Tämän päivän nuori elää maailmassa, jossa turvallisuuden tunnetta nakertavat Ukrainan sodan aiheuttamat uhkakuvat, ilmastokriisi, elinkustannusten nousu, digitalisaation raju kasvu ja vaatimus olla saavutettavana kaiken aikaa. Maailmankriisien lisäksi yhteiskunnan asettamat vaatimukset sekä perhe- ja lähipiiristä nousevat nuoriin kohdistuvat paineet ovat kasvaneet: nuorilta odotetaan kykyä suoriutua tehokkaasti ja kiitettävästi, olla kauneusihanteiden ja trendien mukainen sekä tietää jo varhain kuka on ja mitä elämältään haluaa. Siinä, missä toinen nuori saa kotoaan tukea ja lämpöä selviytyäkseen näiden paineiden ja vaatimusten ristiaallokossa, toisen nuoren turvallisuuden tunne voi murentua perheiden välisten ristiriitojen, lähisuhdeväkivallan ja lähipiirissä tapahtuvan päihteidenkäytön vaikutusten alla.

Kuva: Katja Myllykangas & Silja Karhumaa

Tämän kaiken keskellä ei ole kovinkaan yllättävää, jos nuorten tulevaisuuden usko hiipuu. Uutisvirrassa vastaan tulee päivittäin uutisia, jotka kertovat karua tarinaa nuorten mielen hyvinvoinnin pirstaloitumisesta, erilaisista mielenterveyden ongelmista sekä alati kasvavasta pahoinvoinnista. Samaan aikaan elämme yhteiskunnassa, jossa väestöt keskittyvät asumaan yhä useammin kaupungin sykkeeseen, kauemmaksi luonnon välittömästä läheisyydestä ja sisätiloissa vietetään entistä enemmän aikaa.

Luontoyhteyden ja luonnon merkitys hyvinvointiin

Väestöjen keskittyessä kaupunkeihin luontoympäristöjä ja viheralueita löytyy väestön asuinalueiden ympäriltä yhä vähemmän. Ekopsykologisen näkemyksen mukaan kaupungistumisen myötä, voidaankin puhua ihmisten luontoyhteyden heikentymisestä, jonka nähdään olevan yhteyksissä erilaisten psyykkisten ja fyysisten häiriöiden lisääntymiseen.  Tutkimuksissa onkin todettu, että asuinalueiden viherympäristöjen määrällä on suora yhteys esimerkiksi masennus- ja ahdistuneisuushäiriöiden määrään väestössä. Sen sijaan onnellisempia ovat tutkimusten mukaan ne, jotka asuvat lähempänä viheralueita tai viettävät niiden läheisyydessä säännöllisesti aikaa.

Mitkä tekijät sitten selittävät luonnon hyvinvointia lisääviä vaikutuksia? Tutkimusten mukaan luonnossa liikkuminen ei vaadi tahdonalaista keskittymistä, vaan tämä mekanismi lepää, jolloin mieli palautuu nopeammin stressistä ja uupumisesta kuin kaupunkiympäristössä. Luonnossa oloon liitetään myös usein termi lumoutuminen. Tämä tarkoittaa, että luonnossa on paljon elementtejä, jotka vetävät yksilön huomion puoleensa samalla saaden yksilön kadottamaan ajantajunsa ja irtautumaan arjestaan. Lumoutua voi vaikkapa pilvien lipumisesta, puiden huojunnasta tai meren vaahtopäiden myrskynnästä.

Kuva: Katja Myllykangas & Silja Karhumaa

Lumoutumista ja sen vaikutuksia on tutkittu esimerkiksi mittaamalla masennusdiagnoosin saaneiden ihmisten kielteisten asioiden vatvomista ja pyörimistä mielessä luontokävelyn aikana. Tutkimuksissa on mittausten avulla voitu todentaa, että kielteisten asioiden vatvominen vähenee ja mieliala kohenee luonnossa kulkiessa. Jo lyhyen luonnossa vietetyn ajan on todettu kirkastavan ajatuksia ja rauhoittavan mieltä.

Nuori ja luontoyhteyden vahvistaminen

Vahvistamalla tai rakentamalla uudelleen yksilön luontoyhteyttä voidaan lisätä varsin merkittävästikin yksilön hyvinvointia ja vahvistaa kokemusta turvallisuuden tunteesta. Kuinka tätä kaikkea voitaisiin sitten hyödyntää työskennellessä nuoren kanssa, joka tarvitsee tukea ja uskoa tulevaan? Jokaisella nuorella on omat lähtökohtansa ja kokemuksensa luonnosta, jotka määrittelevät yksilön luontosuuntautuneisuutta: osalle luonnossa liikkuminen on ollut tuttua jo lapsuudesta saakka, toisille luontoon hakeutuminen voi olla täysin uusi polku. Konkreettisen luontoon lähtemisen sijaan voidaan luonnon elementtejä tuoda myös sisätiloihin. Nuoren kanssa työskentelyssä voidaan hyödyntää esimerkiksi virtuaaliluontoa, valokuvausta, viherkasveja, rentouttavia luontoääniä, – kuvia tai videoita sekä mielikuvaharjoituksia.

