Muutto uuteen maahan ja kulttuuriin on hyppy tuntemattomaan. Turvapaikanhakijana ja pakolaisena tulleilla voi olla takanaan monenlaisia vaikeita ja traumaattisia kokemuksia. Suomeen päästyään he ovat fyysisesti turvassa, mutta kohtaavat uudenlaisia haasteita. Tällaisia ovat esimerkiksi uusi kieli, työllistymisen ja talouden haasteet, sosiaalisten verkostojen puute, epätietoisuus palveluista, rasismi- ja syrjintäkokemukset sekä vieraat kulttuuriset tavat ja tottumukset. Nämä haasteet rasittavat hyvinvointia ja voivat aiheuttaa uutta traumakerrostumaa entisen päälle. Kun on joutunut jättämään oman kodin taakse, voi tuntua erityisen lannistavalta, että asunnon saaminen Suomessa on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Turvapaikanhakijat asutetaan vastaanottokeskuksiin ympäri Suomea odottamaan turvapaikkapäätöstä. Mahdollisen oleskeluluvan saanut hakeutuu mieluiten suuriin kaupunkeihin, erityisesti pääkaupunkiseudulle, työpaikan, sosiaalisten verkostojen ja palvelujen vuoksi. Kunnan velvollisuus on auttaa asunnon löytämisessä ja vuokravakuudessa, mutta päätös vaihtaa kuntaa velvoittaa etsimään asunnon ja maksamaan vuokravakuuden itse. Pääkaupunkiseudulla työnsaantimahdollisuudet ovat paremmat kuin pienillä paikkakunnilla, joten moni päättää kuitenkin lähteä kokeilemaan onneaan.
Kun on joutunut jättämään oman kodin taakse, voi tuntua erityisen lannistavalta, että asunnon saaminen Suomessa on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Työttömyyden ja kielitaidottomuuden lisäksi asunnon saantia hankaloittaa myös tietämättömyys vuokrakäytännöistä sekä omista oikeuksista ja velvollisuuksista. Asumisen rahoittamis- ja kehittämiskeskuksen (ARA) 2018 teettämän asiantuntijalausunnon mukaan kunnat ja järjestöt ovat raportoineet maahanmuuttajien heikkoa asuntomarkkina-asemaa hyödyntävien hyväksikäyttötilanteiden sekä hämärän vuokranvälityksen lisääntyneen merkittävästi. Vaihtelevat ja osin laittomat sopimusehdot, tuloihin nähden ylikalliit vuokrat, epäinhimilliset asuinolot sekä suuret välityspalkkiot ovat aiheuttaneet asunnottomuusuhkaa ja ylivelkaantumista. Myös väliaikaisena alkanut asuminen sukulaisten ja tuttavien luona lisää asunnottomuusriskiä. Tuoreissa ARA:n 2019 asunnottomuustilastoissa maahanmuuttajia näkyi 1 100 (24% kaikista asunnottomista), mutta lukuja tarkasteltaessa on syytä huomioida, etteivät kaikki kunnat ole erotelleet maahanmuuttajia muista asunnottomista. Asunnottomista perheistä noin neljäsosa on maahanmuuttajataustaisia.
Patriarkaalisissa kulttuureissa naisen asema on usein alisteinen suhteessa mieheen. Nainen on riippuvainen miehestään, joka tekee perheen päätökset ja hoitaa taloudelliset asiat. Mahdollisen miehen kielteisen päätöksen ja palautuksen myötä tai pariskunnan avioeron vuoksi nainen voi joutua erityisen vaikeaan tilanteeseen jäädessään yksin vieraaseen maahan, ilman kielitaitoa. Jos nainen on ollut avioeron vireille panija, voivat suku sekä oman maan, kulttuurin tai uskonnon yhteisöt hylätä hänet. Asunnon saaminen tällaisessa tilanteessa on erityisen haastavaa.
Oma erityisen haavoittuvassa asemassa oleva asunnottomien joukko ovat paperittomat. Suomessa asuvien paperittomien, eli vailla laillista oleskeluoikeutta elävien henkilöiden määrä on arviolta 3 000–10 000. Paperittomien henkilöiden elämäntilanteesta, asuinolosuhteista tai sen puutteista Suomessa ei ole kovin kattavaa kokonaiskuvaa. Koska heillä ei ole oikeutta asuntoon, he asuvat usein hyvin ahtaasti tuttaviensa luona. Yöpymispaikkoja tarjoavat myös seurakunnat, järjestöjen hätämajoitukset sekä yksityishenkilöt. Avun hakeminen voi kuitenkin olla hankalaa luottamuspulan vuoksi, ja siksi osa heistä voi ajautua asumaan esimerkiksi autoon, metsään tai kadulle. Paperittomia ei myöskään osata ohjata hakemaan apua tahoilta, jotka tarjoavat hätämajoitusta.
Avun hakeminen voi kuitenkin olla hankalaa luottamuspulan vuoksi, ja siksi osa paperittomista voi ajautua asumaan esimerkiksi autoon, metsään tai kadulle. Paperittomia ei myöskään osata ohjata hakemaan apua tahoilta, jotka tarjoavat hätämajoitusta.
Etsivää työtä tekevien järjestöjen mukaan paperittomat ovat erityisen alttiina erilaiselle hyväksikäytölle. Monesti sosiaalietuudet jäävät hakematta tai esim. terveydenhoitopalvelut käyttämättä, sillä paperittomilla ei ole tietoa oikeuksistaan tai he pelkäävät joutuvansa karkotetuksi, jos hakevat apua. Ja toisaalta kaikilla viranomaisilla ei ole tietoa siitä, mitä palveluja paperittomat ovat oikeutettuja saamaan.
Vaikka maahanmuuttajien asunnon saanti näyttää monin tavoin haasteelliselta, on kuitenkin tahoja, joiden sitkeällä työllä turvapaikanhakijoiden oikeuksia ja palveluja kehitetään jatkuvasti. Asunnon saaminen on tärkeä osa kotoutumista ja kokemusta yhteiskuntaan kuulumisesta.
Lisää tietoa monikulttuurisesta asunnottomuustyöstä:
Tietoa paperittomuudesta: https://www.pakolaisneuvonta.fi/asiantuntijajarjesto/tietoa-pakolais-ja-ulkomaalaisoikeudesta/paperittomat/
Diakonissalaitos (mm. päiväkeskus Hirundo ja hätämajoitusta liikkuvalle väestölle): https://www.hdl.fi/tukea-ja-toimintaa/maahanmuuttajille/
Sininauhasäätiö: https://www.sininauhasaatio.fi/toimintamme/maahanmuuttajatyo/tuki-paperittomille/
Monihelin materiaalipankki (useita kieliä): https://www.moniheli.fi/katto/materiaalipankki/
Asuminen Suomessa (useita kieliä): https://www.infofinland.fi/fi/elama-suomessa/asuminen
Ensi- ja turvakotien liitto: https://ensijaturvakotienliitto.fi/blogi/monikulttuuriset-perheet-huomioitava-asunnottomuustyossa/
Kirjottajat ovat monikulttuurisuustyön asiantuntija Tiuku Pennola ja Naiserityisyys asunnottomuustyössä -hankkeen (NEA) projektiasiantuntija Petra Gergov-Koskelo.
Kuva: Unsplash/Serhat Beyazkaya
