Ensimmäiset elinvuodet vaikuttavat merkittävällä tavalla lapsen kasvuun ja kehitykseen, ja vaikutukset ulottuvat aina aikuisuuteen saakka. Tiedämme, että jo kohdussa alkaa huima aivojen kehitys, joka jatkuu muutaman ensimmäisen elinvuoden ajan kiihkeämpänä kuin koskaan myöhemmin, ja että vanhemman hyvinvoinnilla – kuten myös pahoinvoinnilla – on vaikutusta kehittyvään sikiöön ja syntyneeseen lapseen.

Osa perheistä tarvitsee tavallista enemmän tukea selviytyäkseen odotus- ja vauva-ajasta. Kaikki vanhemmat ylipäänsä ansaitsevat erityistä huomiota ja tukea, jotta jaksavat pysyä läsnäolevina ja välittävinä vanhempina lapsilleen. Silloin, kun perheellä on moninaisia, kasaantuneita ja pitkään jatkuneita vaikeuksia, kuten mielenterveys-, väkivalta- tai päihdeongelmia, traumataustaa, sosiaalisen verkoston puutetta tai elämänhallinnan ongelmia, tukea tarvitaan vahvemmin ja pidempään.

Lapsuuden haitalliset -kuten myös hyvätkin- kokemukset siirtyvät

Lapsuudenperheen haitalliset kokemukset voivat toistua, jos vanhempi ei ole saanut mahdollisuutta työstää niitä osaksi omaa elämänhistoriaansa. Ne voivat tuoda tähän hetkeen turvattomuutta ja kaoottisuutta ja näin heijastua kykyyn olla turvallinen vanhempi omalle lapselle.

Turvattoman lapsuuden eläneen vanhemman vanhemmuus voi näyttäytyä epäjohdonmukaisena tai arvaamattomana käytöksenä, vuorovaikutuksen haasteina, vaikeutena tunnistaa omia ja vauvan tunteita, vauvan tarpeiden riittämättömänä kohtaamisena sekä arjen kaoottisuutena ja rutiinien puutteena, epäluottamuksena auttaviin tahoihin ja taloudenhallinnan haasteina.

Edellä mainitut arkeen ja omaan elämänhallintaan liittyvät vaikeudet voivat aiheuttaa vanhemmalle voimakasta ja pitkittynyttä stressiä, jonka laskemiseksi perheen tulee saada kaikki mahdollinen apu.  Käsiteltyinä vaikeatkin asiat voi kääntyä voimavaraksi ja lisätä ymmärrystä niin itseä kuin vauvaa kohtaan.

Vahvuudet ja voimavarat on tärkeä sanoittaa ja tehdä näkyväksi

Työntekijältä tarvitaan sensitiivistä työotetta monien haasteiden kanssa painivien vanhempien ja vauvojen kohtaamisessa ja työskentelyssä. Kun perheen aikuisilla on paljon haasteita, on riski, että työssä keskitytään aikuisten kriiseihin, jolloin vauvan tarpeet jäävät liian vähälle huomiolle. Työntekijän ammattitaitoon kuuluu, että näissäkin tilanteissa vauvan etu on ensisijainen ja se otetaan kaikessa huomioon.

Työntekijälle voi joskus tulla tunne, että tarvitseva vanhempi ei ota apua vastaan. Vanhempi haluaa ehkä ensin vakuuttua, että työntekijällä on varmasti hyvä tahto ja tarkoitus toimiensa taustalla. Luottamuksen syntyminen voi viedä aikaa, jos taustalla on kokemuksia siitä, että ihmisiin ei voi luottaa. Vanhemmat tarvitsevat aikaa ja armeliaisuutta, mutta niin myös työntekijät. Pitkällä aikavälillä syntyneet ongelmat eivät ratkea hetkessä.

Haasteiden lisäksi on tärkeä huomata vanhemman vahvuudet ja voimavarat, joita hän ei välttämättä itse tunnista tai huomaa. Erityisesti silloin, kun vanhemmalla on traumaattisia kokemuksia, värittävät ne myös kokemusta itsestä ja muista. Vanhemman kyky nähdä onnistumiset ja hyvät puolet itsessä ja vauvassa vahvistaa vanhemmuutta ja vauvan ja vanhemman suhdetta merkittävällä tavalla.

Tärkeintä vauvaperheiden kanssa työskentelyssä on inhimillisen kohtaamisen taito, jossa pysähdytään perheen kokemuksen äärelle, ollaan läsnä, kuullaan ja kuljetaan kappale matkaa yhdessä. Läsnäolosta syntyy välittämisen kokemus, jota vaille vanhempi on voinut itsekin jäädä. Välittämistä ja rakkautta voi olla vaikea ilmaista omalle lapselle, ellei ole saanut itse kokemusta siitä, että on tärkeä ja arvokas sellaisena kuin on. Vauvaperheen kohtaava työntekijä voi olla se henkilö, joka omalla toiminnallaan näyttää kuinka vauvaan kohdistetut lempeät katseet, kujertava puhe, hellyys ja ilo saavat vauvan kukoistamaan. Rakkaudenosoitukset voivat olla aluksi vanhemmalle vieraita, mutta ne ovat opittavissa olevia taitoja. Vanhemman onnistumisten ääneen sanoittaminen on tärkeää; se vahvistaa hyvää ja lisää onnistumisia.

Tuen määrää voidaan ajan kanssa vähentää

Kun perheen taustalla on pitkittyneitä, ylisukupolvisiakin haasteita, tulee tuen olla riittävän pitkäkestoista, intensiivistä ja arjessa tapahtuvaa. Erityisesti silloin, jos vauva on kovin itkuinen, huonosti nukkuva tai sairas, ja jos perheessä on vauvan syntymän aikaan muita kuormittavia tekijöitä, tulee tukea tarjota välittömästi. Vauvavaiheen jälkeen tuen määrää voidaan vähitellen vähentää perheen toimintakyvyn mukaisesti.

Uraauurtava käsikirja vauvaperheiden kanssa työskentelyn tueksi

Jos kohtaat työssäsi vauvaperheitä ja vanhempia, jotka ovat kulkeneet elämänsä aikana monenlaisissa karikoissa, niin voit saada käsikirjasta peilausapua haastaviin tilanteisiin, ymmärrystä taustalla vaikuttaviin tekijöihin ja konkreettisia työkaluja perheiden tueksi. Vauvatyö – vauvatyötä haastavissa perhetilanteissa -käsikirja on moniääninen teos, joka avaa varhaisen tuen tärkeyttä ja antaa välineitä erityistä tukea tarvitsevien vauvaperheiden kanssa työskentelyyn.

Lue käsikirja  
Tilaa käsikirja

Kuva: Tiuku Pennola

Tanja Henttonen

Kirjoittaja: Tanja Henttonen

Tanja Henttonen toimii Ensi- ja turvakotien liitossa asiantuntijana Vaativan vauvatyön tiimissä.