leikin merkitys lapsen kehitykselle on valtavan suuri ja moniulotteinen, mutta sen yksinkertainen tarkoitus on yhdessäolo ja yhteinen, jaettu ilo, tässä ja nyt.

”Tää ois nyt krokotiili ja tää pystyis kiipeemään puuhun kun tää haluu syödä banaanin”

Leikki on vuorovaikutuksen näyttämö, jossa yhdessä, vuorotellen vaikutetaan leikin kulkuun ja luodaan leikkiä eteenpäin. Lapsilähtöinen aikuinen kuulee leikissä herkin korvin lapsen aloitteita. Hän vastaa niihin siten, että leikki voi jatkua ja siitä voi, joskus mutkien ja kuoppien kautta, syntyä ilon ja onnistumisen kokemuksia. Joskus leikin maailmassa voi tapahtua myös ihmeitä, lapsi ja vanhempi saattavat oivaltaa jotain ihan uutta toisistaan, itsestään ja yhteisestä vuorovaikutuksestaan. Syntyy tähtihetkiä, jotka pysyvät mielessä pitkään, joskus jopa läpi elämän. Siispä, leikitään!

Satu Keisala

Kirjoittaja: Satu Keisala

Kirjoittaja toimii Kannusta minut vahvaksi -hankkeen projektipäällikkönä, Ensi- ja turvakotien liitossa.