Raskaus ei aina ole onnellista aikaa, vaikka vauva olisi toivottu ja elämäntilanne otollinen lapsen syntymälle. Lapsen saaminen ja vanhemmaksi tuleminen on psykologisesti ja identiteetin kannalta vaativa tapahtuma. Raskauteen liittyy usein mielialojen vaihtelua. Raskaus saattaa nostaa pintaan myös vahvoja negatiivisia tunteita, kuten pelkoa, epävarmuutta ja ahdistusta sekä oman lapsuuden käsittelemättömiä asioita. Moni vanhempi kokee syyllisyyttä ja häpeää eikä uskalla kertoa ”kielletyistä tunteistaan”. Lisäksi ympäristön automaattiset oletukset onnellisuudesta voivat pahentaa tilannetta.
Osalle vauvaa odottavista perheistä on kasautunut arkea kuormittavia stressitekijöitä jo ennen raskautta. Raskaus voi olla suunnittelematon, äiti odottaa yksin tai pari on eroamassa. Toisille korona-ajan rajoitukset ovat lisänneet pelkoja ja ahdistusta (HS 9.4.2020). Raskautta voivat varjostaa myös aiemmat raskaus- ja synnytyskokemukset, taloushuolet ja odottamattomat oireet.
Katselemme yhdessä ultraäänikuvaa. ”Pelkään, että menetän hänetkin”, sanot ahdistuneena. Esikoisesi on kuollut kohtuusi kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. Pelkäät nyt, ettet uskalla kiintyä masuvauvaasi. Kotikäynnillä tapaan tulevat vanhemmat, joiden vauvan odotusta varjostavat isän työttömyys ja äidin masennus. Isää stressaa ja hävettää, ettei hän kykene huolehtimaan perheen taloudesta. Äiti on itkuinen ja synnytys pelottaa. Iltapäivällä tapaan äidin, jolle raskausaika on ollut suuri pettymys. Onnellisen odotuksen sijaan vaikea raskauspahoinvointi on pakottanut kuukausien vuodelepoon.
Vanhempien ja vauvan varhainen vuorovaikutus alkaa jo odotusaikana. Vanhemman mielikuva syntyvästä lapsesta sekä vanhemman ja vauvan välinen kiintymyssuhde alkavat muodostua siitä hetkestä, kun vanhempi saa tiedon raskaudesta. Odotusaikana syntyvien mielikuvien laatu on tärkeä, sillä ne ovat yllättävän pysyviä. Erityisesti raskauden aikana fyysisesti tai psyykkisesti huonosti voivia vanhempia tulisi auttaa voimaan paremmin, mutta myös muodostamaan myönteisiä mielikuvia vauvasta ja syntymän jälkeisestä ajasta. Tämä on tärkeää, koska kiintymyssuhde lapsen ja vanhemman välillä muodostaa perustan lapsen psyykkiselle kehitykselle ja myöhemmille ihmissuhteille.
Vanhempien mielenterveys vaikuttaa vauvaan raskausaikana
Äidin mielenterveys vaikuttaa lapsen mielenterveyteen jo raskauden aikana, isän masennusoireet vaikuttavat lapseen äidin kautta. Raskaus ei suojaa varsinaiselta psyykkiseltä oireilulta tai häiriöiltä, vaan ne voivat puhjeta, uusiutua tai jatkua raskauden aikana.
Yleisin mielenterveyshäiriö odotusaikana on masennus, jonka esiintyvyys on Suomessa isillä ja äideillä 10-20 prosenttia. Sekä äitien että isien masennusoireet ovat suhteellisen pitkäkestoisia loppuraskaudesta lapsen toiseen elinvuoteen saakka ja toisen vanhemman masennus lisää riskiä myös toisen masentuneisuudelle (Kiviruusu ym. 2020). Usein masennukseen liittyy myös ahdistuneisuusoireita, jotka voivat olla fyysisiä (esim. sydämentykytys), psykologisia (esim. jatkuva huoli) tai käyttäytymiseen (esim. tilanteiden välttely) liittyviä.
Ongelmallista on se, että näistä vain osa tunnistetaan ja sairastuneista vain osa saa suositusten mukaista hoitoa (Cox ym. 2016). Erityisesti isien masennus voi jäädä kokonaan tunnistamatta. Neuvoloissa käytössä oleva tutkimusmenetelmä EPDS (Edinburgh Postnatal Depression Scale) sopii huonosti miesten masennuksen diagnosointiin (Massoudi ym. 2013). Miehillä masennukseen voi liittyä fyysistä oireilua, päihteiden käyttöä, vihamielistä käyttäytymistä, ylivireyttä ja työnarkomaniaa. Näin masentunut isä voi leimautua päihteiden väärinkäyttäjäksi tai väkivaltaiseksi ja oireita ylläpitävä masennus jää hoitamatta.
