Pohjoismaissa universaalisuusperiaate, palvelujen ja etuuksien tarjoaminen kaikille, ei vain huono-osaisille, on kantava periaate. Sixten Korkman arvioi ansiokkaassa kolumnissaan (HS 11.1.23), että vaikka periaate on kallis, se on eduiltaan ja vaikutuksiltaan arvokas. Universaalisuusperiaate on merkittävä siksi, että se tukee ja vahvistaa selkeästi mahdollisuuksien tasa-arvoa. Sillä on ollut ehdottomasti suuri merkitys suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvokehityksen ja yhteiskunnan kiinteyden kannalta.
…valinnoissa olisi asetettava lapset ja nuoret etusijalle, koska heistä huolehtiminen on investointi, jota ei ole varaa olla tekemättä.
Korkman arvioi kolumnissaan, että universaalisuusperiaatteen toteutuksen rahoittaminen voi käydä ylivoimaisen vaikeaksi nykyisessä laajuudessaan. Hänen viestinsä on, että valinnoissa olisi asetettava lapset ja nuoret etusijalle, koska heistä huolehtiminen on investointi, jota ei ole varaa olla tekemättä. Tähän on helppo yhtyä. Muokkaisin vielä vaadetta siten, että vauvat, lapset ja nuoret on asetettava etusijalle. Vauvat on tarpeen nostaa erikseen esiin, sillä tuhat ensimmäistä elinpäivää hedelmöityksestä lähtien on kriittisen merkittävä kehitysvaihe lapsen koko elämän kannalta. Vauvaiässä haitalliset kokemukset, on sitten kysymys köyhyydestä, päihteistä, mielenterveysongelmista tai muusta, ovat kaikkein vakavimmin elämänmittaisesti vaurioittavia.
Vaikka Suomessa edelleen kiinnitytään universaalisuuden periaatteeseen, se on käytännössä arjessa huolestuttavasti jo rapautunut. Se näkyy räikeästi neuvoloissa, varhaiskasvatuksessa ja kouluissa.
Äitiys- ja lastenneuvolat tavoittavat koko ikäluokan odotusvaiheesta kouluikään. Neuvolat ovat vauva- ja lapsiperheiden palvelujen kivijalka. Parhaimmillaan tutun neuvolan terveydenhoitajan tapaamiset ja määräaikaistarkastukset ehkäisevät erilaisia ongelmia, auttavat tunnistamaan riskejä ja tukevat perheiden jaksamista sekä vanhemmuutta. Nyt ei ole enää niin.
Meillä ei ole varaa siihen, että vauvojen ja pienten lasten terveen kehityksen tukemisesta, turvallisuuden varmistamisesta ja vanhempien jaksamisen tuesta tingitään…
Viime vuosien aikana neuvoloiden toiminta on vaarantunut. Odottavia ja lapsiperheitä ei enää tavata säännöllisesti kasvotusten, terveydenhoitajat vaihtuvat tiuhaan ja määräaikaistarkastuksista tingitään, niitä toteutetaan etänä tai ryhmissä. Meillä ei ole varaa siihen, että vauvojen ja pienten lasten terveen kehityksen tukemisesta, turvallisuuden varmistamisesta ja vanhempien jaksamisen tuesta tingitään nykymenolla. Yhtä huolestuttavia viestejä kuuluu varhaiskasvatuksesta, niiden ryhmäkoosta ja kasvavista henkilöstövajeista. Miten silloin pysytään tukemaan lasten hyvää kasvua ja kehitystä sekä tasaamaan kehityseroja?
Ensi- ja turvakotien liitto nostaa eduskuntavaaliohjelmassaan yhdeksi tärkeäksi teemaksi vauva- ja lapsiperheiden oikea-aikaisten palvelujen saatavuuden varmistamisen. Kaikkein tärkeinä on neuvoloiden ja varhaiskasvatuksen hyvä toimivuus ja riittävät resurssit. Vain siten voidaan tunnistaa riskit, varmistaa varhainen tuki, ohjata perheitä oikeisiin palveluihin, tukea vanhemmuutta sekä ehkäistä viime vuosina merkittävästi kasvaneiden 0-3-vuotiaiden huostaanottojen tarvetta. Kyse on juuri siitä kestävästä investoinnista, josta Sixten Korkman kolumnissaan puhui.
Kyse ei ole vain rahasta, vaan ennen kaikkea vauvojen ja lasten oikeuksien toteutumisesta turvallisuuteen, huolenpitoon ja terveeseen kehitykseen. Niiden vaarantaminen on toki erittäin kallista myös euroina.
Toivoa, yhteisymmärrystä ja yhteistyötä rakentavaa vuotta 2023!
