Kaikissa perheissä ja läheissuhteissa kohdataan elämän varrella erilaisia kriisejä, joihin tarvitaan tukea lähiverkostolta tai tukipalveluista. Kun perhettä kohtaa kriisi, aiheuttaa se huolta, ahdistusta ja pelkoa kaikissa perheenjäsenissä. Avun hakeminen ja sen löytäminen voi tuntua haastavalta. Perheissä, joissa on sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvia perheenjäseniä, voi avun hakeminen olla erityisen vaikeaa.

Sateenkaarevissa perhe- ja läheissuhteissa kohdataan kuitenkin samanlaisia kriisejä kuin muissakin perheissä ja ihmissuhteissa. Nämä kriisit ja muut uhkaavat tilanteet syntyvät esimerkiksi vuorovaikutuksen pulmista, vauvaperheen arjen kuormittavuudesta, henkilökohtaisen elämän yllättävistä tapahtumista tai mielenterveys- tai päihdeongelmista. Leimaavat tai syrjivät asenteet ja ennakkoluulot työpaikalla, palveluissa tai omissa yhteisöissä saattavat entisestään kärjistää näitä kriisejä.  

Erilaisissa palveluissa, kuten sosiaali- ja terveydenhuollossa ei välttämättä osata vielä ottaa riittävästi huomioon vähemmistöön kuuluvien palvelutarpeita tai kokemusta ympäröivistä normeista. Asiakkaan näkökulmasta esimerkiksi aiemmat syrjintäkokemukset tai pelko siitä, ettei tule kohdatuksi omana itsenään, voivat vaikeuttaa avun hakemista.  Myöskään omasta taustasta ei välttämättä haluta tai uskalleta kertoa avoimesti.  

Kokemus toiseudesta tai turvattomuudesta tai siitä, ettei tule autetuksi, vaikuttavat kykyyn olla vuorovaikutuksessa ja asettua dialogiin, ja tällöin voi olla vaikea esimerkiksi ottaa vastaan auttajatahon tarjoamaa tietoa ja apua. Kokemukset ja pelot ulkopuolisuudesta tai syrjinnästä voivat aiheuttaa vähemmistöstressiä. Sillä tarkoitetaan vähemmistöihin kuulumisesta yksilölle aiheutuvaa, pitkäaikaista sosiaalista ja sisäistä painetta. Vähemmistöstressillä on moninaisia haitallisia vaikutuksia hyvinvointiin ja terveyteen. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt altistuvat usein ylimääräiselle krooniselle stressille vähemmistöasemansa takia. Stressiä lisäävät sekä syrjinnän kokemukset että niiden aiheuttama pelko, häpeä ja salailu. Vähemmistöstressi ei ainoastaan ole riski mielenterveys- ja päihdeongelmien syntymiseen, vaan on myös fyysisten sairauksien riskitekijä.  

Väkivaltaa voi kokea millaisessa läheissuhteessa tahansa, mutta seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluminen lisää riskiä joutua väkivallan kohteeksi. Väkivalta on ilmiönä moninainen. Esimerkiksi seksuaalisuus, tai sukupuoleen liittyvät asiat ovat hyvin henkilökohtaisia ja herkkiä alueita elämässä ja niitä on myös helppo haavoittaa. Jos puoliso tai lapsi kertoo olevansakin seksuaalisuudeltaan tai sukupuoleltaan jotain muuta, kuin siihen asti on oletettu, voi se aiheuttaa kriisin lähisuhteessa. Puhuminen ja omista tunteista sekä ajatuksista avoimesti kertominen toista kunnioittaen sekä läheisen hyväksyminen sellaisena kuin hän on, voivat auttaa tilanteessa eteenpäin.  

Lähisuhdeväkivaltaa ja eroja on kaikenlaisissa perheissä 

Erilaiset kriisit voivat kuitenkin pahimmillaan johtaa jopa väkivaltaan; haukkumiseen, toisen identiteetin mitätöimiseen tai kieltämiseen ja fyysiseen väkivaltaan. Myös uhkailu seksuaali- tai sukupuoli-identiteetin paljastamisella voi olla väkivaltaa, ja aiheuttaa toiselle pelon identiteetin esilletulosta ilman omaa tahtoa. Väkivallalle ei voi koskaan hakea syytä toisesta osapuolesta, eikä väkivaltaa voi myöskään selittää niillä. Väkivaltaa ei voida koskaan hyväksyä missään muodossa, minkä takia on tärkeää rohkaista kaikkia väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneita, tai väkivaltaa käyttäviä, hakemaan apua viipymättä. Myös lapset ja nuoret tarvitsevat apua ja tukea väkivalta- tai erokokemusten käsittelyyn. 

Ero on usein kriisi, joka koskettaa syvästi sukupuoleen ja perhemuotoon katsomatta ja vaikuttaa perheenjäseniin monella tapaa. Ero ja uusperheen muodostuminen voivat lisätä jännitteitä ja riitoja perheessä. Puolisot saattavat myös olla eropohdinnoissaan keskenään hyvin erilaisessa tilanteessa. Saatavilla olevalla tuella on myös merkitystä. Mikäli tukipalvelut koetaan riittämättömiksi, se vaikuttaa tuen hakemiseen ja saamiseen ja vanhempien väliseen yhteistyöhön eron jälkeen.