Masennuksen ja muidenkin mielenterveysongelmien tunnistamista ja avun hakemista vaikeuttaa niihin usein liittyvä häpeän leima. Vanhemmat saattavat myös kokea, että stressi, ahdistuneisuus ja masennus kuuluvat normaaliin vanhemmuuteen. Vanhemmat voivat myös pelätä lastensuojelutoimenpiteitä, eivätkä siksi kerro avoimesti tilanteestaan. Avun hakemista voi viivästyttää myös ajatus, että hyvä vanhempi ei tarvitse apua.
Arvostava kohtaaminen synnyttää luottamusta
Vanhempien tapaamiseen on hyvä varata riittävästi aikaa ja ottaa rohkeasti puheeksi mielialaan, päihteiden käyttöön ja turvallisuuteen liittyvät teemat, sillä mm. uupumus, väkivallan uhka ja päihteiden liikakäyttö lisäävät masennusriskiä.
Tärkeää on luoda ilmapiiri, missä vanhempien ei tarvitse pelätä arvostelua tai syyllistämistä. Vanhemmat eivät myöskään kaipaa hyvää tarkoittavia neuvoja, kuten ”Ota itseäsi niskasta kiinni”. Sen sijaan osoita myötätuntoa ja kartoita haasteiden ohella myös perheen voimavaroja. Kerro mielenterveyshäiriöiden yleisyydestä myös odotusaikana. Kohtaamisessa tärkeintä on, että vanhemmat kokevat tulleensa kuulluksi ja olonsa turvalliseksi.
Odottavilla vanhemmilla voi olla myös muita mielenterveydenhäiriöitä (kuten traumaperäiset häiriöt, persoonallisuushäiriöt, kaksisuuntainen mielialahäiriö tai skitsofrenia), jotka voivat haitata vuorovaikutusta lapsen kanssa ja vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin. Vakavatkaan riskitekijät eivät haittaa kehitystä, jos vauvaperheen elämässä on myös suojaavia tekijöitä.
Tärkeää on, että vanhemmat saavat tarvitsemansa tuen, avun ja hoidon mahdollisemman varhaisessa vaiheessa. Helppo kysymys yhteistyön aluksi on: ”Kuinka voin olla avuksi?”
Mikäli joudut ohjaamaan vanhempia eteenpäin, ole tarvittaessa konkreettisesti apuna ajanvarauksessa/maksusitoumuksen tai lähetteen hakemisessa. Palveluohjaus on helpompaa, kun verkostoidut ja tutustut paikkakuntasi sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä kolmannen sektorin tarjoamiin palveluihin.
Vauvafoorumissa saat uusia työvälineitä erityistä tukea tarvitsevien vauvaperheiden tunnistamiseen ja heidän kanssaan työskentelyyn. Vauvatyötä haastavissa perhetilanteissa -käsikirja julkaistaan foorumissa.
Kirjoittaja Pirjo Kotkamo työskentelee Ensi- ja turvakotien liitossa vauvatyön asiantuntijana, toimii psykoterapeuttina ja on erityisen kiinnostunut isien masennuksesta.
Lue myös:
Yhä huonommassa kunnossa olevia vanhempia ensikotiin, Enska 3/2019
Kohtaaminen vie syrjäytymiseltä terän, Enska 3/2017
Hyvästä kohtelusta tulee tsemppi, Enska 2/2018
Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset tarjoavat apua vauvaperheille jo odotusaikana
Vauvaperhe.fi on tuoreiden vanhempien sivusto, josta löytyy runsaan tietosisällön lisäksi päivittäin auki oleva chat. Auttajina yhdistysten vauvatyön ammattilaiset.
Baby Blues -toiminta tukee vanhempien jaksamista ja auttaa vauvan uni- ja vuorokausirytmin löytymisessä, kun vauvan yöheräily ja itkuisuus uuvuttavat.
Päiväryhmätoiminta on intensiivistä, strukturoitua ja kuntouttavaa vauvaperhetyötä lasta odottaville ja alle 3-vuotiaiden lasten vanhemmille. Ryhmän keskeisenä tavoitteena on vahvistaa vanhemmuutta, tukea lapsiperheen arjen rytmin ja rutiinien rakentumista sekä vauvan kasvua ja iänmukaista kehitystä.
Doulatoiminta on suunnattu erityistä tukea tarvitseville, kuten päihde- tai mielenterveysongelmista kärsiville perheille. Koulutettu, vapaaehtoinen doula auttaa perhettä valmistautumaan vauvan tuloon ja on perheen tukena synnytyksessä.
Ensikoti on paikka, jossa tuetaan perheitä vanhemmuudessa ja elämänhallinnassa. Ensikodin ympärivuorokautista apua tarvitaan silloin, kun perheessä on esimerkiksi mielenterveys- tai päihdeongelmia tai arjen asioiden hoitaminen ei suju, kun vanhemmat ovat itse hyvin nuoria, heillä on oppimisvaikeuksia tai kun kulttuurien erilaisuus tuottaa haasteita vanhemmuuteen.
