Varmasti jokainen vanhempi kipuilee vanhemmuuden odotusten ristipaineissa ja miettii, onko riittävän hyvä ihmisenä, vanhempana, kumppanina. Mihin ja keneen sinä voit vanhempana luottaa? Mitä luottamus ylipäätään tarkoittaa? Mistä luottamus saa alkunsa ja miten se kasvaa ja vahvistuu? Milloin luottamus heikkenee tai jopa katoaa kokonaan? Nämä ovat isoja kysymyksiä pohdittavaksi.

Luottamus on tunnetta siitä, että johonkuhun voi luottaa. Se on kokemus, tunne tai varmuus siitä, että saan tarvittaessa tukea ja apua, toinen suhtautuu minuun hyväntahtoisesti eikä halua minulle pahaa tai aiheuta tarkoituksellisesti pettymystä. Luottamus suhteissa synnyttää tunteen hyväksynnästä ja arvostuksesta. Luottamus luo turvallisen perustan ihmissuhteille, uteliaisuudelle, uuden oppimiselle ja toivolle.

Luottamuksen pohja syntyy ja kasvaa jo vauvana, vastasyntyneenä. Vauva oppii luottamaan siihen, että hänen itkuunsa ja tarpeisiin vastataan. Silloin hän kokee olevansa turvassa. Kokemus luottamuksesta ja turvan tunteesta kasvaa hyvässä ja läheisessä vuorovaikutuksessa emotionaalisesti läsnäolevan vanhemman avulla. Luottamus vahvistuu toistojen ja rutiinien kautta. Luottamus voi myös horjua, jos vauvan tai lapsen tarpeisiin ei vastata riittävästi. Lapsi peilaa omia tunteitaan sinuun ja sinun kauttasi. Samalla hän testaa luotettavuuttasi.


Ei haittaa, jos nyt et osannut tai erehdyit, vanhemmuus on harjoittelua.


Hyvät ja rakentavat ihmissuhteet auttavat erilaisissa elämäntilanteissa. Me kaikki muutumme elämänkokemustemme myötä. Myös ihmiset lähellämme muuttuvat. Vanhemmuus tuo paljon uusia asioita, haasteita ja ihmisiä omaan ja perheen elämään. Suhde itseen ja luottamus omaan kykyyn toimia uudessa muuttuvassa tilanteessa voi hetkellisesti horjahdella. Apua ja tukea voi opetella pyytämään ja vastaanottamaan. Ihmissuhteissa tuhannen taalan paikka on oppia itse ja opetella myös yhdessä tekemään, jakamaan ja sanoittamaan asioita.

Ei haittaa, jos nyt et osannut tai erehdyit, vanhemmuus on harjoittelua. Seuraavalla kerralla voit toimia toisin. Luottamus omaan itseen ja vanhemmuuteen kasvaa näiden kokemusten kautta, pikkuhiljaa. Täydellisyyteen ei tarvitse pyrkiä, vaan riittävän hyvä on jo tarpeeksi!

Lempeys ja hyväntahtoisuus omaan itseä ja vanhemmuutta kohtaan on tärkeä lähtökohta vanhemmuudelle. Hyväntahtoisuus on lempeää suhtautumista kaikkea elämää kohtaan vailla ehtoja tai vaatimuksia. Opit koko ajan lisää, niin itsestäsi, lapsestasi, ihmissuhteistasi, elämästäsi. Lempeä ja hyväntahtoinen asenne itseä ja vanhempana olemista kohtaan tuo voimavaroja arkeen.


Luottamus omaan vanhemmuuteen kasvaa pienistä hetkistä ja suhtautumalla hyväntahtoisesti ja lempeästi itseä kohtaan.


Lempeää hyväntahtoisuutta voi harjoitella omassa arjessa, tuomalla tietoisesti omaan toimintaan, puheisiin ja ajatuksiin lempeämpää sävyä. Mitä sanoisit ystävälle vastaavassa tilanteessa? Miten voit osoittaa lempeyttä ja hyväntahtoisuutta itsellesi? Entä vauvallesi? Pysähdy hetkeksi läsnäoloon ja keskity seuraamaan omaa hengitystäsi, ympäristön ääniä tai vaikka sitä, miltä kahvikupin lämpö tuntuu kämmenissä. Jätä itsesi rauhaan kaikilta vaatimuksilta. Tässä hetkessä riittää, kun vain olet!

 

Maritta Seppänen

Maritta työskentelee Lapin ensi- ja turvakodissa ohjaajana, perhetyössä sekä syksystä 2020 alkaen Stressistä säätelyyn -hankkeen (2020-2022) Rovaniemen hanketyöntekijänä.

Keväällä 2021 pilottipaikkakunnilla (Kuopio, Kokkola ja Rovaniemi) alkaneissa odottaville äideille suunnatuissa Vauvapysäkki -ryhmissä pohdittiin mm. luottamuksen, lempeyden ja hyväntahtoisuuden asennetta yleisesti sekä omassa elämässä että tulevina vanhempina. Seuraavat Vauvapysäkki-ryhmät käynnistyvät syksyn aikana Rovaniemellä ja Kokkolassa.

kuva: Shutterstock