Erityisesti sosiaaliselle vanhemmalle ero voi aiheuttaa epävarmuutta suhteessa lapsiin, ja ero voidaan kokea myös juridisesti epätasa-arvoisena. Lasten ja nuorten voi olla vaikea hyväksyä perhesuhteiden muutoksia ja he tarvitsevat tukea muutokseen ja sopeutumiseen. Erossa lasta tai nuorta voi mietityttää esimerkiksi yhteydenpito toisessa kodissa asuvaan sisarukseen. Tärkeää on, että lasten ja nuorten omat kokemukset erosta tulevat kuulluksi ja he saavat tukea muutokseen ja sopeutumiseen.  

Kunnioittava kohtaaminen edellyttää työntekijältä omien asenteiden ja arvojen tarkastelua 

Ensi- ja turvakotien liiton ero lapsiperheessä -työn ja väkivaltatyön palvelut tarjoavat monipuolisesti tukea erilaisiin haastaviin elämäntilanteisiin ja kriiseihin kaikille perheille. Tarjolla on tukea esimerkiksi eroon tai väkivaltaiseen suhteeseen liittyviin pohdintoihin yksilö-, pari- ja perhetapaamisten ja vertaisryhmien lisäksi matalan kynnyksen keskusteluapua chatissa. Liitossa myös kehitetään eri työmuotoja vastaamaan parhaiten kaikkien asiakkaiden tarpeita. 

Mitä ammattilainen voi tehdä, jotta tuen hakemisen ja saamisen mahdollinen kynnys voi ylittyä ja jokainen saa apua? Meidän ammattilaisten tulee viestiä entistä selkeämmin ja avoimemmin, että palvelumme ovat suunnattuja kaikille ihmisille. Ammattilaisena on tärkeää rohkeasti tarkastella omia ennakkoluuloja ja -käsityksiä ja aiheita, joista ei vielä tiedä riittävästi, sekä tiedostaa oman kulttuuri- ja kasvuympäristön vaikutus työskentelyyn.

Ammattilaisilla tulee olla tilaa ja avoimuutta kohdata erilaisia perhemuotoja sekä sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta. Tähän tarvitaan osaamisen vahvistamista koulutusta lisäämällä sekä olemassa olevien käytäntöjen kriittistä tarkastelua. Ovatko esimerkiksi työssä käytettävä kieli, termit ja lomakkeet sellaisia, jotka tukevat yhdenvertaisuutta ja mahdollistavat esimerkiksi sukupuolen moninaisuuden ilmaisun? Entä miten asiat otetaan puheeksi?  Tai ovatko työkäytännöt sellaisia, jotka tukevat asiakkaan turvallisuutta ja turvan kokemusta sekä kuulluksi tulemista? 

Asiakastyössä turvallisuudesta huolehtimiseen kuuluu asiakkaan hyvinvoinnin vahvistaminen ja asiakkaalle turvallisten ja tukevien ihmissuhteiden kartoittaminen. Tärkeää on myös auttaa asiakasta tunnistamaan omat rajansa ja voimavaransa. Kriiseissä piilee myös vahvuuksia. Esimerkiksi joustavuus ihmissuhteissa voi kasvaa, kun ei tarvitse jäädä jumiin ennalta määriteltyihin asetelmiin ja normeihin ja kyky löytää itselle parhaita ratkaisuja elämän eri tilanteisiin vahvistuu. Omien arvojen mukainen elämä lisää hyvinvointia. 

Riina Karjalainen, perhe-ja lähisuhdeväkivaltatyön asiantuntija

Susanna Rautio, ero lapsiperheessä työn asiantuntija

Osallistuimme Sateenkaari-ihmisten Perhesuhdekeskuksen ja Ensi- ja turvakotien liiton toteuttamaan koulutukseen, jossa aiheena oli Kriisit ja uhkaavat tilanteet sateenkaarevissa perhe- ja läheissuhteissa. Pohdimme blogissa mitä tarkoittaa, kun puhutaan väkivalta- ja erokriiseistä sateenkaarevissa lähisuhteissa ja perheissä.  

 #sateenkaariperheet #yhdenvertaisuus 

Lähteitä

Aarnio, K. ym. (2018).  Sateenkaariperheiden vanhemmat. Kokemuksia lasten hyvinvoinnista, perhesuhteista ja tuen saannista. Väestöliitto. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 63/2018. 

Aarnio, K. ym. (2017). Sateenkaariperheiden  lasten ja nuorten  hyvinvointi ja kokemukset. Väestöliitto. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 62/2017.  

Jaskari, O. ja Keski-Rahkonen, A. (2021). Vähemmistöstressi uhkana seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen terveydelle. Duodecim 17/2021.  

Jokela, S. ym. (2020).  Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvointi. Kouluterveyskyselyn tuloksia 2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpapereita 38/2020. 

Kotkamo, P.  ”Ketä perheeseesi kuuluu?” – kohti sateenkaariperheiden tukemista. Ensi- ja turvakotien liitto, blogi 3.2.2022.  

Metsäpuu, S. & Väisänen, T. Vähemmistöstressiä vahvistamassa vai lieventämässä?  Ensi- ja turvakotien liitto, blogi 22.11.2021. 

Kirjoittaja: Susanna Rautio

Susanna Rautio työskentelee asiantuntijana Ero lapsiperheessä -tiimissä sekä Turvassa -hankkeessa.