Kuva: Katja Myllykangas & Silja Karhumaa

Rakennettaessa tai vahvistaessa jo olemassa olevaa luontoyhteyttä voidaan hyödyntää nuoren muistoja esimerkiksi lapsuuden luontokokemuksista.  Erilaisten matalankynnysten aisti- ja läsnäoloharjoitusten avulla nuori voi mielessään palata takaisin vaikkapa lapsuuden eväsretkille lämpimiin kesäpäiviin rannalla tai pimeään sateiseen syysiltaan sukat märkinä. Harjoitusten kautta voidaan tutkiskella ja sanoittaa tuntemuksia sekä purkaa niin positiivisia kuin negatiivisia tunnemuistoja turvallisesti.  Tilanteissa, joissa nuori kaipaa mielensä rauhoittamista, voivat erilaiset mielikuva-, läsnäolo- ja aistiharjoitukset auttaa nuorta palaamaan mielessään omaan luonnon turvapaikkaansa.

Joskus haastavien tunteiden sanoiksi pukeminen voi olla helpompaa kuvien kautta; tällöin nuorta voi pyytää sanoittamaan tunteitaan esimerkiksi valokuvaamalla erilaisia maisemia tai luonnon elementtejä. Toisinaan sanoja on vaikea löytää laisinkaan. Näissä tilanteissa eläinavusteinen toiminta voi olla ratkaisu. Eläinavusteisessa toiminnassa sanoja ei tarvita, läsnäolo hetkessä riittää. Eläin voi antaa nuorelle myös kokemuksen hyväksytyksi tulemisesta, opettaa huolenpitoa, sekä hellyyden ja huomion antamista ja vastaanottamista.  Kaiken kaikkiaan luonto erilaisine toimintaympäristöineen mahdollistaa kokonaisvaltaisesti hyvinvoinnin vahvistamisen: luonto tarjoaa mahdollisuuksia sosiaalisten suhteiden ja vuorovaikutustaitojen tukemiseen, omien pelkojen kohtaamiseen sekä yksilön identiteetin ja voimavarojen vahvistamiseen. Voimavarojen tiedostamisen ja tunteidensäätelyn kautta myös kokemus oman elämän hallinnasta vahvistuu ja toiveikkuus herää; tunteet saavat tuntua, mutta ne eivät enää hallitse elämääni.

Kuva: Katja Myllykangas & Silja Karhumaa

Vaikka luonto ympäristönä tarjoaa paljon erilaisia mahdollisuuksia erityisesti toiminnallisille aktiviteeteille, on nuorelle toisaalta hyvä antaa kokemus siitä, että luontoon voi hakeutua ihan vain olemaan sellaisena kuin on ja millä mielellä tahansa. Kun näin tekee, mieli alkaa tiedostamatta toimia vahvistavasti: aistia kaikilla aisteilla; katse hakeutuu kauniiseen tai jännittävään maisemaan, iholla aistii tuulen, pakkasen tai auringon kosketuksen, korviin kantautuvat luonnon äänet, jalkojen alla tuntuu pehmeä sammalpeite ja kaikki muu unohtuu ainakin hetkeksi. Jokaiselle löytyy oma palansa luontoa: oli se sitten merenranta, kaupungin vehreä puisto tai tuttu metsäpolku. Rinta rinnan polulla kulkiessa myös moni asia on helpompi saada sydämeltään pois kuuleville korville.

Lähteet:

Kaplan, S. (1995). The restorative benefits of nature: Toward an integrative framework. Journal of environmental psychology, 15(3):169–182.

Korpela, K. (2008). Ympäristö ja positiiviset tunteet. Teoksessa R-L. Punamäki, P. Nieminen & M. Kiviaho (toim.) Mieli ja terveys: ilon ja muutoksen psykologiaa, 59–78. Tampere: Yliopistopaino.

Korpela, K. (2018). Hoida mieltäsi, lumoudu luonnosta. Yle artikkeli. Hoida mieltäsi, lumoudu luonnosta! | Luonto | yle.fi 31.1.2023

Salonen, K. (2005). Mieli ja maisemat. Eko- ja ympäristöpsykologian näkökulma, 14–15, 47–48. Helsinki: Edita Prima Oy.

Artikkelin otsikkokuva: Narahari KR / Unsplash.


Kirjoittajat:

Katja Myllykangas, projektipäällikkö & Silja Karhumaa, projektityöntekijä

Katja ja Silja työskentelevät Rakkautta ja tekoja 2021-2023-hankkeessa, joka on vuorovaikutusta, toimintakykyä, vanhemman mentalisaatiota sekä emotionaalista läsnäoloa vahvistavaa luonto- ja eläinavusteista toimintaa lapsille ja aikuisille. Hanketta hallinnoi Kokkolan ensi- ja turvakoti ry.

Blogi liittyy Katjan ja Siljan puheenvuoroon Erofoorumissa 2023. Puheenvuoron aiheena on Green care -menetelmät nuorten kanssa työskentelyssä.