Rosa Merilainen kirjoitti Helsingin Sanomien kolumnissaan 12.3 myrkytetystä maskuliinisuudesta. Vaikka tuon tyyppinen hankala maskuliinisuuden muoto on olemassa, niin suurin osa miehistä tuskin nykyään allekirjoittaa toteuttavansa mieheyttään niin. Kuitenkin pojasta mieheksi kasvussa on paljon tuon toksisen maskuliinisuuden ilmentymiä, kuten fyysistä väkivaltaa, haukkumista, huumorilla alistamista, tunteiden tukahduttamista yms.  Lukekaapa Taneli Heikan kolumni #mentoo

Ensi- ja turvakotien liiton miestyön tiimi on kiertänyt vuodesta 2015 ammattikorkeakouluissa ympäri Suomea ja kouluttanut n. 2000 sosiaali- ja terveysalan opiskelijaa isä- ja miesasioissa. Näistä seminaareista, niissä käydyistä keskusteluista sekä niiden palautteista on piirtynyt kuva hyvin monenlaisesta mieheydestä, sukupuolesta ja seksuaalisuudesta.

Yhdenlaisesta mieskulttuurista puhuminen tuntuu ainakin itsestäni hankalalta. Meriläinen lopettaa kolumninsa: ” miehetkin ovat ensisijaisesti ihmisiä”. Vaikka tuo ehkä hiukan kornilta kuulostava lause aiheuttaa ensiksi reaktion, ”ihanko totta”, niin avataan hiukan. Jos ajatellaan miestä ensisijaisesti miehenä, stereotyyppisesti pärjäävänä, valtaapitävänä toimijana, niin se ei avuntarpeen tullen paljon sympatioita herätä. Päinvastoin! Ihmisenä taas voi olla epätäydellinen, apua tarvitseva, huonokin. Inhimillistä kaikki! Toisaalta taas ihmisenä mies pystyy helpommin tekemään ja tekee valintoja, jotka vievät pois tuosta toksisen maskuliinisuuden toisintamisesta. Ei tarvitse olla niin mies.

Yksi tapaa muuttaa ”mieskulttuuria” tai tehdä tasa-arvoa on tukea isyyttä. Vaikka sukupuolilla on keskimäärin erilaisia rooliodotuksia, niin koko ajan useammat ja useammat isät ovat valmiita varhaiseen hoivaan ja huolenpitoon. Ensi- ja turvakotien liitolla on 30 jäsenyhdistystä ympäri suomea, jotka tukevat myös isiä vanhemmuuden alkutaipaleella. Toimintaa on monenlaista orastavasta ”isältä isälle” vertaistukitoiminnasta ja perhekahviloista aina laitoksen antamaan tukeen asti. Kun isä luo suhteen pieneen lapseensa, hoivaa, leikkii ja on tasavertainen ja – arvoinen vanhempi aukaisee se uusia mahdollisuuksia lapsen kehitykselle ja on myös oiva rokote tuota ikävää ”myrkytettyä” miehenä olemisen muotoa vastaan. Muistakaa siis uudet äidit ja kumppanit antaa myös tilaa uuden isän haparoivillekin otteille vauvan kanssa, ettette kanna liian suurta kuormaa ja vastuuta kasvatuksesta ja evää lapsen mahdollisuutta saada uusi ja omanlainen malli myös miehistä ja isyydestä.

Sukupuoli olisi hyvä nähdä kuitenkin voimavarana, eikä kulttuurin ja sen rakenteiden katiskaan uineena pallokalana, josta myrkky puristuu pois vain, kun se tungetaan verkon reiästä läpi. On mahtavaa syntyä pojaksi, on mahtavaa painia kaverin kanssa, jos se on sovittua ja tasapuolista, on erittäin jännittävää kasvaa nuorena miehenä, ihastua, rakastua, tulla isäksi. Tärkeää on kuitenkin huomata ne kipukohdat, joita mieheksi kasvamisessa on kulttuurissamme, jotta sukupuoli ei määritä mahdollisuuksiamme miehenä, naisena, tyttönä, poikana tai muuna.

Santtu Salonen

Kirjoittaja: Santtu Salonen

Santtu Salonen toimi suunnittelijana Ensi- ja turvakotien liiton Miestyön tiimissä. Hän on siirtynyt toisiin tehtäviin.